T
takiainen
Vieras
Mulla on tosi huono omatunto siitä, että imetys on alkanut inhottaa. Lapsi 1v 2kk repii paidan kaulusta melkein aina kun otan hänet syliin. Pari-kolme kertaa päivässä kitisee ja roikkuu sen verran kovaäänisesti, että silloin imetän, muulloin yritän ohittaa jutun keksimällä jotain muuta. Yöllä syö muutaman, yleensä kolme kertaa. Mä olen ihan varma, että olen jo aiheuttanut traumoja lapselle, kun usein on pakko repiä rinta pois suusta, kun ottaa niin aivoon. Välillä oikein kirjaimellisesti puistattaa se lutkuttaminen. En tiedä, miksi tuntuu, että maitoa ei oikein edes tule kuin hetken, vaikka syö vähintään sen viisi kertaa vuorokaudessa eli pitäis kai tuotannon pysyä runsaana kaiken järjen mukaan. Sen aikaa kun maitoa tulee hyvin, tissittely on ihan ok, mutta pelkkä nännin imuuttelu on kuvottavaa... Se kun stimuloin samoin kuin mieheni niitä imisi, mutta tunne muuttu vastenmieliseksi, kun imijä on oma lapsi! Välillä tulee tiuskittuankin turhautuneena, kun tuntuu, että olen pelkkä tissi lapselleni.
Olen odotellut, että tämä inhotus menee ohi tai lapsi lopettaa tuon jatkuvan (tai siltä se tuntuu) "anna anna"- hokemisen. Meillä on ollut muutoksia elämässä viime aikoina ja tyttö on tehnyt paljon hampaita, joten olen ajatellut, ettei ole hyvä aika lopettaa. Kuitenkin pelkään, että tästä mun imetysahdistuksesta on enemmän haittaa kuin hampaat irvessä jatkamisesta.
Sanottakoon vielä, että jatkaisin mielelläni imetystä vaikka parivuotiaaksi, jos lapsen saisi oppimaan siihen, että rintaa saa esim. aamuin illoin. Yösyömisistä on yritetty eroon pari kertaa, mutta eipä tuo ole oppinut nukkumaan. Minulta loppui sitkeys muutaman viikon jälkeen, kun vaavi vain heräsi ja itki, vaikka kuinka oli opetettu, että yöllä ei syödä. No, kun sitten väsyin siihen valvomiseen ja hyssyttelyyn ilman maitoa, yösyömisiin on palattu takaisin enenevässä määrin. siihenkin olen aika h-tin väsynyt, että öisin ei saa yleensä nukkua kuin max. yhden kolmen tunnin pätkän ja sitten lyhyempiä.
Kuten sanoin, huono omatunto ja paha mieli tästä on, kun juuri luin tuosta vieroitusketjusta kuinka joku äiti nauttii tällaisesta paidan nostelusta ja yösyömisetkin on ihan ok. Ja mun ahdistaa ihan hitosti eikä vähiten siksi, että pelkään lapseni ihan oikeasti kärsivän tastä mun asenteesta ja ärtyisyydestäni. Eihän pieni voi tietää, että tissiä ei ole tarkoitus syödä loputtomiin ja ihmettelee varmaan, mikä äitiä vaivaa. Ehkä tuosta vieroitusketjusta löytyy apua vieroitukseen, en ole vain oikein tiennyt, voiko imetyksen noin vain lopettaa, jos se on lapselle tosi tärkeä juttu. Olen kuitenkin aina ajatellut, että se on kahden kauppa. Tässä tapauksessa alkaa vain toinen osapuoli olla aika tiltissä.
Kertokaa nyt hyvät naiset kokemuksianne ja varsinkin, jos jollain on samanlaisia ajatuksia. Aihe on sen verran arka, että siitä ei ole tullut mammapiireissä puhuttua.
Olen odotellut, että tämä inhotus menee ohi tai lapsi lopettaa tuon jatkuvan (tai siltä se tuntuu) "anna anna"- hokemisen. Meillä on ollut muutoksia elämässä viime aikoina ja tyttö on tehnyt paljon hampaita, joten olen ajatellut, ettei ole hyvä aika lopettaa. Kuitenkin pelkään, että tästä mun imetysahdistuksesta on enemmän haittaa kuin hampaat irvessä jatkamisesta.
Sanottakoon vielä, että jatkaisin mielelläni imetystä vaikka parivuotiaaksi, jos lapsen saisi oppimaan siihen, että rintaa saa esim. aamuin illoin. Yösyömisistä on yritetty eroon pari kertaa, mutta eipä tuo ole oppinut nukkumaan. Minulta loppui sitkeys muutaman viikon jälkeen, kun vaavi vain heräsi ja itki, vaikka kuinka oli opetettu, että yöllä ei syödä. No, kun sitten väsyin siihen valvomiseen ja hyssyttelyyn ilman maitoa, yösyömisiin on palattu takaisin enenevässä määrin. siihenkin olen aika h-tin väsynyt, että öisin ei saa yleensä nukkua kuin max. yhden kolmen tunnin pätkän ja sitten lyhyempiä.
Kuten sanoin, huono omatunto ja paha mieli tästä on, kun juuri luin tuosta vieroitusketjusta kuinka joku äiti nauttii tällaisesta paidan nostelusta ja yösyömisetkin on ihan ok. Ja mun ahdistaa ihan hitosti eikä vähiten siksi, että pelkään lapseni ihan oikeasti kärsivän tastä mun asenteesta ja ärtyisyydestäni. Eihän pieni voi tietää, että tissiä ei ole tarkoitus syödä loputtomiin ja ihmettelee varmaan, mikä äitiä vaivaa. Ehkä tuosta vieroitusketjusta löytyy apua vieroitukseen, en ole vain oikein tiennyt, voiko imetyksen noin vain lopettaa, jos se on lapselle tosi tärkeä juttu. Olen kuitenkin aina ajatellut, että se on kahden kauppa. Tässä tapauksessa alkaa vain toinen osapuoli olla aika tiltissä.
Kertokaa nyt hyvät naiset kokemuksianne ja varsinkin, jos jollain on samanlaisia ajatuksia. Aihe on sen verran arka, että siitä ei ole tullut mammapiireissä puhuttua.
lopeta hyvä ihminen imetys jos em. on totta... Ei tuon ikäinen enää niin riippuvainen rintamaidosta edes ole, tunteellisesti ehkä enemmän kuin muuten 
Jonain päivänä se on sitäpaitsi kuitenkin edessä.
vaikea asiahan tuo imetyksen inhotus on, mulla rupesi välillä kanssa tuntumaan että nyt saa riittää..toisaalta olisin voinut imettää ihan hyvin siihen 2v asti, mutta lapsi rupesi itsekkin jo vieroittumaan ja ilmaisi asian puremalla tissiä ja pyörimällä levottomasti tissin ympärillä iltanukutuksessa..
