H
"hmm"
Vieras
Olin aikaisemmin seurustellut vuosia kaukosuhteissa. Kauimmainen yli 1000 km:n päässä.
Minua niin kyrpi se ja vaihdoin miestä. Mieheni asui samalla paikkakunnalla kanssani ja olin todella tyytyväinen ja onnellinen.
Kunnes mies tiputti pommin: Sen piti lähteä toiseen päähän Suomea töihin. :headwall:
Muutaman viikon jaksoin sitä ja sitten tein ratkaisun. Muutin mieheni perässä, jätin opiskelut kesken ja kaiken muunkin taakseni. :headwall:
Minkäs tein, kun olin niin rakastunut ja ikävissäni.
Nyt minua on alkanut mietityttää, miksi helkkarissa lähdin mieheni perään. Miksi en antanut ajan kulua. Muutettiin siis yhteen alle 2:kkn seurustelun jälkeen VIERAALLE paikkakunnalle.
Välit ystäviin jäähtyivät pikku hiljaa ja uudelta paikkakunnalta en onnistunut saamaan uusia ystäviä. Tunsin olevani niin yksin ja tunnen edelleen itseni kovin yksinäiseksi, vaikka tilanne on hieman muuttunut ja viimein onnistunut saamaan edes jotain tuttuja itselleni täältä. Tunnen olevani ulkopuolinen suvustanikin, joka siis jäi tuonne toiseen päähän Suomea ja nykyään nähdäänkin tosi harvoin. Tietyistä syistä edes vanhempani eivät ole käyneet täällä meillä kuin jotain 4krt. koko aikana, äitini on allerginen ja olen ottanut tänne iltojeni iloksi koiran, jonka avulla olenkin noita tuttuja täältä saanut haalittua.
Mitään lähempää ja syvempää en ole onnistunut saamaan, enkä ole yleensä kutsuttu esim. tuttujen bileisiin, en ole niin läheinen vieläkään.
Minun on ikävä entiseen! Rakastan kovasti miestäni, mutta en tiedä jaksanko enää tätä. Mulle ei soitella ja kysellä, miten voin. :'(
Ääh, tää nyt oli tällainen itsesäälivuodatuspurkaus, kohta jaksan taas hymyillä... Tänään märehdin, huomenna taas pää pystyyn. :snotty:
Minua niin kyrpi se ja vaihdoin miestä. Mieheni asui samalla paikkakunnalla kanssani ja olin todella tyytyväinen ja onnellinen.
Kunnes mies tiputti pommin: Sen piti lähteä toiseen päähän Suomea töihin. :headwall:
Muutaman viikon jaksoin sitä ja sitten tein ratkaisun. Muutin mieheni perässä, jätin opiskelut kesken ja kaiken muunkin taakseni. :headwall:
Minkäs tein, kun olin niin rakastunut ja ikävissäni.
Nyt minua on alkanut mietityttää, miksi helkkarissa lähdin mieheni perään. Miksi en antanut ajan kulua. Muutettiin siis yhteen alle 2:kkn seurustelun jälkeen VIERAALLE paikkakunnalle.
Välit ystäviin jäähtyivät pikku hiljaa ja uudelta paikkakunnalta en onnistunut saamaan uusia ystäviä. Tunsin olevani niin yksin ja tunnen edelleen itseni kovin yksinäiseksi, vaikka tilanne on hieman muuttunut ja viimein onnistunut saamaan edes jotain tuttuja itselleni täältä. Tunnen olevani ulkopuolinen suvustanikin, joka siis jäi tuonne toiseen päähän Suomea ja nykyään nähdäänkin tosi harvoin. Tietyistä syistä edes vanhempani eivät ole käyneet täällä meillä kuin jotain 4krt. koko aikana, äitini on allerginen ja olen ottanut tänne iltojeni iloksi koiran, jonka avulla olenkin noita tuttuja täältä saanut haalittua.
Mitään lähempää ja syvempää en ole onnistunut saamaan, enkä ole yleensä kutsuttu esim. tuttujen bileisiin, en ole niin läheinen vieläkään.
Minun on ikävä entiseen! Rakastan kovasti miestäni, mutta en tiedä jaksanko enää tätä. Mulle ei soitella ja kysellä, miten voin. :'(
Ääh, tää nyt oli tällainen itsesäälivuodatuspurkaus, kohta jaksan taas hymyillä... Tänään märehdin, huomenna taas pää pystyyn. :snotty:
