Iltalehti: Äitiyden ylisuorittaminen on yleinen ongelma

[Kowalski]

Sorry jos aihetta on jo käsitelty täällä, haulla en ainakaan löytänyt....Mun mielestä täyttä asiaa!

Äitiyden ylisuorittaminen on yleinen ongelma
7.5.2008 13:03
Energiaa on jätettävä myös omasta ja parisuhteen hyvinvoinnista huolehtimiseen, lastenpsykiatri korostaa.

Moni lapsiperhe kärsii nykyään siitä, että äidit suorittavat äitiyttä oman jaksamisensa kustannuksella.

Meidän perhe -lehden haastattelemat asiantuntijat kertovat, että niin kutsutut yltiöäidit ovat nykyään perheterapeuteille tuttuja asiakkaita. He ovat äitejä, jotka ovat uuvuttaneet itsensä tavoittelemalla täydellisyyttä ja käyttämällä kaiken energiansa perheeseen tai sekä perheeseen että uraansa.

- Monet ajattelevat, että vanhemmuus on luopumista nautinnosta, vapaudesta ja elämästä. Jos panostaa kaiken energiansa yltiöäitiyteen, ei jaksa pitää huolta itsestään eikä parisuhteestaan, sanoo Väestöliiton perheverkon asiantuntijalääkäri, lastenpsykiatri Raisa Cacciatore.

Äidin hyvinvointi ja jaksaminen ovat kuitenkin tärkeitä paitsi äidin itsensä myös koko muun perheen kannalta. Itsestään huolehtiminen ei siis ole itsekästä vaan kaikkien etu. Koko perhettä hyödyttää myös se, jos vanhemmat muistavat omistautua myös toisilleen ja parisuhteelleen.

STT

 

[fanta]

Ainakaan tähän minä en sorru, minä en ylisuorita yhtään mitään

 

[Tigru87]

Niin täyttä asiaa :attn:
Onneks kuvaus ei sovi meikäläiseen..

 

[Taevahan Tosi]

Valitettavasti tuo kuvaus taitaa osua liiankin lähelle.

 

[HuliHumppanpuli]

Tuolla Raisa Cacciatorella on paljon hyvää asiaa Joskun oon päässy jopa livenä kuunteleen sen luentoa.

 

[li]

Ja nämä palstat lietsovat lisää ylisuorittamisen tarvetta. Uudessa Kotiliedessä oli haastateltu jotakin asiantuntijaa, joka sanoi samaa. Äitiyden mittari on nostettu niin korkealle, että äidit stressaantuvat. Että ei riitä jos imettää vain 8kk, ei riitä jos antaa purkkiruokaa, ei riitä jos siivoaa kerran viikossa, mikään ei riitä.

itsekin tunnen välillä riittämättömyyttä

 

[Piipi]

Niin, miksi sitä perhe-elämää ylipäätään pitää suorittaa, eikö vai vaan nauttia elämästään...

Mutta tosiasia on että jos esim tämän palstan ohjeiden mukaan joku oikeasti koittais elää niin vuorokaudessa pitäis olla 48 tuntia jotta kaikki olis tehty ja oikein ei ihme jos joku uskoo kaikki jutut lehdistä ja palstoilta ja naapureilta ja ystäviltä, ja koittaa sen mukaan elää...

 

[koppis]

Mä luulen että yritin olla esikon kanssa liian täydellinen, mutta en enää.

 

[BornToLose]

Täällä yks ylisuorittaja :headwall:

 

[mie]

Mua väsyttää lukea noita juttuja. Äitiydestä on tehty nykyään joku hiton käsite, kun ennen se on ollut luonnollinen osa elämää. Hohhoijaa...

 

[Ellida]

Ainakaan tähän minä en sorru, minä en ylisuorita yhtään mitään

Peesi! Minä oon oikein hyvä ottamaan vaikka laiskottelupäivän kotitöistä!

 

[koppis]

Mua väsyttää lukea noita juttuja. Äitiydestä on tehty nykyään joku hiton käsite, kun ennen se on ollut luonnollinen osa elämää. Hohhoijaa...

Tää on totta.

 

[vieras]

tääl kan syks ylisuorittaja......joka kylläkin opettelee vähän jo relaamaan.

 

[Viivi]

Aivan totta!Ensimäisen lapsen kanssa sorruin tuohon mutta näiden muiden kanssa olen jo osannut ottaa rennommin ja ajtella myös itseäni

 

[li]

Ainakaan tähän minä en sorru, minä en ylisuorita yhtään mitään

Peesi! Minä oon oikein hyvä ottamaan vaikka laiskottelupäivän kotitöistä!

Mäkin osaan laiskotella (nyt juuri) mutta tunnen siitä hirveää syyllisyyttä. Katselen pesemättömiä ikkunoita tai pölyjä hyllyillä ja lyön päätäni seinään, ainakin henkisesti...

 

[Turkilmas]

Kuulostaa kyllä tutulta. Ja jos ottaa rennommin, niin ainakin mulle tulee tosi huono omatunto.

Lisäksi itseä ainakin rassaa vielä ihan hirveä pelko että poika saa vaikka mitä traumoja vaikka mistä. Tää on ollut ihan pojan syntymästä asti ja tuskinpa hellittää.

Mä vaan NIIN toivon ettei pojan tarvis olla yhtä rikki lapsuudestaan kuin mitä itse on. Sen(kin) takia sitä on niin superkriittinen itseään kohtaan ja aina tuntuu ettei ole tarpeeksi hyvä

 

[vieras]

Tuskin noilla artikkelissa mainituilla ylisuorittajilla on aikaa roikkua päivät pitkät keskustelupalstoilla jauhamassa soopaa.

 

[Kotilehmä]

Mutta olepa suorittamatta ja uskalla kertoa se vaikka täällä niin saat sellaiset haukut niskaasi, olet laiska, itsekäs eikä sulla pitäis olla lapsia ollenkaan. Niin ihanan kannustavia me äidit ollaan

 

[totta]

mä olin tuossa tilanteessa ja nyt oon siinä tilanteessa etten tältä kaikelta jaksa edes huolehtia noita lapsia, oon niin uupunu.

eli aiemmin oli niin että lapsi/lapset kaikessa, parisuhde jäi väkisinkin jalkoihin kun kämpän piti kiiltää ja lapset hoitaa täydellisesti. ja olemme "tukiverkoton" perhe.

nyt sitten en taho jaksaa mitään enää. yritän tästä nousta jaloilleni vielä, eiköhän se joskus.

 

[Ellida]

Ainakaan tähän minä en sorru, minä en ylisuorita yhtään mitään

Peesi! Minä oon oikein hyvä ottamaan vaikka laiskottelupäivän kotitöistä!

Mäkin osaan laiskotella (nyt juuri) mutta tunnen siitä hirveää syyllisyyttä. Katselen pesemättömiä ikkunoita tai pölyjä hyllyillä ja lyön päätäni seinään, ainakin henkisesti...

Täytyy tunnustaa että joskus minäkin tunnen syyllisyyttä ko. asiasta. Mutta sitten ajattelen että mitäs sitten ehdinhän siivota huomennakin.

 

[Ellida]

Mutta olepa suorittamatta ja uskalla kertoa se vaikka täällä niin saat sellaiset haukut niskaasi, olet laiska, itsekäs eikä sulla pitäis olla lapsia ollenkaan. Niin ihanan kannustavia me äidit ollaan

Niinpä, ei milloinkaan oo hyvin!

 

[vieras]

mä olin tuossa tilanteessa ja nyt oon siinä tilanteessa etten tältä kaikelta jaksa edes huolehtia noita lapsia, oon niin uupunu.

eli aiemmin oli niin että lapsi/lapset kaikessa, parisuhde jäi väkisinkin jalkoihin kun kämpän piti kiiltää ja lapset hoitaa täydellisesti. ja olemme "tukiverkoton" perhe.

nyt sitten en taho jaksaa mitään enää. yritän tästä nousta jaloilleni vielä, eiköhän se joskus.

täällä vähän sama tilanne. Ensimmäiset 6 vuotta äitiyttä meni niin, että omaa aikaa ei ollut käytännössä ollenkaan, vain lapsia/palkkatyötä. (äitiyspalstoilla en käynyt enkä tiennyt olemassakaan). Mummot asuvat tuhansien/satojen kilometiren päässä, ei siis mitään apua.

Nyt viimeisen vuoden aikana en ole saanut oikeastaan mitään aikaiseksi, en jaksa oikein hoitaa lapsia enkä kotia. Yritän ja yritän mutta olen suurimman osan aikaa ärea ja stressaantunut ja hidas.

voikohan tästä nousta enää koskaan? Roosa meriläinen kirjoittaa yhdessä kolumnissaan, että uupumus "pilaa" ihmisen, koskaan ei enää tule samaa suorittavaa ihmistä kerran uupuneesta.

 

[eipä oo meillä näkynyt]

No palstalaisissa ei pitäisi olla yltiöäitejä, koska ehtivät palstailla. Nämä ylisuorittajat eivät palstaile, vaan pyykkäävät, viikkaavat, hinkkaavat ja rientävät kerhosta toiseen

 

[Ninniliina]

Täyttä asiaa ja itsekin valitettavasti tunnistan jotain piirteitä itsessäni, tosin ne on ehkä mun kohdalla seurannaisia muista ongelmista kuin toisinpäin...

Mutta miksi asia sitten on näin? Mistä ne paineet tulee?
Yhteiskunta ja kulttuurihan ne yleensä luo, joten oliskohan päättäjienkin aika herätä miettimään, että olisko jotain sellaista mitä voitaisiin tehdä, ettei näin kävisi. Jos ja kun ihmiset väsyy töissä ja kotiäiditkin jo omassa työssään, niin sillon jotain on pahasti pielessä.

 

[x]

Ja nämä palstat lietsovat lisää ylisuorittamisen tarvetta. Uudessa Kotiliedessä oli haastateltu jotakin asiantuntijaa, joka sanoi samaa. Äitiyden mittari on nostettu niin korkealle, että äidit stressaantuvat. Että ei riitä jos imettää vain 8kk, ei riitä jos antaa purkkiruokaa, ei riitä jos siivoaa kerran viikossa, mikään ei riitä.

itsekin tunnen välillä riittämättömyyttä

Mun mielestä täällä ennenmminkin lietsotaan alisuorittamista... Ainakin siis tällä mitäs nyt -osastolla