IL: Kympin tytön alamäki

[vierailija]

Kauppatieteiden maisteri Emma on kannustinloukussa – Tällainen summa tilille kilahtaa tekemättä mitään

39-vuotias Emma valmistui kahdeksan vuotta sitten kauppatieteiden maisteriksi loistavin arvosanoin. Vuosia myöhemmin Emmalla on kiusallinen salaisuus. Hän ei ole vieläkään saanut oman alansa töitä.

www.iltalehti.fi

Maksumuurin takana. En viitsi koko juttua kopioida, mutta tässä vähän otteita keskustelun tueksi.

"39-vuotias Emma valmistui kahdeksan vuotta sitten kauppatieteiden maisteriksi loistavin arvosanoin. Vuosia myöhemmin Emmalla on kiusallinen salaisuus. Hän ei ole vieläkään saanut oman alansa töitä.

[...]

Emma kävi peruskoulun ja lukion kotiseudullaan pikkupaikkakunnalla. Hän oli aina luokkansa priimus. Tasaisen kiinnostunut kaikista aineista. Todistuksessa rivi kiitettäviä arvosanoja. Emmalla oli hyvä kielitaito, ja hän kävikin kouluaikoina opiskelijavaihdossa.

Kun tuli aika hakea jatko-opintoihin, Emma päätyi kauppakorkeakouluun, koska halusi saada varmasti töitä. Pääaineeksi valikoitui taloustiede.

Emma uskoo, että laman vaikutukset näkyvät vieläkin siinä, mihin sävyyn eri aloista puhutaan. Kauppatiede on hänen mielestään niin kutsuttu statusala, jota suositellaan helposti. Vaikkapa taidealoja pidetään paljon helpommin ”haihattelualoina”, joista ei varmasti löydy töitä. Totuus voi kuitenkin olla toinen.

– Minulle sanottiin, että kauppatieteiden maistereille on aina töitä. Ajattelin, että tämä on sellainen varma tutkinto, joka työllistää.

Se ajatus osoittautui myöhemmin suorastaan ironiseksi. Kun opinnot lähentelivät loppusuoraa, Emma ei ollut onnistunut saamaan vielä mitään oman alansa töitä. Kesätöiden ja harjoittelupaikkojen ovet pysyivät suljettuina hänen edessään.

– Kun sitten valmistuin, hain apinanraivolla kaikkia mahdollisia oman alan töitä, entry level -paikkoja ja kaikenlaisia harjoittelupaikkoja.

– En ole jostain syystä onnistunut saamaan sitä ensimmäistä omaa alaa liippaavaa työpaikkaa. Sen vuoksi en koskaan pääse edes haastatteluihin.

[...]

Kun oman alan töitä ei vain löytynyt, Emma päätti, että haluaa tehdä edes jotain töitä. Niinpä hän meni rakennusalalle toimistotyöhön. Työ oli luonteeltaan sellaista, että siihen ei olisi tarvittu maisterintutkintoa kauppakorkeakoulusta. Työhön kuului kuitenkin laskentaa ja jonkinnäköiset etenemismahdollisuudet, joten Emma ajatteli, että se on parempi kuin ei mitään.

Tässä tulee kenties suurin hämmennyksen aihe Emman tarinassa. Aina puhutaan ahkeruuden merkityksestä, mutta Emma kokee, että toisen alan työn vastaanottaminen pudotti hänet kuoppaan. Sen jälkeen hän ei ole saanut juuri lainkaan kutsuja edes työhaastatteluihin. Työkokemus on ollut vääränlaista.

[...]

Sorjosen mukaan työttömiä ekonomeja on noin 2200 henkilöä. Työttömiä tradenomeja on noin 3300. Eniten akateemista työttömyyttä on insinööreillä. Työttömiä insinöörejä on noin 4400. Sorjosen mielestä Suomessa ei kouluteta liikaa, vaan pikemminkin päinvastoin.

– Suomi on pudonnut muun muassa 25–34-vuotiaiden korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden kansainvälisessä vertailussa huomattavan paljon, mikä on erittäin huolestuttavaa.

– Entisen sijan hankkiminen OECD-maiden kärkijoukossa vaatii paljon lisäsatsauksia koulutukseen, hän sanoo.

[...]

Lisäksi Emma kokee olevansa ulkopuolinen pääkaupunkiseudun keskiluokkaisissa piireissä. Vanhat opiskelukaverit ja tutut käyvät joka päivä lounailla keskustan ravintoloissa, matkustelevat ja harrastavat kalliita lajeja.

– Huomasin Helsinkiin muuttaessani, että täällä on ihan selkeät sosioekonomiset kuplat. Ihmiset jopa pukeutuvat yhteneväisesti niissä omissa ympyröissään. Tietyssä tuloluokassa käytetään esimerkiksi paljon Marimekkoa.

– Toinen mielenkiintoinen on tämä golf, jonka luulin jääneen jonnekin kasarille. Nyt se on selvästi taas se juttu.

Emma arvelee, että työllistyminen ”statusalalle” olisi voinut olla helpompaa, jos hän olisi ollut jo peruskoulussa Helsingissä. Pääkaupunkiseudun koulushoppailu ja tiukat sosioekonomiset verkostot elävät ja voivat hyvin.

– Monilla on jo varhaisessa lapsuudessaan oikeanlaisia kavereita harrastusten ja koulujen kautta. Näitä verkostoja hyödynnetään työuralla.

Emma jättäytyi pois rakennusalan töistään, koska halusi vielä kerran kokeilla, voisiko hän työllistyä omalle alalleen, jos oikein yrittäisi.

– Ajattelin, että nyt kun olen nelikymppinen, niin on vihoviimeinen tilaisuus hakea oman alan paikkoja. Tämän jälkeen maisterin tutkinnon saa heittää roskakoriin.

Emma on sitä mieltä, että varsinkin kaupalliselle alalle koulutetaan liikaa. Kaikille ei ole kysyntää. Hän oli hakenut yhtäkin paikkaa, johon oli yli tuhat hakijaa."

Pari ajatusta. Ensinnäkin ekonomin tutkinto on valitettavan yleisluontoinen. Kun opiskelet kauppatieteitä, et valmistu miksikään. Ei sinulla ole ammattia eikä aina edes ammattiosaamista. Jos olet lukenut johtamista, oletko johtaja? Vai kehittyykö sinusta johtaja vasta johtamiskokemuksen myötä? Jos opiskelet markkinointia, osaatko pyöräyttää mainoskampanjan asiakkaalle heti, vai pitääkö ensin opetella miten mainoskampanjoita tehdään? Ei niitä tehdä siellä koulun penkillä. Laskentatoimen opiskelijat sentään pyörittävät konkreettisesti numeroita eli ovat aika valmiita työelämään, mutta monet tämän statusalan opiskelijoista ovat vasta matkalla oman alansa asiantuntijoiksi siinä vaiheessa kun koulusta valmistuvat.

Ja tässä piilee se sudenkuoppa. Oman alan työtä pitäisi saada heti ja mielellään kaikki kesälomat olisi pitänyt viettää oman alan töissä. Jos tässä ei ole onnistunut, riski syrjäytyä siltä omalta alalta on olemassa. Koulusta saatu oppi vanhenee parissa vuodessa työnantajan silmissä ja yksilön muistista riippuen ihan konkreettisestikin aika pian tämän jälkeen.

Toiseksi, Emma valmistui ilmeisesti 31-vuotiaana. Se on auttamattomasti liian myöhään. Vastavalmistunut kilpailee paikoista muiden vastavalmistuneiden kanssa ja kun harjoittelijaksi hakee samoilla papereilla 25-vuotias ja 31-vuotias, 25-vuotias valitaan. Tämä on väärin, mutta niin se vaan taitaa mennä. Jos meinaat valmistua vanhemmalla iällä, pidä huolta, että työpaikka on olemassa jo kun valmistut. Moni on tämän ymmärtänytkin. Opiskelijana saa helpommin työtä kuin valmistuneena työttömänä.

Kolmanneksi, Emma teki virheen kun irtisanoutui. Suurin osa työpaikoista täytetään ihmisillä, joilla on jo työtä. Työttömiä palkataan vasta sitten mikäli hyviä hakijoita ei löydy tutun tuttujen tai jo jossain muualla työssä olevien keskuudesta. Katkot työhistoriassa ovat valitettava punainen lippu, joka pitäisi pystyä selittämään pois. Ja useimmiten se ei onnistu. Kannattaa vaan pysyä siinä duunissa, jossa jo on ja hakea ahkerasti muita hommia.

Neljänneksi, Emma puhuu pääkaupunkiseudun kuplasta ja sosioekonomisista verkostoista. Verkostoituminen on todellakin aivan oleellinen asia, mutta eivät ne verkostot peruskoulussa synny. Siis yleisesti ottaen. Tietenkin ruotsinkielisen ankkalammen suvut ja muu eliitti muodostavat poikkeuksen, mutta suurin osa myös helsinkiläisistä yliopisto-opiskelijoista astuu uuteen maailmaan aloittaessaan opintonsa. Verkostoitumiseen täytyykin panostaa siinä vaiheessa. Ne saman fuksiluokan ihmiset tulevat olemaan niitä, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia työpaikoista ja uramahdollisuuksista. Introvertit ovat tässä suhteessa alakynnessä.

Emman vanhemmat ovat duunaritaustaisia ja duunaritaustaisia he olisivat olleet Helsingissäkin. Ei heistä olisi mitään ekstra-apua ollut työnhaussa. Sen sijaan on hyvinkin mahdollista, että Emman olisi kannattanut lähteä hakemaan työtä sieltä kotiseudultaan. Ehkä ekonomin paperi olisi ollut siellä arvokkaampi kuin Helsingissä, jossa ekonomeja on paljon enemmän kilpailemassa samoista työpaikoista.

 

[vierailija]

Verkostot ovat useimmilla yliopistoaloilla kaikki kaikessa, mitä tulee työllistymiseen. Jos oma luonne ei ole sellainen, että pystyisi helposti verkostoja luomaan, niin ei kannata noille aloille kouluttautua.

Jos lukupäätä riittää, niin esimerkiksi lääkärin ammatti olisi sellainen mikä työllistää ihmisen oikasti varmasti vaikka eli olisi verkostojakaan.

 

[TERO PEKKA SUVAKKI]

Verkostot ovat useimmilla yliopistoaloilla kaikki kaikessa, mitä tulee työllistymiseen. Jos oma luonne ei ole sellainen, että pystyisi helposti verkostoja luomaan, niin ei kannata noille aloille kouluttautua.

Jos lukupäätä riittää, niin esimerkiksi lääkärin ammatti olisi sellainen mikä työllistää ihmisen oikasti varmasti vaikka eli olisi verkostojakaan.

Tää on juuri näin. Näiden ihmisten työelämässä myös verkostot on kaikki kaikessa, joten se on ihan selvää, että verkostoitumiskyvyt ja -halut ovat ratkaisevassa roolissa.

 

[vierailija]

”Emmalla oli hyvä kielitaito, ja hän kävikin kouluaikoina opiskelijavaihdossa.”
Tässä ehkä suurin syy miksi Emma ei löydä mieleistään työpaikkaa.
Jos on kielitaitoa kannattaa muuttaa ulkomaille.

 

[Palstapesu]

Mitä jätetään kertomatta? Tunnen monia kauppatieteilijöitä ja kaikki ovat hyvissä duuneissa. Jäikö verkostot luomatta opiskeluaikana?

 

[vierailija]

Mitä jätetään kertomatta? Tunnen monia kauppatieteilijöitä ja kaikki ovat hyvissä duuneissa. Jäikö verkostot luomatta opiskeluaikana?

Varmaan jäivät verkostot luomatta. Ei jutun pointti ollut siinä, että kauppatieteitä ei kannattaisi opiskella, vaan että niinkin voi käydä, että se ei johda siihen hienoon bisnesuraan, jota on lupailtu ja odotettu. Syystä tai toisesta. Tässä jutun tapauksessa ilmeisesti on kuitenkin yritetty ihan tosissaan työllistyä, mutta kyllä se on se korkea ikä valmistuessa ja verkostojen puute. Sitten kun pari vuotta menee, voi unohtaa koko homman ja katsella uutta suuntaa elämälleen.

Itse tiedän kaksi ekonomia, joiden tutkinto on mennyt ihan hukkaan. Toista ei loppupeleissä liike-elämä kiinnostanut lainkaan ja alkoi ihan muihin hommiin ja toinen on vähän sellainen elämäntapaintiaani, että välttelee työntekoa parhaansa mukaan.

 

[vierailija]

Tuosta ylikouluttamisesta. On muuten totta, että koulutetaan liikaa. Kun tradenomitkin ovat nokkimassa samoilla apajilla, näitä diipadaapa-koulutettuja on yksinkertaisesti liikaa. Ja diipadaapa ei tässä kohtaa tarkoita pilipalikoulutusta, vaan sellaista joka on enemmän yleispätevää.

Ammattikorkeakoulut luotiin jotta saataisiin korkeammalle tasolle enemmän käytännönläheistä koulutusta, mutta kuinkahan on käynyt. Yleisesti valitetaan, että tämän päivän tradenomi ei osaa tilinpäätöstä läheskään niin kuin eilisen merkonomi. Taitaa aika paljon valmistua amkeistakin näitä henkilöstöhallinnon ja johtamisen opiskelijoita, joiden opinnot ovat pitkälti kyökkipsykologiaa ja konsulttijargonia.

 

[vierailija]

Mikä kympintyttö on sellainen, joka valmistuu yliopistosta vasta 31-vuotiaana, ja jättäytyy oma-aloitteisesti kortistoon "kannustinloukkuun" IL:n otsikon mukaisesti?

 

[vierailija]

"Kauppatieteiden maisteri Emma on kannustinloukussa – Tällainen summa tilille kilahtaa tekemättä mitään"

Tummennetulla Emman ongelma.

 

[vierailija]

Mielestäni ammatin valinta/tuleva työpaikka on myös luonnekysymys.
Ehkä kauppatieteitä lukeneen ja tulevat työpaikat tarvitsevat pyrkyrin, itsensä markkinointia,, pitää osata teilata kilpailijat kyynärpäätaktiikalla ja puhelahjoilla.

Kaikista ei ole myöskään johtajiksi: Onhan tämä niin nähty.
Esim. henkilöstöpäälliköiksi valikoituu aivan käsittämättömiä tyyppejä, joilla ei ole mitään sosiaalista silmää käsitellä/vuorovaikuttaa ihmisten kanssa.

Ehkei Emmalla ole ollut oikein selvää kuvaa siitä, mitä haluaisi tehdä opintojen jälkeen ja miten ne sivuopinnot tukevat tulevaa unelmatyöpaikkaa.

En osaa tuohon verkostoitumiseen sanoa oikein mitään.
Ystäväni on siinä oikein hyvä, aina menossa ja suorittamassa jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä, mitä enemmän esillä sen parempi ja ns oikeassa seurassa. On myös samankaltaiset ex-aviomiehet x2 olleet. Laatumerkit vaatteissa, hyvillä paikolla omistusasunnot, on mökkiä jne. En itse kuulu tuohon joukkoon, mutta ex-avomieheni liippasi heille sopiviin piireihin ja ilmeisesti pohtivat meistä mahdollista hyötyjä laskelmoivasti. Ei kyllä tullut, koska ex-avomies on enemmän pohdiskeleva introvertti ja inhoaa/halveksuu todennäköisesti vieläkin pinnallisia ihmisiä.

 

[vierailija]

Kauppatieteiden maisteri Emma on kannustinloukussa – Tällainen summa tilille kilahtaa tekemättä mitään

39-vuotias Emma valmistui kahdeksan vuotta sitten kauppatieteiden maisteriksi loistavin arvosanoin. Vuosia myöhemmin Emmalla on kiusallinen salaisuus. Hän ei ole vieläkään saanut oman alansa töitä.

www.iltalehti.fi

Maksumuurin takana. En viitsi koko juttua kopioida, mutta tässä vähän otteita keskustelun tueksi.

"39-vuotias Emma valmistui kahdeksan vuotta sitten kauppatieteiden maisteriksi loistavin arvosanoin. Vuosia myöhemmin Emmalla on kiusallinen salaisuus. Hän ei ole vieläkään saanut oman alansa töitä.

[...]

Emma kävi peruskoulun ja lukion kotiseudullaan pikkupaikkakunnalla. Hän oli aina luokkansa priimus. Tasaisen kiinnostunut kaikista aineista. Todistuksessa rivi kiitettäviä arvosanoja. Emmalla oli hyvä kielitaito, ja hän kävikin kouluaikoina opiskelijavaihdossa.

Kun tuli aika hakea jatko-opintoihin, Emma päätyi kauppakorkeakouluun, koska halusi saada varmasti töitä. Pääaineeksi valikoitui taloustiede.

Emma uskoo, että laman vaikutukset näkyvät vieläkin siinä, mihin sävyyn eri aloista puhutaan. Kauppatiede on hänen mielestään niin kutsuttu statusala, jota suositellaan helposti. Vaikkapa taidealoja pidetään paljon helpommin ”haihattelualoina”, joista ei varmasti löydy töitä. Totuus voi kuitenkin olla toinen.

– Minulle sanottiin, että kauppatieteiden maistereille on aina töitä. Ajattelin, että tämä on sellainen varma tutkinto, joka työllistää.

Se ajatus osoittautui myöhemmin suorastaan ironiseksi. Kun opinnot lähentelivät loppusuoraa, Emma ei ollut onnistunut saamaan vielä mitään oman alansa töitä. Kesätöiden ja harjoittelupaikkojen ovet pysyivät suljettuina hänen edessään.

– Kun sitten valmistuin, hain apinanraivolla kaikkia mahdollisia oman alan töitä, entry level -paikkoja ja kaikenlaisia harjoittelupaikkoja.

– En ole jostain syystä onnistunut saamaan sitä ensimmäistä omaa alaa liippaavaa työpaikkaa. Sen vuoksi en koskaan pääse edes haastatteluihin.

[...]

Kun oman alan töitä ei vain löytynyt, Emma päätti, että haluaa tehdä edes jotain töitä. Niinpä hän meni rakennusalalle toimistotyöhön. Työ oli luonteeltaan sellaista, että siihen ei olisi tarvittu maisterintutkintoa kauppakorkeakoulusta. Työhön kuului kuitenkin laskentaa ja jonkinnäköiset etenemismahdollisuudet, joten Emma ajatteli, että se on parempi kuin ei mitään.

Tässä tulee kenties suurin hämmennyksen aihe Emman tarinassa. Aina puhutaan ahkeruuden merkityksestä, mutta Emma kokee, että toisen alan työn vastaanottaminen pudotti hänet kuoppaan. Sen jälkeen hän ei ole saanut juuri lainkaan kutsuja edes työhaastatteluihin. Työkokemus on ollut vääränlaista.

[...]

Sorjosen mukaan työttömiä ekonomeja on noin 2200 henkilöä. Työttömiä tradenomeja on noin 3300. Eniten akateemista työttömyyttä on insinööreillä. Työttömiä insinöörejä on noin 4400. Sorjosen mielestä Suomessa ei kouluteta liikaa, vaan pikemminkin päinvastoin.

– Suomi on pudonnut muun muassa 25–34-vuotiaiden korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden kansainvälisessä vertailussa huomattavan paljon, mikä on erittäin huolestuttavaa.

– Entisen sijan hankkiminen OECD-maiden kärkijoukossa vaatii paljon lisäsatsauksia koulutukseen, hän sanoo.

[...]

Lisäksi Emma kokee olevansa ulkopuolinen pääkaupunkiseudun keskiluokkaisissa piireissä. Vanhat opiskelukaverit ja tutut käyvät joka päivä lounailla keskustan ravintoloissa, matkustelevat ja harrastavat kalliita lajeja.

– Huomasin Helsinkiin muuttaessani, että täällä on ihan selkeät sosioekonomiset kuplat. Ihmiset jopa pukeutuvat yhteneväisesti niissä omissa ympyröissään. Tietyssä tuloluokassa käytetään esimerkiksi paljon Marimekkoa.

– Toinen mielenkiintoinen on tämä golf, jonka luulin jääneen jonnekin kasarille. Nyt se on selvästi taas se juttu.

Emma arvelee, että työllistyminen ”statusalalle” olisi voinut olla helpompaa, jos hän olisi ollut jo peruskoulussa Helsingissä. Pääkaupunkiseudun koulushoppailu ja tiukat sosioekonomiset verkostot elävät ja voivat hyvin.

– Monilla on jo varhaisessa lapsuudessaan oikeanlaisia kavereita harrastusten ja koulujen kautta. Näitä verkostoja hyödynnetään työuralla.

Emma jättäytyi pois rakennusalan töistään, koska halusi vielä kerran kokeilla, voisiko hän työllistyä omalle alalleen, jos oikein yrittäisi.

– Ajattelin, että nyt kun olen nelikymppinen, niin on vihoviimeinen tilaisuus hakea oman alan paikkoja. Tämän jälkeen maisterin tutkinnon saa heittää roskakoriin.

Emma on sitä mieltä, että varsinkin kaupalliselle alalle koulutetaan liikaa. Kaikille ei ole kysyntää. Hän oli hakenut yhtäkin paikkaa, johon oli yli tuhat hakijaa."

Pari ajatusta. Ensinnäkin ekonomin tutkinto on valitettavan yleisluontoinen. Kun opiskelet kauppatieteitä, et valmistu miksikään. Ei sinulla ole ammattia eikä aina edes ammattiosaamista. Jos olet lukenut johtamista, oletko johtaja? Vai kehittyykö sinusta johtaja vasta johtamiskokemuksen myötä? Jos opiskelet markkinointia, osaatko pyöräyttää mainoskampanjan asiakkaalle heti, vai pitääkö ensin opetella miten mainoskampanjoita tehdään? Ei niitä tehdä siellä koulun penkillä. Laskentatoimen opiskelijat sentään pyörittävät konkreettisesti numeroita eli ovat aika valmiita työelämään, mutta monet tämän statusalan opiskelijoista ovat vasta matkalla oman alansa asiantuntijoiksi siinä vaiheessa kun koulusta valmistuvat.

Ja tässä piilee se sudenkuoppa. Oman alan työtä pitäisi saada heti ja mielellään kaikki kesälomat olisi pitänyt viettää oman alan töissä. Jos tässä ei ole onnistunut, riski syrjäytyä siltä omalta alalta on olemassa. Koulusta saatu oppi vanhenee parissa vuodessa työnantajan silmissä ja yksilön muistista riippuen ihan konkreettisestikin aika pian tämän jälkeen.

Toiseksi, Emma valmistui ilmeisesti 31-vuotiaana. Se on auttamattomasti liian myöhään. Vastavalmistunut kilpailee paikoista muiden vastavalmistuneiden kanssa ja kun harjoittelijaksi hakee samoilla papereilla 25-vuotias ja 31-vuotias, 25-vuotias valitaan. Tämä on väärin, mutta niin se vaan taitaa mennä. Jos meinaat valmistua vanhemmalla iällä, pidä huolta, että työpaikka on olemassa jo kun valmistut. Moni on tämän ymmärtänytkin. Opiskelijana saa helpommin työtä kuin valmistuneena työttömänä.

Kolmanneksi, Emma teki virheen kun irtisanoutui. Suurin osa työpaikoista täytetään ihmisillä, joilla on jo työtä. Työttömiä palkataan vasta sitten mikäli hyviä hakijoita ei löydy tutun tuttujen tai jo jossain muualla työssä olevien keskuudesta. Katkot työhistoriassa ovat valitettava punainen lippu, joka pitäisi pystyä selittämään pois. Ja useimmiten se ei onnistu. Kannattaa vaan pysyä siinä duunissa, jossa jo on ja hakea ahkerasti muita hommia.

Neljänneksi, Emma puhuu pääkaupunkiseudun kuplasta ja sosioekonomisista verkostoista. Verkostoituminen on todellakin aivan oleellinen asia, mutta eivät ne verkostot peruskoulussa synny. Siis yleisesti ottaen. Tietenkin ruotsinkielisen ankkalammen suvut ja muu eliitti muodostavat poikkeuksen, mutta suurin osa myös helsinkiläisistä yliopisto-opiskelijoista astuu uuteen maailmaan aloittaessaan opintonsa. Verkostoitumiseen täytyykin panostaa siinä vaiheessa. Ne saman fuksiluokan ihmiset tulevat olemaan niitä, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia työpaikoista ja uramahdollisuuksista. Introvertit ovat tässä suhteessa alakynnessä.

Emman vanhemmat ovat duunaritaustaisia ja duunaritaustaisia he olisivat olleet Helsingissäkin. Ei heistä olisi mitään ekstra-apua ollut työnhaussa. Sen sijaan on hyvinkin mahdollista, että Emman olisi kannattanut lähteä hakemaan työtä sieltä kotiseudultaan. Ehkä ekonomin paperi olisi ollut siellä arvokkaampi kuin Helsingissä, jossa ekonomeja on paljon enemmän kilpailemassa samoista työpaikoista.

Ei ole liian myöhään. Tärkeintä on pärstäkerroin (tai muut avut). Se valitaan jonka pärstäkerroin miellyttää, niin se on aina mennyt ja menee.

 

[vierailija]

Emma saisi paljon rahaa pimeästi myymällä itseään