Ikävä lasta :(

["Anni"]

7-v poika lähti tänään viettämään isäviikkoaan ja mulle tuli jo ennen lähtöä järjetön ikävä. Ollaan oltu pojan isän kanssa yli kolme vuotta erossa ja tämä lapsen "luovuttaminen" on käynyt aina vaan vaikeammaksi. Poika itse menee mielellään, odottaakin isin näkemistä, mutta itse ikävöin pojua kovasti. Nähdään kyllä isiviikollakin kun asutaan samalla paikkakunnalla, mutta talo tuntuu niin tyhjältä kun poika on poissa. Itkeä tillitän vaan ikävää. Tunnen niin suurta epäonnistumista kun en saa "normaali"vanhemman tavoin nauttia lapsesta joka päivä, vaan jokatoinen viikko. Miten te muut jaksatte joilla sama järjästely?

 

[juupajaa]

minä ainakin nauttisen olostani. Minä joudun kestämään ukkoani ja kakaraa joka päivä.
Omasta ajasta ei tietoakaan.

 

["heips"]

Mun mielestä tollanen vikko-viikko systeemi ei ole lapsen edun mukaista saati sitten vanhemman En ikinä pystyis olee joka toinen viikko erossa lapsesta! Mielummin esim. 3 päivää kerralla.

 

["vieras"]

täällä ikävöidään teiniä.on viikon rippileirillä

 

[saunan takana tilaa]

Mä nauttisin omasta ajasta ja tekisin kaikkea mitä lapsen kanssa ei voi tai on hankalaa.
Olen ollut eronneena monta vuotta ja nautimme miehen kanssa siitä että meillä on joka toinen viikonloppu vapaata lapsista ja saadaan olla ihan kahden eikä ole pakko tehdä yhtään mitään jos ei huvita.
Innolla odotamme jo kesäloman kahta viikkoa jolloin saadaan olla ihan kaksin.

 

["sasa"]

[QUOTE="Anni";23963866]7-v poika lähti tänään viettämään isäviikkoaan ja mulle tuli jo ennen lähtöä järjetön ikävä. Ollaan oltu pojan isän kanssa yli kolme vuotta erossa ja tämä lapsen "luovuttaminen" on käynyt aina vaan vaikeammaksi. Poika itse menee mielellään, odottaakin isin näkemistä, mutta itse ikävöin pojua kovasti. Nähdään kyllä isiviikollakin kun asutaan samalla paikkakunnalla, mutta talo tuntuu niin tyhjältä kun poika on poissa. Itkeä tillitän vaan ikävää. Tunnen niin suurta epäonnistumista kun en saa "normaali"vanhemman tavoin nauttia lapsesta joka päivä, vaan jokatoinen viikko. Miten te muut jaksatte joilla sama järjästely?[/QUOTE]

Voi voi. Ja isähän ei varmasti ikävöi lastaan kun on sinun luonasi? Ai niin, ei miesten tunteilla olekaan väliä tällä palstalla...

 

["minä"]

Kuulostaa kurjalta. Minäkään en pystyisi tuohon. Voisitteko puhua entisen miehesi kanssa asiasta ja päätyä johonkin muuhun ratkaisuun? Ja mielestäni ap ei sanonut ettei mies voisi tuntea ikävää lasta kohtaan.... Kunhan vain purki omaa ikäväänsä.

 

["minä"]

sasa, sinulla taitaa olla jotain patoutumia. Hae keskustelu apua.

 

["mä"]

Tässä taas yksi vahvistus sille, että en vaan voisi koskaan erota!!