P
R
Riippuu
Vieras
No eipä 30 vuotta oikein voi enää "normaalina" pitää, vaan taitaapi olla todella harvassa ihmissuhteet, joissa ikäeroa on noin paljon.
Vaikea uskoa, että voisi toimia.
Ikäeroista muuten: ok ikäero riippuu tietysti aina myös nuoremman osapuolen iästä.
Esim. jos nainen 15 ja mies 30 ei todellakaan ole ok, mutta jos nainen 30 ja mies 45 niin mikäs siinä jos synkkaa.
Kun ollaan aikuisia, ja siis oikeasti aikuisia.
Vaikea uskoa, että voisi toimia.
Ikäeroista muuten: ok ikäero riippuu tietysti aina myös nuoremman osapuolen iästä.
Esim. jos nainen 15 ja mies 30 ei todellakaan ole ok, mutta jos nainen 30 ja mies 45 niin mikäs siinä jos synkkaa.
Kun ollaan aikuisia, ja siis oikeasti aikuisia.
M
Mima75
Vieras
Sit ku kumpikin osapuoli on yli vaikkapa 20v, niin sama kai tuo paljonko sitä ikäeroa on, jos synkkaa.
Itse en pystyisi olemaan isäni ikäisten kanssa, ajatus on jotenkin vastenmielinen.
Itse en pystyisi olemaan isäni ikäisten kanssa, ajatus on jotenkin vastenmielinen.
B
Big Y
Vieras
Kymmenen vuotta ikäeroa on sukupolvi, ja reilut viisi vuottakin jo näkyy ja tuntuu suhteessa.
Suurella ikäerolla on vaikutuksensa suhteeseen.
Ja mikä syy onkaan sellaiseen suhteeseen missä toinen osapuoli on reilusti vanhempi, äiti/isä-suhde?
Y.
Suurella ikäerolla on vaikutuksensa suhteeseen.
Ja mikä syy onkaan sellaiseen suhteeseen missä toinen osapuoli on reilusti vanhempi, äiti/isä-suhde?
Y.
\
Miehellä ja mulla 11,5 vuotta ikäeroa ja sitä ei tosiaan huomaa normaali arjessa. Jos muistelee jotain menneitä kouluaikoja niin sitten ehkä huomaa, mutta ei muuten.
Meidän suhteessa ei ole syynä, että mieheni olisi minulle isä tai vastaavaa. Meidän suhteen syy on se, että rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä niin kauan kuin luoja suo ja nähdä lapsemme kasvavan.
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 11:54 Big Y kirjoitti:
Miehellä ja mulla 11,5 vuotta ikäeroa ja sitä ei tosiaan huomaa normaali arjessa. Jos muistelee jotain menneitä kouluaikoja niin sitten ehkä huomaa, mutta ei muuten.
Meidän suhteessa ei ole syynä, että mieheni olisi minulle isä tai vastaavaa. Meidän suhteen syy on se, että rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä niin kauan kuin luoja suo ja nähdä lapsemme kasvavan.
V
vire
Vieras
Big Y taas innostui,pitäisi niin miettiä ja tutkia syitä miksi ollaan yhdessä vaikka ikäeroa enemmän kuin pari vuotta.
M
mielipiteeni
Vieras
Kyllä minusta 30 vuoden ikäero on todellakin liikaa. Silloin saattaa kysymys olla jostain isätyypin hakemisesta.
20 vuottakin on ikäerona suuri, mutta saattaa joissain tapauksissa ehkä toimiakin.
20 vuottakin on ikäerona suuri, mutta saattaa joissain tapauksissa ehkä toimiakin.
M
maijuli
Vieras
M
Mun
Vieras
M
meilläkin
Vieras
Meilläkin on miehen kanssa ikäeroa 11 vuotta 
tuntuu oleva kovin yleistä täällä. 30 v ois kyllä munkin mielestä liikaa...mieshän voisi olla isäni...
Ja eipä sitä tosiaan huomaa arjessa mitenkään. Joskus sille naureskellaan kun muistellaan kouluaikoja tai vastaavaa. Itse olen siis 30 ja mies 41.
tuntuu oleva kovin yleistä täällä. 30 v ois kyllä munkin mielestä liikaa...mieshän voisi olla isäni...Ja eipä sitä tosiaan huomaa arjessa mitenkään. Joskus sille naureskellaan kun muistellaan kouluaikoja tai vastaavaa. Itse olen siis 30 ja mies 41.
Ä
äiti päiti
Vieras
Niin, samoin 11-vuotta sitä ikäeroa on. Hassun yleistä täällä tuo 11- vuotta!
Itse olen 36-v ja mies 47-v, eikä huomaa mitenkään. Monet sanovat kun iästä on puhetta ettei miehestäni uskoisi ikinä että on jo 47-v, eikös sitä sanota että sen ikäinen on kun itsensä tuntee ja seura tekee kaltaisekseen! :hug:
Itse olen 36-v ja mies 47-v, eikä huomaa mitenkään. Monet sanovat kun iästä on puhetta ettei miehestäni uskoisi ikinä että on jo 47-v, eikös sitä sanota että sen ikäinen on kun itsensä tuntee ja seura tekee kaltaisekseen! :hug:
Y
Ykstoista on pop
Vieras
P
pariisi07
Vieras
kiitos vastanneille =) juuh, kyllä minä pistin jäihin koko asian, eihän siitä mitään tosiaan tuu kun on saman ikänen kun isäni. Ei tosin näytä ikäiseltään, mutta ei sitä voi olla saman ikäsen kanssa kun isäni on.
\
Onhan se mukava kuulla erilaisia näkökantoja asiaan, mutta kuitenkin...
Jos oikeasti toisesta välittää, silloin tunteet punnitaan itse sen ihmisen kanssa, josta välittää.
Anteeksi, mutta tämä mielestäni kertoo, että oli ihan hyvä, että pistit asian jäihin... Mitään tekemistä sillä ei ole ikäeron kanssa... Minusta on hölmöä miettiä omia ihmissuhteitaan tai omaa elämäänsä muiden mielipiteitten kautta, saati sitten nettikeskustelussa saatujen...Alkuperäinen kirjoittaja 28.05.2007 klo 21:37 pariisi07 kirjoitti:
Onhan se mukava kuulla erilaisia näkökantoja asiaan, mutta kuitenkin...Jos oikeasti toisesta välittää, silloin tunteet punnitaan itse sen ihmisen kanssa, josta välittää.
Juu, mutta ei noin isossa ikäerossa oikeesti mies pysy naisen mukana kaikessa menossa, meiningissä ja puuhissa. Se on tosi ja ennemmin tai myöhemmin toinen kyllästyy kun toinen ei jaksa aina olla menossa mukana!.
Muakin välillä rassaa kun toinen ei haluaa ennemmin jäädä levähtelemään kuin lähteä jonnekkin puuhasteleen yhdessä ja nuoremmalla on kaikessa nuoremman halut!.
Meillä on toi ykstoista vuotta ikäeroa, mies kohta viiskyt ja mä vajaat nelkyt, mut vielä kuitenkin menee ja toimii ihan hyvin. Yhtään enempää en ikäeroa kuiskaan ottais, koska käytännössä ja arjessa se näkyisi jokapäiväisissä jutuissa.
Emme asu yhdessä, olemme seurusteleva pari ja kerran avio-onnen kokeneena yksinhuoltajana suhteeni luultavasti pysyykin vain seurustelusuhteena.
Mies kyllä välillä puhuu jopa haluavansa vielä lapsen ja haaveleivansa häistämme, mutta mutta järjellä ja hieman tunteella katson mistä itseni tämän tosi rakkaan mieheni kanssa vielä löydän! :heart:
Muakin välillä rassaa kun toinen ei haluaa ennemmin jäädä levähtelemään kuin lähteä jonnekkin puuhasteleen yhdessä ja nuoremmalla on kaikessa nuoremman halut!.
Meillä on toi ykstoista vuotta ikäeroa, mies kohta viiskyt ja mä vajaat nelkyt, mut vielä kuitenkin menee ja toimii ihan hyvin. Yhtään enempää en ikäeroa kuiskaan ottais, koska käytännössä ja arjessa se näkyisi jokapäiväisissä jutuissa.
Emme asu yhdessä, olemme seurusteleva pari ja kerran avio-onnen kokeneena yksinhuoltajana suhteeni luultavasti pysyykin vain seurustelusuhteena.
Mies kyllä välillä puhuu jopa haluavansa vielä lapsen ja haaveleivansa häistämme, mutta mutta järjellä ja hieman tunteella katson mistä itseni tämän tosi rakkaan mieheni kanssa vielä löydän! :heart:
M
myyris
Vieras
B
Big Y
Vieras
No tosiasiahan on, että suuri ikäero ei ole aivan normaalia vaan siihen on muut syyt kuin tasavertaisuus ja yhtenäiset näkemykset parisuhteen dynamiikasta ja balanssista.
Vanhempaa imartelee nuoremman osoittama huomio ja kiinnostus, ja nuorempi osapuoli on jollain tavalla turvallisuushakuinen.
Näin se vaan taitaa mennä...
Y.
Vanhempaa imartelee nuoremman osoittama huomio ja kiinnostus, ja nuorempi osapuoli on jollain tavalla turvallisuushakuinen.
Näin se vaan taitaa mennä...
Y.
meidän suhde alko ihan kaveri pohjalta. meillä on yhteinen kaveri joka meidät esitteli ihan ohi mennen ja eräänä iltana mies sitten soitti minulle, se puhelu kesti puoltoista tuntia 
huomasimme heti että vaikka ikäeroa on, se ei näy juuri missään sillä molemmat ovat lapsenmielisiä ja ajatellaan aika paljon yhteen.
puoli vuotta soittelimme ja kesäkuussa näimme ekan kerran töissä, parin viikon päästä siitä aloimme seurustella.
ikäeroa ei huomaa kuin siinä että toinen ei ole niin innostunut esim. vapaa-ajan riennoista vaan haluisi mielummin viettää koti-iltaa, elämän kokemus tietysti näkyy. ainut mikä ärsyttää on se että kun toinen kysyy esim. jotain tapahtumaa mikä on ollut joskus -90 luvun alussa niin ei voi muuta sanoo kun että oon syntyny 86 et ei nyt pysty sanoo. välillä tosin mietin että pitääkö mieheni minua ihan teininä mutta turhaan, hän rakastaa minua sellaisena kuin olen eikä pidä minua teininä vaan jopa ikäistäni kypsempänä. olen aina ollut suht rauhallinen joten vanhemman miehen rauhallisuus ei juurikaan haittaa
meillä ei kumpikaan oo hakenu toisesta mitään itsetunnon pönkittäjää, en esim. hae miehestäni mitään isähahmoa.
homma on siis meillä toiminut hienosti
<br><br>
huomasimme heti että vaikka ikäeroa on, se ei näy juuri missään sillä molemmat ovat lapsenmielisiä ja ajatellaan aika paljon yhteen. puoli vuotta soittelimme ja kesäkuussa näimme ekan kerran töissä, parin viikon päästä siitä aloimme seurustella.
ikäeroa ei huomaa kuin siinä että toinen ei ole niin innostunut esim. vapaa-ajan riennoista vaan haluisi mielummin viettää koti-iltaa, elämän kokemus tietysti näkyy. ainut mikä ärsyttää on se että kun toinen kysyy esim. jotain tapahtumaa mikä on ollut joskus -90 luvun alussa niin ei voi muuta sanoo kun että oon syntyny 86 et ei nyt pysty sanoo. välillä tosin mietin että pitääkö mieheni minua ihan teininä mutta turhaan, hän rakastaa minua sellaisena kuin olen eikä pidä minua teininä vaan jopa ikäistäni kypsempänä. olen aina ollut suht rauhallinen joten vanhemman miehen rauhallisuus ei juurikaan haittaa
meillä ei kumpikaan oo hakenu toisesta mitään itsetunnon pönkittäjää, en esim. hae miehestäni mitään isähahmoa.
homma on siis meillä toiminut hienosti
<br><br>
M
myyris
Vieras
\
Et kyllä tiedä mistä puhut. Tosielämässä ihmisiä on erilaisia. Minä olen liikkuvainen ja eläväinen tyyppi, mieheni taas rauhallinen ja kotona aamutossuissa viihtyvä. Näin siis vaikka mies minua 12 vuotta nuorempi. Meillä ollaan tasavertaisia suhteessa eikä toden totta olla yhtään erilaisempi pari kuin kukaan muukaan. Kukaan meidän ympäristössä ei ole koskaan päätään pyöritellyt, niin hyvin nimittäin sovimme yhteen. Minä olen mieheeni rakastunut niin kuin omaan elämänkumppaniinsa voi vain olla. Minusta hän ei kyllä "vanhemman naisen turvaa" hae -eikä saa- vaan sellaista normaalia kumppanuutta!
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 12:11 Big Y kirjoitti:
Et kyllä tiedä mistä puhut. Tosielämässä ihmisiä on erilaisia. Minä olen liikkuvainen ja eläväinen tyyppi, mieheni taas rauhallinen ja kotona aamutossuissa viihtyvä.
Näin siis vaikka mies minua 12 vuotta nuorempi. Meillä ollaan tasavertaisia suhteessa eikä toden totta olla yhtään erilaisempi pari kuin kukaan muukaan. Kukaan meidän ympäristössä ei ole koskaan päätään pyöritellyt, niin hyvin nimittäin sovimme yhteen. Minä olen mieheeni rakastunut niin kuin omaan elämänkumppaniinsa voi vain olla. Minusta hän ei kyllä "vanhemman naisen turvaa" hae -eikä saa- vaan sellaista normaalia kumppanuutta! 