@heltsuli
Olipa ihana nähdä sinun vastaus, vaikka paha mieli tuli millaisessa tilanteessa itsekkin sopeudut elämään. Väkisin jättää alemmuuden tunteen kun omat haaveet (ja teillä jopa aiemmin yhteisinä sovitut suunnitelmat) jaa toteutumatta. Miten tämä kaikki on muuttanut parisuhdettanne vai koetko, että asia on käsitelty ja valitset jatkaa näin ilman että siinä kärsii onnellisuutesi?
Se tässä meidän tilanteessa ihmetyttää myös, kun olen luullut (ja jopa ääneen sanoittanut) että sitoutuminen on MINULLE vaikeaa. Syystä, että on huonoja aikaisempia kokemuksia sekä parisuhteessa todella paljon asioita, jotka ovat heikentäneet turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta. Mutta kuitenkin nyt jo jonkun aikaa olemme molemmat olleet tietoisia, että itse en ainakaan asioita estele vaan ennemminkin haluan kulkea johonkin suuntaan. Yhteen muutto olisi kaikin puolin järkevää ja paljon ollaan minun luona, joten en usko, että yhteiselo voisi yllättää suuresti.
Alan kallistua siihen suuntaan, että joko tässä tosissaan on suuri ongelma toisen henkilön aikaan saamattomuus tai sitten kyse on vielä syvemmistä ongelmista. Kuitenkin miehen puheet ovat ihan toista ja vaikka olen yrittänyt näistä asioista keskustella, en saa mitään uutta vastausta mihinkään. Asioita ei vain tapahdu ja keskustelut sivuutetaan ja sitten arki jatkuu. Ainut mikä on muuttunut niin oma ajattelumaailmani, se että elämää ei kannata lahjoittaa toiselle yksipuolisesti eikä aikaa myöskään ole loputtomiin.
