"Iltatähti"?

[Jaaeityhjiäpoissa]

Eli jonkinasteista vauvakuumetta, nelikymppiä lähestyy ja kaksi alakouluikäistä olemassa. Pitkään ajattelin, että meidän lapset on siinä, riitti että viiteen vuoteen ei saanut nukkua. Nuorempana haaveilin neljästä kahdessa "sarjassa", mutta olisi pitänyt ensimmäinen kaksikko saada aikaisemmin. Tässä iässä kuitenkin miettii jo monenlaisia ja alkaa olla viime hetki päättää, jos haluaa vielä edes yrittää. Kahta en enää edes ajattele, mutta kuitenkin huomaan haaveilevani vauvasta. Järkisyitä kyllä on, miksi ei, huolettaa myös olisiko tämä kovin "yksinäinen" ja miten sitä jaksaisi taas kaiken. Mutta silti...lapset olisivat myös kovin iloisia pikkusisaruksesta.

Muita samassa tilanteessa olevia/olleita, kaipaisin kokemuksia?

 

[Jätkä]

Meille tuli 'iltatähti' :heart: pakko sanoa, että tämän vauvan kanssa olen nauttinut arjesta aivan erilailla. Ikääkin on enempi ja isotveljetkin jo sopivan isoja (7, 11 ja 15) että mikäs tässä on vielä yksi pieni tyttö kasvattaessa. :heart:

 

[mä]

eli nuorimmat menossa eskariin ja syksyllä syntyy viides. Vanhin täyttää kymmenen ja sitten on kahdeksanvuotias. Itse en aikonut enää tehdä lapsia, mutta eron myötä uuden mieheni kanssa, jolla ei ole lapsia, ajattelimme vielä yrittää vauvaa. Nyt pitkän tauon jälkeen huomaan olevani henkisesti paljon levollisempi ja tyytyväisempi olooni, kroppa ehkä natisee enemmän kuin ihan nuorena. Jotenki kiva ajatus, että tää on nyt se viimeinen ja varsinkin kun tää taitaa olla tyttö, mitä ei vielä ole!

 

[Jaaeityhjiäpoissa]

Joitakin vuosia sitten muistan, kun parinkin työkaverin perheeseen tuli noita iltatähtiä ja molemmat sanoivat, että nyt tästä nauttii ihan eri lailla - mutta samalla että on ehdottomasti viimeinen, enää ei jaksa öitä... Hmm. on niin ristiriitainen olo...

 

[Glorinha]

Enpä tiedä kuuluuko mun edes vastata, mutta vastaampa kuiteskin

Eli mun syntyessä sisko oli 17 ja veljet 16 ja 11. Äiti 37 ja isä 43. Hyvin pärjäsivät ja mähän oon saanu olla kaikkien silmäterä

 

[sutinasussu]

Meille olisi ollut iltatähti tervetullut jo liki kaksi vuotta. Saldona 4km:a ja yhdet hautajaiset.
Mäkin sanoin kuopuksen jälkeen, että meidän lapset on nyt tässä ja niin näyttää valitettavasti käyvän. Toivon, etten olisi koskaan iltatähti-projektiin ryhtynyt. ja toivon, etten olisi noita maagisia sanoja sanonut, ettei lapsia enää meille kiitos :headwall: :headwall:

 

[Jaaeityhjiäpois]

Hyvä että vastasit delfis, sillä tuota juuri mietin, että miten lapsi sitten myöhemmin. Mulla on kyllä itsellä veli iltatähtenä ja tietty kaikkien lellikki, mutta kieltämättä moni asia ollut vaikeampaa, kun joutunut kuitenkin tavallaan ainokaisen asemaan. Eli se "vertaistuki" on puuttunut, kun mekin oltiin jo toisella kymmenellä...

Ja kun toisaalta tuntuu et ihanaa kun noiden kans on niin helppoa ja voi tehdä kaikkea, vähitellen saa enemmän omaa aikaaki. Toisaalta taas tuntuu niin haikealta, kun kovaa vauhtia kasvavat ja pieni hetki, ovat pois kotoa...

 

[Jaaeityhjiäpois]

Otan osaa Mymmyryy, eihän sitä tosiaan tiedä saisikokaan enää, mutta yrittääkö edes...

 

[höh]

Ite olen 36, ja on 4-vuotias lapsi ennestään. Viime vuonna oli kauhea vauvakuume, ja raskauduinkin, mutta se valitettavasti päätyi keskenmenoon. Siitä tuli jonkin sortin kauhu asiaa kohtaan, ja nyt en edes osaa päättää, haluanko enää lapsia vai en
Ja se on kamalaa, kun oikeesti tietää että ikä painaa päälle.
Joten en osaa sulle vastata, kun itekin pähkäilen ton ikäkysymyksen kanssa.
Mutta siihen voin vastata, että en millään usko iltatähden yksinäisyyttä potevan normaali lasta enempi, muutenhan kaikki esikotkin ois ongelmissa tän asian kanssa...