Toggle sidebar

Seurustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huolehtivainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

Huolehtivainen

Vieras
Hei kaikki, suurimmassa osassa lasten vanhemmat.


Tyttäreni on neljännellä luokalla. Hänen luokallaan on jo kolmannesta luokasta asti ollut seurustelusuhteita, ihan kunnollakin. Olen siis ihan tyttöni synttäreillä nähnyt joidenkin halailevan ja pussailevan jossain nurkassa.
Mieheni kanssa mietin viime viikolla, että entä jos Emmakin alkaa jossain vaiheessa seurustella, vaikka niin että emme tiedä.
- Ehkä se on ihan Emman oma asia, sanoi mieheni, joka ei titenkään tyttöjen jutuista paljon tajua.
Eilen kävin tyttäreni huoneessa, jossa on tietokone ja nettiyhteys. Olemme yhdessä ladanneet MSN Messengerin siihen, että voisi Emma jutella ilmaiseksi kavereidensa kanssa. Vilkaisin ruudulle, jossa oli keskustelu Nikon kanssa. Huomasin ruudussa viestin "Alatko?". Viestin oli Niko lähettänyt jo vähän aika sitten. Sen jälkeen Emma oli lähettänyt viestin "Tietenkin, Niko!"
- Emma, kenes kanssa sinä juttelet, kysyin tyttäreltäni.
Emma oli aivan hiljaa, ehkäpä vähän ujona.
- Yhden meijän luokkalaisen kanssa, Emma lopulta vastasi.
Menin Emman viereen istumaan, kun Emma näppäsi keskustelun alas.
- Olikos se Niko? kysyin Emmalta. Huomasin kuinka Emman naama muuttui punaiseksi, sekä Emma vähän hymyili.
- Minä huomasin ne viestit Emma, ei niissä ole pelättävää. Kunhan sinä vain uskallat puhua mulle, sanoin Emmalle ja annoin suukon.
Emma näpsäytti keskustelun takaisin ja kertoi Nikolle että hänen äitinsä on vieressä. Huomasin, kuinka Niko hiljeni, tai oikeastaan hän ei lähettänyt viestejä hetkeen. Vähän ajan päästä Nikolta tuli viesti "Ei kai sun äitis suuttunut, siis hyväksyykö se meijät?". Emma katsoi minuun ja minä nyökytin päätäni. - Hyväksyn minä, sanoin ja hymyilin. Emma keskusteli Nikon kanssa vielä hetken ja sitten lopetti keskustelun.
Juttelimme tänään vielä koulun jälkeen Emman kanssa, että minkälaista seurustelua Emma tahtoisi nyt Nikon kanssa "harrastavan".
- Käykö halaileminen, yhdessä oleminen vapaa-ajalla ja ehkä...pussailu? Emma kysyi. Huomasin kuinka Emma punastui.
- Sellainen on juuri sopivaa, kultaseni, vastasin.

Onko muilla lapsia, jotka seurustelevat? Minkä ikäisiä?
Teinkö minä aivan oikein tässä tilanteessa, vai olisiko minulla jotain muutettavaa?
 
Meillä on 10,5-vuotias esikoinen ja emme kyllä mieheni kanssa vielä hyväksy mitään seurustelusuhteita,vaikka harvemmin ne kai ihan tollasta pussailua vielä on.(?) Minusta ala-asteella ei tarvi vielä seurustelusuhteita harrastaa, kyllä sitä ehtii vielä... eipä sillä,kaverit ja harrastukset on ainakin meidän pojalla päällimmäisenä mielessä. Ja muutenkin käytös on tosi paljon kiinni siitä,kenen kanssa ollaan. Pikkusiskon kanssa leikitään vielä, kavereiden kanssa pelataan pleikkaa ja lätkää... Ei me silti tiukkapipoja olla, viime perjantainakin poika oli discossa ja oli kuulemma jonkun tytön kanssa tanssinutkin.

Kyllä ne vähitellen alkaa kiinnostamaan,mutta muutaman vuoden saisi vielä kypsyä. Lapsuus on kuitenkin niin lyhyt, että miksi pitkittää niitä nuoruusvuosia väärään suuntaan :whistle: :)
 
Meillä on toka luokkalainen poika,. joka on välillä ihan oikeasti rasittunut siitä, että tytöt kouluusssa tuppautuvat lähelle ja "yrittävät" llikempiin väleihin. Itellä kun ei ole tyttöjä suotu, mitein mistä ne ottavat nuo mallinsa.
 
No ehkä olen niin vanhainaikainen. mutta en hyväksy "pussaus/halailu" seurustelua vielä ala-asteikäiseltä, kaverina olo on ihan eri juttu. Kyllä sitä seurustella kerkiää sitten kun on vähän enempi ikää.
 
Kerkiäähän sitä isompanakin seurustella, mutta antakaas nyt sitten neuvoja tälle toisellekin neljäsluokkalaisen tytön äidille, että miten te käytännössä estäisitte lastanne "seurustelemasta"? Kieltämällä, että "sen kollin kanssa et sitten enää kulje" vai mitä te tekisitte ja miten lapselle perustelisitte?

Yli-innokkaista tytöistä en tiedä, käsittääkseni oma tyttöni päätyi seurustelmaan ja jopa pussailemaan joukolla hengailtaessa, kun poika on ilmeisesti olla aluksi aktiivisempi osapuoli ja lopulta saanut tyttäreni huomion koulun diskossa. Minä kyllä päädyin vain muistuttamaan tytärtäni, että mitään sellaista ei pidä tehdä, mikä ei itsestä tunnu hyvältä. Annoin hänen nauttia pojan huomiosta siirtämättä häneen niitä ahdistuksia, mitä itsessäni herää lasten seurustelun suhteen. Kymmenvuotiaan seurustelu ja pussailu kun on tyystin eri juttu kuin nelikymppisen seurustelu ja pussailu. Vai mitä mieltä olette?
 
Kerkiäähän sitä isompanakin seurustella, mutta antakaas nyt sitten neuvoja tälle toisellekin neljäsluokkalaisen tytön äidille, että miten te käytännössä estäisitte lastanne "seurustelemasta"? Kieltämällä, että "sen kollin kanssa et sitten enää kulje" vai mitä te tekisitte ja miten lapselle perustelisitte?

Yli-innokkaista tytöistä en tiedä, käsittääkseni oma tyttöni päätyi seurustelmaan ja jopa pussailemaan joukolla hengailtaessa, kun poika on ilmeisesti olla aluksi aktiivisempi osapuoli ja lopulta saanut tyttäreni huomion koulun diskossa. Minä kyllä päädyin vain muistuttamaan tytärtäni, että mitään sellaista ei pidä tehdä, mikä ei itsestä tunnu hyvältä. Annoin hänen nauttia pojan huomiosta siirtämättä häneen niitä ahdistuksia, mitä itsessäni herää lasten seurustelun suhteen. Kymmenvuotiaan seurustelu ja pussailu kun on tyystin eri juttu kuin nelikymppisen seurustelu ja pussailu. Vai mitä mieltä olette?
 
Kerkiäähän sitä isompanakin seurustella, mutta antakaas nyt sitten neuvoja tälle toisellekin neljäsluokkalaisen tytön äidille, että miten te käytännössä estäisitte lastanne "seurustelemasta"? Kieltämällä, että "sen kollin kanssa et sitten enää kulje" vai mitä te tekisitte ja miten lapselle perustelisitte?

Yli-innokkaista tytöistä en tiedä, käsittääkseni oma tyttöni päätyi seurustelmaan ja jopa pussailemaan joukolla hengailtaessa, kun poika on ilmeisesti olla aluksi aktiivisempi osapuoli ja lopulta saanut tyttäreni huomion koulun diskossa. Minä kyllä päädyin vain muistuttamaan tytärtäni, että mitään sellaista ei pidä tehdä, mikä ei itsestä tunnu hyvältä. Annoin hänen nauttia pojan huomiosta siirtämättä häneen niitä ahdistuksia, mitä itsessäni herää lasten seurustelun suhteen. Kymmenvuotiaan seurustelu ja pussailu kun on tyystin eri juttu kuin nelikymppisen seurustelu ja pussailu. Vai mitä mieltä olette?
 
Mä olen tainnu tästä ennekin kättä vääntää ja siitä saanu kuulla sitten jälkikäteenkin. Mutta ihan ammattikasvattajana olen sitä mieltä,että kaikesta ei tarvi neuvotella ja perustella LAPSEN kanssa,vaan jotkut asiat on vain sellaisia että niitä ei suvaita. piste. :D

Varmasti jupinaa tulee asiassa kuin asiassa, mutta kyllä aikuisen on vielä tuossa vaiheessa oltava se auktoriteetti. Minusta seurustelu kuulostaa jo naurettavalta termiltäkin, kun kyseessä on näin nuori lapsi. Mutta kuten aiemminkin sanoin,jokainen toimikoon kuten parhaaksi näkee. Mutta itse olen vielä sangen tyytyväinen siihen,että poikaani ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään pussailut. Harrastukset on tämänikäiselle sitä ajankohtaisinta ja identiteettiä parhaiten tukevaa toimintaa. :)

Saanko vielä udella,onko tässä nyt joitain eroja asuinpaikan suhteen? asuimme viime syksyyn keskisuuressa kaupungissa, nyt maaseutumaisella kunnalla ihan lähellä kaupunkia. Mutta ollaanko pk-seudulla jotenkin kiireisempiä näissä asioissa,vai onko pelkkää mutua? (En siis väitä näin, kysyn vain) ;)
 
Siis ilmoitat vain lapselle, että sinähän et pussaile selittämättä sen tarkemmin? Ja lapsesi tyytyy siihen?

Helppoahan tässä on etsiä syitä pk-seudusta tai isoista kaupungeista tai siitä, käykö lapsi isoa tai pientä koulua tai onko isoja sisaruksia tms. Mutta lapset elävät nykypäivänä maailmassa, jossa suurin piirtein mallit ovat tarjolla. Niin maalla kuin kaupungissa.

Ja siitä ajan käyttämisestä pussailuun leikin sijasta: kyllä se pussailun osuus tuon ikäisillä on TODELLA vähäistä verrattuna leikkiin... Minusta ei kaikista kärpäsistä pidä tehdä härkäsiä ja lasten maailmaa pitäisi myös yrittää ymmärtää. Jos lapsi ei vallan fiksoidu pussailuun ja poikien/tyttöjen jahtaamiseen niin näkisin vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostumisen normaaliksi kehitykseksi ja sinänsä positiiviseksi asiaksi. Siis: tehdään ero tavalliselle toiseen sukupuoleen tutustumisen ja vääristyneen aikuisia jäljittelevän käytöksen välille. Sellaiseen käytökseen nimittäin toki täytyy puuttua ja miettiä, miten turvata lapsen oikeus lapsuuteen.
 
Miksi lasten pitäisi, siis lasten, leikkivien lasten, opetella ns. aikuisten leikkejä? Pussailu ja halailu kahden eri sukupuolen välillä seurustelun tarkoituksessa ei kuulu lasten leikkeihin. Jos jotkut vanhemmat sen sitten hyväksyvätkin, niin todella väärällä linjalla ollaan.
 
Taitaa suurin osa vanhemmista onneksi vielä olla järjissään ja ymmärtää pointtini ;) Minnille tiedoksi, vanhemmuuden kuuluisi olla sitä,että USKALTAA tehdä ja luoda rajat lapselle ja vaatia myös noudattamaan niitä. En syyttänyt mistään kaupungissa asumista tmv. vaan KYSYIN sitä, koska en ole törmännyt vielä KERTAAKAAN tällaiseen ongelmaa näin nuorella lapsella täällä. Opettele lukemaan!

Lisään vielä, että vastakkaisen sukupuoli toki alkaa pikkuhiljaa kiinnostamaan,mutta minkä takia pitäisi heti alkaa seurustella,pussailla ja tehdä AIKUISTEN asioita??? Kaveriporukkaan voi kuulua sekä tyttöjä että poikia, heitä tapaa myös koulun discoissa jne.. mutta seurustelusta puhuminen tässä iässä on naurettavaa ja surullistakin. On aika omituista, jos lasten leikeistä pitää pompata jo 10-vuotiaana matkimaan nuorisoa ja aikuisia. Vai onko siinä takana sitten kuitenkin vanhemman halu pitää lasta jo niin isona? who knows..<br><br>
 
Yksi asia, mitä yritin nostaa esille tässä keskustelussa on se, että tuonikäisten seurustelu ei ole sitä samaa mitä aikuisen pussailu ja seurustelu on. Eivät he kulje käsi kädessä illat pitkät ja pussaile aina kun tilaisuus tulee. He juttelevat ja leikkivät ja pelaavat ja katselevat telkkaria yhdessä toisten kanssa, enin aika kuluu tyttökaverien kanssa ja harrastuksissa kuten ennenkin. Niin että mitä niin pahaa siinä on, että se pitää lapselta kieltää? Luulenpa, että suuri osa 4.-6. -luokkalaisista lapsista tekee ihan samoja juttuja (ehkä pussailua lukuunottamatta) mutta siitä ei vain käytetä nimitystä seurustelu.

Meidän aikuisten ei pitäisi leimata asioita vain sen takia, että emme ymmärrä, mitä ne merkitsevät lapselle itselleen. Minun tyttäreni itsetuntoa se on nostanut kovasti ja olen iloinen, että hän saa tuntea olevansa hyväksytty ja kiinnostava. Mutta jos hän alkaisi hengailla jatkuvasti saman pojan kanssa tai isompien poikien kanssa tai jos hän ei enää muusta kiinnostuisi kuin pojista ja seurustelusta tai jos hän haluaisi viettää aikaa kaksin tämän pojan kanssa niin kyllä minäkin sitten huolestuisin. Eikä minua yhtään haittaisi, vaikka hän ei seurustelisi lainkaan eikä tapaisi muita poikia kuin isoveljeään ja vaikka leikkisi koiraleluilla viisitoistavuotiaaksi asti. Minusta sekin olisi vallan hyvä juttu, jos se on sitä, mitä hän haluaa tehdä.

Ehkä tämä seurustelukin on asia, jota on niin kovin vaikea ymmärtää, ennen kuin se omalle kohdalle osuu. Kauhistuin minäkin aluksi, mutta katsoessani viatonta, onnellista tytärtäni en enää nähnyt asiaa niin kauhistavana. Ja kyllä: kyllä minäkin uskallan kieltää lapseltani asioita kun katson niiden olevan haitaksi hänen kehitykselleen tai sielunelämälleen.
 
Ise olen viiden lapsen äiti.
Iältään lapset ovat 14-6 ikävuoden väliltä.
Ja kyllä meillä on ainakin niin, että lapset tietävät sen, että en todellakaan hyväksy mitään seurustelua ainakaan ala-asteella....
Itsekin ovat vielä aivan pieniä lapsia...
Ja ei siinä tarvita kuin pieni "lipsahdus", niin onkin yksi suu lisää ruokittava!!
Meinaan tiedän yhden tapauksen, jossa 10-vuotiaalle tytölle kävi näin...

Ja ainakin tähän asti tytöt ovat totelleet meitä vanhempia, toivon että jaksossakin tottelevat.
Olen myös sanonut, että kaikista asioista pitää uskaltaa puhua....
 
minni:

Yksi asia, mitä yritin nostaa esille tässä keskustelussa on se, että tuonikäisten seurustelu ei ole sitä samaa mitä aikuisen pussailu ja seurustelu on. Eivät he kulje käsi kädessä illat pitkät ja pussaile aina kun tilaisuus tulee. He juttelevat ja leikkivät ja pelaavat ja katselevat telkkaria.

Juuri näin. Emma on Nikon kanssa vain leikkitoveri oikeastaan, he eivät vietä aikaa missään sängyssä. He eivät pussaile kuin yleensä pullonpyörityksessä, siis jos on nyt aivan pakko. Niko on käynyt täällä meillä monta kertaa leikkimässä Emman kanssa, he pelailevat usein pleikkaa tai käyvät ulkona hyppimässä trampoliinilla. Olemme Nikon vanhempien kanssa keskustelleet asiasta. Ei mennä tuon ikäisten suhteita pidemmälle.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa