iltalehden tytöt

[alistunut]

voi kun kuulis edes joskus olevansa kaunis! muut miehet kyllä kehuu ja miehen ystävätkin,mutta ikinä en reilu 3vuotisen suhteemme aikana ole kuullut mitään positiivista ulkonäöstäni. jaksaa kyllä sitten kuitenkin tulla puristelemaan jenkoista ym.ja juuri siihen sävyyn,että kuka tahansa huomaa,että kyse ei ole harmittomasta koskettamisesta.
oon tottunut saamaan kehuja yleensä,ja nyt kn tilanne on tämä mikä on,niin ei sille mitään voi että itsetunto hupenee hupenemistaan. kun lähden yksin ulos,tunnen olevani erityisen kaunis,mutta jos mieheni on läsnä,tekisi mieli katsella maahan koko ajan.luonteeni ei riitä huomauttamaan asiasta miehelleni,eikä mielestäni ole oikein pyytää kehuja. ilmeisesti en ole hänen tyyppiään,kun minua ei ikinä katsele edes alasti,mutta joka viikko kaupassa Hymyn paljaat rinnat on kyllä pakko tarkastaa. niin ja siis tämä kaikki vaikka olen 30kiloa laihempi kuin tavatessamme.
tilanne on sitten johtanut siihen,etten tykkää tehdä mieheni kanssa mitään yhdessä,seksi ei kiinnosta yhtään,muiden kanssa kyllä,mutta oman miehen kanssa ahdistaa. en ole pettänyt,mutta siis haaveilen päivittäin muista miehistä.
pakko vaan koittaa kestää kun on 2yhteistä lasta.

 

[RJV]

Muistelkaa niitä hyviä hetkiä miehenne kanssa. Onhan niitäkin ollut koska olette mennyt avioliittoon. Jospa se sieltä löytyisi uusi rakastumisen tunne. Mahdollista se ainakin on. Haluattehan rakastaa miestänne. Kertokaa hänelle myös mistä tykkäätte.

 

[Taina2]

Alkuperäinen, nyt on tosiaan aika pelastaa itsesi. Tiedätkö ketään muuta, jota mies nöyryyttää ystävien nähden ja jota loukkaa tahallisesti? Enpä usko. Se ei ole terveen parisuhteen merkki, piste. Todennäköisesti kaikki muut ympärilläsi ovat havainneet pahan mielesi, sinä itse vaan vielä siedät tuota kohtelua.

Minä ja ystäväni ollaan ihan tavallisia, hyvissä parisuhteissa eläviä naisia. Eipä ole tullut mieleenkään, että mieheni edes voisi puhua minusta noin loukkaavasti. Enhän itsekkään tekisi noin ihmiselle, jota rakastan ja kunnioitan yli kaiken. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään _aikuisen_ elämässään ja ihmissuhteissaan menestyneen miehen arvostelevan elämänkumppaninsa ulkonäköä. Sen kerran kun näin tapahtui, oli meille kaikille tuon kuulleille selvää, että kohta on ero ovella. Kuten olikin. Ja sen jälkeen tältä loukatulta ystävältämme kesti pitkään saada itsetuntonsa ja itsevarmuutensa takaisin.

Tiedätkö, miten pomottelemaan pyrkivien koirien kanssa käyttäydytään? Jos niitä mielistelee, ne ottavat vallan, ja alkavat kohta määrätä pienemmistäkin asioista. Jos niitä lähestyy, ne murisevat. Mutta. Kun niitä ei mielistele, vaan käyttäytyy jämäkästi ja johdonmukaisesti, ne alkavat mielistellä sinua. Kun ottaa niihin etäisyyttä, ne tulevat luo. Ihmissuhteet pomottamaan pyrkivien ihmisten kanssa on ihan samanlaisia. Mitä enemmän mielistelet miestäsi, mitä enemmän yrität aistia, mistä hän pitäisi, sitä inhottavampi hänestä tulee. Kohta hän alkaa torjua sinua kun lähestyt häntä, ihan siitä ilosta, että pystyy siihen.

Ota nyt ihmeessä etäisyyttä mieheesi, että saat ajatella. Lähde yksin matkalle, puhu kunnolla ystäviesi kanssa - huomaat ettet voi olla kovin onnellinen miehen kanssa, joka nakertaa itsetuntoasi. Ja joka ei ole sinulle lojaali. Parisuhde on elämän tärkein asia. Jos takertuu huonoon parisuhteeseen, ei voi elää onnellista elämää. Toivottavasti vielä rakastat itseäsi sen verran, että sinulla on voimaa puolustaa itseäsi, oikeuttasi olla rakastettu ja kunnioitettu kumppani.

 

[Taina2]

Niin, ja ap - älä ikinä kutsu itseäsi, älä edes netissä, noin inhottavilla nimillä. On tärkeää, miten puhut itsellesi. Tässä maailmassa saa läpi elämän enemmän tai vähemmän lokaa niskaansa, milloin mistäkin asiasta. Itseään ei vaan voi lähteä arvottamaan oman ulkonäkönsä tai muun yksittäisen asian kautta - silloin tekee itsestään niin heikon, että on kuin kävelevä maalitaulu kaikille niille vinksahtaneille, joiden täytyy saada painaa muita alas voidakseen tuntea olevansa itse hyviä. Jos nyt uskot, ettet ansaitse kunnioitusta ja arvostusta koska et näytä joltain tai näytät joltaita, niin tuomitset itsesi loppuelämäksesi epätasa-arvoisiin ihmissuhteisiin.

Kun sinua seuraavan kerran loukataan, toimi kuten jokainen meistä muista toimii; näytät tunteesi ja vaadit anteeksipyyntöä. Tämä on myös testi; välitetäänkö sinusta sen vertaa, että mies pyytää anteeksi? Ja sen jälkeen voitkin vakavasti miettiä, haluatko antaa anteeksi.

 

[ansku...]

voi kun kuulis edes joskus olevansa kaunis! muut miehet kyllä kehuu ja miehen ystävätkin,mutta ikinä en reilu 3vuotisen suhteemme aikana ole kuullut mitään positiivista ulkonäöstäni. jaksaa kyllä sitten kuitenkin tulla puristelemaan jenkoista ym.ja juuri siihen sävyyn,että kuka tahansa huomaa,että kyse ei ole harmittomasta koskettamisesta.
oon tottunut saamaan kehuja yleensä,ja nyt kn tilanne on tämä mikä on,niin ei sille mitään voi että itsetunto hupenee hupenemistaan. kun lähden yksin ulos,tunnen olevani erityisen kaunis,mutta jos mieheni on läsnä,tekisi mieli katsella maahan koko ajan.luonteeni ei riitä huomauttamaan asiasta miehelleni,eikä mielestäni ole oikein pyytää kehuja. ilmeisesti en ole hänen tyyppiään,kun minua ei ikinä katsele edes alasti,mutta joka viikko kaupassa Hymyn paljaat rinnat on kyllä pakko tarkastaa. niin ja siis tämä kaikki vaikka olen 30kiloa laihempi kuin tavatessamme.
tilanne on sitten johtanut siihen,etten tykkää tehdä mieheni kanssa mitään yhdessä,seksi ei kiinnosta yhtään,muiden kanssa kyllä,mutta oman miehen kanssa ahdistaa. en ole pettänyt,mutta siis haaveilen päivittäin muista miehistä.
pakko vaan koittaa kestää kun on 2yhteistä lasta.

Tämä ei nyt varsinaisesti liity kuviin..Mutta niin,mikä se on,kun oma ukko ei kyllä kehu,mutta muilta miehiltä kyllä saa kehuja,tai sit oma ukko kyllä jaksaa muita naisia kehua.Rupeaa pikkuhiljaa kyllä ärsyttämään,miksi sitten ylipäätään olla minun kanssa jos haluaa muita naisia kehua.Ihankuin haluaisi vaan saada toiselle pahan mielen tai jotain..

 

[omanarvontuntoinen nainen]

Vaikka on lapset ja asuntolaina, olette varmasti sen velkaa itsellenne ja myös lapsillenne, että ette itsetuntoanne tuhoa ja elämäänne pilaa tuollaisten mieshirviöiden kanssa. Ovat vramaan saaneet kotona opin, että mitä huonommin naista kohtelee, sitä enemmän ne tykkää.. ?? HALOO

Tuo on henkistä VÄKIVALTAA!!! Toisen alistaminen on henkistä väkivaltaa. Ettekö ole oppineet itseänne tuon enempää arvostamaan. Ovat varmasti lapsennekin aikuisina onnellisia kun mummin terveys on mennyt ja odottaa vaan milloin maanpäälinen helvetti loppuu..

Oletteko oppineet olemaan terveesti itsekkäitä? Miehenne ovat hirviöitä! Kerroin puolisolleni näistä kamalista teksteistä täällä, hän sanoi että erotkaa. Nuo miehenne eivät muutu. Tuo alistaminen ja manipulointi on tarkoitettu just siksi, että itsetuntonne ja omanarvontuntonne murenisi, ettekä uskaltaisi lähjteä pois suhteesta. Miehenne ovat henkisesti sairaita. Hyvän mallin saa lapsennekin parisuhteesta, haluaisitteko että poikanne alistavat vaimojaan tullatavoin sitten aikuisina, tai haluaisitteko, että tyttärenne kärsivät samalla tavoin omissa suhteissaan?

Ei ole tervettä! Nyt äkkiä eroon noista sairaista tyypeistä. Varmasti lapsuudesta löytyy selittävät tekijät huonolle itsetunnolle miksi haluavat toiset alaspainamalla itsensä korottaa. Mutta se ei ole teidän tehtävänne ymmärtää, ammattiauttajalle suoraan. Ja terapian tarpeessa olette itsekin, kun henistä väkivaltaa on kestänyt jo noin pitkään. Kun olette eroamassa, varatkaa aika psykologille etä voitte alkaa kootaa itseänne ja saada vielä onnellisen loppuelämän.

ONNEA MATKAAN!

 

[yrjökki]

Lainaisin nyt pätkän tekstistä, jonka on kirjoittanut "omanarvontuntoinen nainen":

"Tuo alistaminen ja manipulointi on tarkoitettu just siksi, että itsetuntonne ja omanarvontuntonne murenisi, ettekä uskaltaisi lähjteä pois suhteesta."
*
*
Juuri näin minulle on käynyt. Suurimmaksi osaksi olen tässä suhteessa, sillä en ole uskonut ansaitsevani parempaa. Ei se asia aina näin ole ollut, mutta "koulutus on mennyt hyvin perille". Olen alkanut tuntea itseni inhottavaksi, heikoksi, rumaksi, vanhaksi (olen 23), epäseksikkääksi, epänaiselliseksi, kamalaksi akaksi. Toisaalta sitten olen ihmetellyt, että mitä vittua mieheni sitten tekee tämmösen epäkelvon vaimon kanssa? No eroonkaan mieheni ei ole suostunut, enkä ole sitten ole enää jaksanut päätöstä itse tehdä, kun kaikki voima on huvennut itsetunnon rippeiden keräämiseen, etten murenisi kokonaan pois. Ja toisaalta kun olen kerta alkanut itsekkin järkeillä, etten muka ansaitsisi parempaa, niin olen todellakin jämähtänyt tähän rampaan rakkauteen.

 

[omanarvontuntoinen nainen]

Hei nainen! Häntä pystyyn!

Muistelepa aikaa kun olit vielä sinkku ja mennä viiletit tukka liehuen, et tainnut ajatella tuolla tavoin? Hmm, jos maailma ei aio muuttua, on sinun itsesi muututtava. Omanarvontuntoisen suhtautumisen itseeni opetti eräs mies.. joka kohteli minua törkeästi.. ollessani nuorempi, kiitos siis hänelle jos nyt näin voi sanoa, mutta ehkä en olisi oppinut tätä muuten, asennetta siis!

Jos kerran on kohdeltu kehnosti, voi selittää sen itselleen että on tehnyt virhearvioinnin, josta voi oppia. Ei kai miehesi ollut aluksi yhtä kehno kun naimisiinkin olette menneet, miksi niin nuorena sitä paitsi?

Hyvänen aika, olet nuori ja kaikki elämä edessä... ja olet sen valmis heittämään hukkaan. Harkitse toisen kerran!?