Imetys ahdistaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huoh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huoh

Vieras
Äh, pakko purkaa vähän kun ahdistaa niin jumalattomasti tuo imettäminen.

Poika vasta reilu kolme viikkoa ja välillä imetys ihan ok, mutta sitten joka ilta ja aamuyö (ja välillä päivälläkin) pitäis tuntikausia saaha tissiä, muttei se kuitenkaa kelpaa :/ Siis ei rauhotu kuin tissille, mutta sitten vaan "leikkii" siinä ja käyttää välillä suussa ja sitten taas nukahtaa hetkeksi ja heti jos pistän tissin piiloon ni itku alkaa. Tai jos ehtii nukahtaa "kunnolla" ja pistän vauvan omaan sänkyynsä nukkumaan, nukkuu vaan pari minuuttia ja taas tissille ja taas tuo sama rumba, arghhh!

Mikään imetysasento ei tunnu minusta hyvältä (esikoisen kanssa oli ihan sama homma, joka asennossa joku vaan mätti, eikä missään asennossa ole oikeasti hyvä olla) Sitten tuo poika vielä sätkii ja potkii siinä tissillä, ilmeisesti mahavaivoja, niin sekin tekee syöttämisestä tosi rasittavaa.

Ja tuolle esikoisellekkin pitäisi riittää aikaa ja huomiota.

Miten ihmeessä tuosta imetyksestä voisi edes yrittää tykätä? Olen jopa harkinnut, että alkaisin pumppaaman kaikki maidot ja saisi sitten pullosta. Korvikkeeseen en haluaisi siirtyä kuitenkaan, että vauva saisi vielä vastustuskyä äidinmaidosta jne. Maitoa kyllä riittää ihan hyvin, niin senkin takia tuntuisi tyhmältä siirtyä kaupan maitoon...

Eli jotain positiivista kannustusta kaipaisin, että jaksaisin tuota imetystä.. En voi mitenkään ymmärtää, miten jotkut niin kovin nauttivat imetyksestä ja haikeina sen lopettavat. Esikoista jaksoin imettää 5,5kk ja olin todella helpottunut kun sen sain lopetettua.
 
Jotenkin tuntuu hurjalta näin aikaisin lopettaa, kuitenkin tiedän oma maito on parasta ravintoa pikkuiselleni, etenkin nyt kun tuo possuflunssakin jyrää niin koen että tuo äidinmaito suojais parhaiten pientä.. Äh, kamala dilemma.
 
No kyllä mun mielestä tutti on aika pieni paha tossa tilanteessa. Mutta kyllä toi oikeesti jossain vaiheessa helpottaa, ei se imettäminen ole loppuun asti noin hankalaa. Mulla alkoi sujua vasta kun vauva oli 3 kk.
 
Minullakin ensimmäiset pari kuukautta imetys oli hankalaa. Maito ei riittänyt (kiva siinä imettää ja yrittää arvioida että missä välissä vauva alkaa olla niin hermostunut (=ei saa tarpeeksi maitoa) että pitää lähteä korviketta lämmittämään). Välillä vauva sai rintaraivareita vaikka maitoa olisi tullutkin, ja varsinkin silloin alussa ne maratonimetykset (ja tuloksena niistäkin vain nälkää itkevä vauva ja korviketta lämmittämään..). Mutta siinä kahden kuukauden tienoilla yhtäkkiä vauva vain rupesi syömään korviketta huonommin ja huonommin, ja lopulta lopetti kokonaan,, minulla rupesi maito riittämään. Ja muutenkin imetys nyt helpompaa, vauva syö ja paljon vauhdikkaammin sen mitä syö (poika nyt siis 4 kuukautta). Minä olen sitä mieltä että ei ihan helpolla kannattaisi luovuttaa.. Minullekin joku kaveri neuvoi silloin aiemmin että "eihän noissa maratonimetyksissä ole mitään järkeä, ei sinulla tule maitoa tarpeeksi, minun mielestä sinun kannattaisi siirtyä korvikkeeseen". No mitenpäs kävikään!
 
Haleja ja voimia ap:lle. On tää imetys kyllä sellaista hommaa! On ähinät, vääntelyt ja tissiraivarit. Sängyn alle kadonneet tissikumit, imetysmaratonit, tulehdukset ym. Meillä alku oli melkoista sähellystä. Hain asentoa lukuisilla tyynyillä ja rinnan päätkin oli välillä ihan ruvella. Ajattelin, että tätäkö tämä on sitten aina. Mutta pikku hiljaa opin minä ja oppi vauva. Imetykset oli suurimmaksi osaksi ihania lempeitä hetkiä, varsinkin öisin. Nykyään pystyn imettämään melkein lennossa, asennossa kuin asennossa. Mutta sitten tänään puolen vuoden iässä alkoi pureminen. Alaikenen pinnan alla puskee kaksi nököä ja voi kauhistus että ne muutama isku teki kipeää. Joka kerran älähdin ja vauva katsoi ihmeissään. Hikikarpalot nousi pintaan, kun ajattelinkin tissin laittamista vauvan suuhun... Onneksi jääkaapissa oli pumpattua maitoa ja lämmitin sen ja annoin sillä kertaa. Saa nähdä, kuinka käy, kun kohta on taas ruokailun hetki... :D Itsesikin ehdottamaa pumppausta suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Ainakin välillä. Mä olen pumpannut koko tämän puoli vuotta niin, että melkein koko ajan jääkaapissa on tavaraa, niin mieskin voi osallistua ruokkimiseen tai jos itse haluan antaa nopeasti pullosta. Sillä kyllähän se on helpottavaa antaa pullosta, jos ei ole hyvä hetki hautautua sohvan pohjille imettämään tuntikausiksi. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marilii:
Miksi tehdä jotain sellaista, mikä ahdistaa?

Kyllä monikin asia voi ahdistaa, mutta ei pidä heti heittää kirvestä kaivoon. Muakin ahdistaa välillä lapsen hoitaminen, mutta en voi silti lakata hoitamasta sitä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiiteni harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja Marilii:
Miksi tehdä jotain sellaista, mikä ahdistaa?

Kyllä monikin asia voi ahdistaa, mutta ei pidä heti heittää kirvestä kaivoon. Muakin ahdistaa välillä lapsen hoitaminen, mutta en voi silti lakata hoitamasta sitä!

vähän eriasiasta nyt tässä kyse
 

Yhteistyössä