Henk. Kohtaisesti olen täysin väsynyt tähän aiheeseen. Ihme luokkajakoa koko "rasistit" vs "suvakit" ajatusmalli, kuin punaiset ja valkoiset aikanaan. Pakolaisuus on ongelma, teemme mitä voimme. Kukaan ei voi tälle tilanteelle mitään. Rajoja ei saada kiinni, kaikkia hädänalaisia ei voida auttaa. Suomi ei ole oma kuplansa, pakko mennä edes osittain ympäröivien valtojen mukana. Jos yrittäisimme täysin omavaltaisesti jäädä tätä Koko Eurooppaa koskevan humanitäärisen hädän ulkopuolelle meitä lyötäisiin sellaisilla taloudellisilla pakotteilla, että vajoaisimme entistä nopeammin suohon. Myös maineella on merkitystä, kun taloutemme on kiinni muista maista. Emme ole omavaraisia juuri missään.
Mitä ihmettä tällä jatkuvalla omien kansalaisten vastakkainasettelulla oikein saavutetaan? Ei kukaan tavan tallaaja ole tähän tilanteeseen syyllinen tai sille voi mitään yksin tehdä. Politiikkaan mukaan, jos haluaa yrittää vaikuttaa asioihin. Tosin Perussuomalaisetkin huomasivat, että se on jäykkä koneisto ja yhteistyön nimissä on taivuttava. Oppositiosta on helppo huudella, että "kyllä me tehtäisiin toisin", mutta todellisuudessa linja pysyy aika samana riippumatta siitä, mitkä puolueet on milloinkin vallassa. Koska politiikka ei sekään voi olla ihan mielivaltaista, vaan kansallista päätöksentekoa ohjaa aina samat ulkoiset tekijät (mm. tuo ulkopolitiikka, joka paljolti sanelee nyt pakolaispolitiikkaakin).
Tämä pakolaismäärä pelottaa kaikkia, myös "suvakkeja". Talous on tiukilla, meidän kulttuuri ja katukuvakin voivat muuttua. Jos elää itse kädestä suuhun tukien varassa, niin pelkää kenties omien tukien laskevan. Verot kirpaisee kaikkia. Mulle on ihan sama, menevätkö mun verorahat kotoperäiselle alkoholisoituneelle Antille vai sotaa pakoilevalle Salemille, joka ei hänkään välttämättä tule täällä koskaan työllistymään: sillä rahalla autetaan kuitenkin ihmistä vaikeassa tilanteessa, yhtä lailla Antin kuin Saleminkin lapsi voi myöhemmin kantaa kortensa kekoon. Kaikille yhteinen Ihmisarvo tulee ennen kansalaisuutta siis, jolloin kaikki apua tarvitsevat samalla viivalla.
Sais nyt perhana loppua tää sadat "Ähäkutti-Missä-Suvakit?-Kattokaa-Kun-Menee-Paskasti" topikit. Pahaa oloaan ja pelkojaan voi purkaa muuallakin kuin netissä. Mun aika ainakin menee ihan normaaliin elämään: työt, harrastukset, perhe. Ei arki Suomessa ole vielä mihinkään muuttunut.