Ikävä paskaa exää :(

["Minä"]

Oltiin monta vuotta yhdes ja jätkä teki kaiken paskan mulle mitä toiselle voi ikinä tehdä. Tovi sitten jouduin hakemaan lähestymiskiellon sille, kun ei jättänyt rauhaan. Ja nyt näin sen ekan kerran sen jälkeen. Ihan vain ohimennen, mut tuli itkut ja järkyttävä ikävä. Mä en ikuna halua palata sen kans yhteen, mut se olo mikä oli aina sen seuras, se oli mahtavaa, kunhan unohtaa ne paskat asiat. Sen kanssa oli niin helppo olla.

En ole pystynyt uuteen suhteeseen vielä, vaikka virallisesta erosta on jo kolmisen vuotta. Tuntuu että olen siihen liian rikki, vaikka suhdetta haluaisinkin. Ja luulen että sen tarvitsisin, että pääsen tunteista eksää kohtaan.

Tuntuu kyllä jotenkin niin uuvuttavalta, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Pelottaa ehkä kuitenkin, että joku päivä ratkean taas sen pauloihin.

Onko kukaan muu ollut samas tilantees? Ja miten olette siitä selvinny?

 

["rrr"]

Olet tainnut "rakastua" tuohon jumitilanteeseen. Ehkä nyt oikeasti on aika vaihtaa sivua. Junnaat samassa kaavassa.

Sanot että olet edeleen rikki. Miten? Sulla tulee aina olemaan erinäisiä tunteita exääsi kohtaan. Niin meillä kaikilla, tai ainakin isolla osalla. Mäkin ajattelen exääni, hän oli minulle hyvä kun sille päälle sattui. Voi myöntää että oli ihanaa SILLOIN olla häneen rakastunut. Mutta teoillaan hän loukkasi niin että negatiiviset tunteet voittaa. Minulla on nyt uusi mies joka kohtelee minua niin kuin toista ihmista tulee kunnioittaen kohdella. Rakastaa ja minä rakastan häntä. Mitä sitten jos exällä ja mulla oli hetkemme? niin kaikilla. Mutta kokonaisuus ratkaisee.

Siirry vaan eteenpäin, ei sun tartte odotella mitään "tunteiden katoamista".

 

["Minä"]

Rikki, että en pysty ottamaan kontaktia uusiin ihmisiin. Jähmetyn heti varsinkin jos näköpiiriin tulee joku silmää miellyttävä. Saatikka että saisin jotain suustani ulos. Vältän katse kontaktia, jos kiinnostava sellaista yrittää. Kait pelkään että olen uudenkin ihmisen kanssa samassa tilanteessa kohta.