hei nyt korjaus! Luin pakkausselosteesta et raskauden loppuvaiheessa ja imettäessä pitää olla varovainen. Eli pieniä annoksia voi käyttää, mutta jos tarvii enemmän niin ei kannata imettää. Mulla kyllä on pieni annos vaik olin niin sairas viel kaks kuukautta sit et olin psykiatrisella sisällä... Eli on tehokas lääke myös pienillä annostuksilla!
Kaiken varalta voit soittaa teratologiseen tietopalveluun, puh. (09) 471 76 500 (klo 9-12).
Minä käytin imetysaikana Cipralexia minimiannostuksella (puolikas päivässä) ja teratologisesta tietopalvelusta sanottiin, että on turvallista imettävällekin.
Minä käytin imetysaikana Cipralexia minimiannostuksella (puolikas päivässä) ja teratologisesta tietopalvelusta sanottiin, että on turvallista imettävällekin.
A
aamen
Vieras
kyllä se olisi kaikkien etu ettei raskaus ja imetys aikana käytettisi mitään panadolia kovempia lääkkeitä ja hodettaisiin ensin se pää kuntoon ja sitten vasta ne lapset. herää vaan kysymys että kuinka paljon nykypäivän lapsien ongelmat johtuu äitien masennuslääkkeiden syönnistä?
V
Voi ei
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja aamen:
Niin ja lapsen saannin jälkeehän kukaan ei voi sairastua...
Voi tätä maailman katsomusta.
Noh, tiedän kyllä että joka mielenterveysongelmista kärsii tai on joskus kärsinyt, ymmärtää olla kirjoittamatta tuollaisia huomautuksia.
Voi jeh! Taas on palstalle eksynyt joku täysin asioista tietämätön. 
Kyllä oli hupaisaa (näin jälkikäteen ajateltuna) kun äitipolilla joku asiasta muka tietävä hoitaja sanoi että oli lukenut lehdestä että masennuksen saa poistettua liikkumalla reipasta liikuntaa 40 min päivässä! 
Totesin siinä ahdistuskohtauksen keskellä että sitten olen tainnut liikkuaa liikaa... Tai toinen viisas ohje tietämättömiltä on että ota itseäsi niskasta kiinni...
Itse taistelen tässä raskauden viimeisiä viikkoja ja mulla nostettiin Cipramil annostusta. Olin päässyt kitkuttamaan 2,5 mg:aan ja oli tarkoitus lopettaa kokonaan ennen synnytystä, mutta tuo ahdistus tuli takaisin ja uhkaa nyt taas vahingoittaa koko perheen elämää. Nyt siis määräsivät annoksen 10 mg:aan jotta jaksaisin taas lapsen kanssa synnytyksen jälkeen. Kuulemma 5 mg:n annoksella lapsi ei joutuisi teholle mutta 10 mg:n annoksella on kiikun kaakun. En kuitenkaan halua lastani tehohoitoon koska tiedän että en sitä itsekään kestäisi vaan syyttelisin itseäni entistä enemmän ja ahdistuisín lisää (vaikkakin voin ahdistua tällä hetkellä vain siitäkin että likainen astia on jäänyt pöydälle, tai että olen hermostunut lapsilleni). Siksi siis nostan lääkityksen tuohon 5 mg:aan. Laskettuun aikaan kun on "enää" kaksi viikkoa. Eivät suostuneet kuitenkaan käynnistämään synnytystä kun lääkitys on kuulemma huomattavasti pienempi riski vauvalle kuin synnytyksen käynnistys.
Ja tietämättömälle vierailijalle!! Masennus on aivojen välittäjäaineen eli serotoniinin puutostila joka johtuu mm. hormonitasapainon laskusta esim. murrosiässä, synnytyksen jälkeen, vaihdevuosissa jne. Lisäksi perintötekijöillä ja stressillä on osuutta asiaan. Serotoniinin puutos saattaa aiheuttaa jopa psykoosin. Jokainen meistä voi sairastua masennukseen ikään ja sukupuoleen katsomatta enkä itse laske masennusta mielenterveysongelmaksi vaan ennemminkin somaattiseksi sairaudeksi joka aiheuttaa psyykkisiä ongelmia. Serotoniinin puutokseen vain ei ole vielä keksitty syytä tai sen paremmin parantavaa lääkettä joten tällä hetkellä oireita hoidetaan vain serotoniini keskukseen vaikuttavilla lääkkeillä. Ja ihminen joka on masennuksen kokenut tekee kaikkensa että sitä tuskaa jonka sairaus tuo tullessaan ei halua enää tuottaa läheisilleen tai itselleen. Ja masennus on yleensäkin tunnollisten ja toisista välittävien ihmisten sairaus!!! Toivon siis että et tule tänne tuomitsemaan tietämättömänä ihmisiä jotka jo osaavat omasta takaa murehtia tulevan lapsensa asioita ilman tuollaisia ikäviä huomautuksia. Syyllistäminen ei auta, vaan tukeminen. Ja mitä noihin ad/hd lapsiin tulee, en ole kuullut kenenkään kaverini käyttäneen panadolia vahvempaa lääkitystä raskaus tai imetysaikana vaikka kolmella näitä lapsia on. Että etsipä syitä muista asioista kuin itsestään ja perheestään huolehtivista äideistä.
Kyllä oli hupaisaa (näin jälkikäteen ajateltuna) kun äitipolilla joku asiasta muka tietävä hoitaja sanoi että oli lukenut lehdestä että masennuksen saa poistettua liikkumalla reipasta liikuntaa 40 min päivässä! Totesin siinä ahdistuskohtauksen keskellä että sitten olen tainnut liikkuaa liikaa... Tai toinen viisas ohje tietämättömiltä on että ota itseäsi niskasta kiinni... Itse taistelen tässä raskauden viimeisiä viikkoja ja mulla nostettiin Cipramil annostusta. Olin päässyt kitkuttamaan 2,5 mg:aan ja oli tarkoitus lopettaa kokonaan ennen synnytystä, mutta tuo ahdistus tuli takaisin ja uhkaa nyt taas vahingoittaa koko perheen elämää. Nyt siis määräsivät annoksen 10 mg:aan jotta jaksaisin taas lapsen kanssa synnytyksen jälkeen. Kuulemma 5 mg:n annoksella lapsi ei joutuisi teholle mutta 10 mg:n annoksella on kiikun kaakun. En kuitenkaan halua lastani tehohoitoon koska tiedän että en sitä itsekään kestäisi vaan syyttelisin itseäni entistä enemmän ja ahdistuisín lisää (vaikkakin voin ahdistua tällä hetkellä vain siitäkin että likainen astia on jäänyt pöydälle, tai että olen hermostunut lapsilleni). Siksi siis nostan lääkityksen tuohon 5 mg:aan. Laskettuun aikaan kun on "enää" kaksi viikkoa. Eivät suostuneet kuitenkaan käynnistämään synnytystä kun lääkitys on kuulemma huomattavasti pienempi riski vauvalle kuin synnytyksen käynnistys.
Ja tietämättömälle vierailijalle!! Masennus on aivojen välittäjäaineen eli serotoniinin puutostila joka johtuu mm. hormonitasapainon laskusta esim. murrosiässä, synnytyksen jälkeen, vaihdevuosissa jne. Lisäksi perintötekijöillä ja stressillä on osuutta asiaan. Serotoniinin puutos saattaa aiheuttaa jopa psykoosin. Jokainen meistä voi sairastua masennukseen ikään ja sukupuoleen katsomatta enkä itse laske masennusta mielenterveysongelmaksi vaan ennemminkin somaattiseksi sairaudeksi joka aiheuttaa psyykkisiä ongelmia. Serotoniinin puutokseen vain ei ole vielä keksitty syytä tai sen paremmin parantavaa lääkettä joten tällä hetkellä oireita hoidetaan vain serotoniini keskukseen vaikuttavilla lääkkeillä. Ja ihminen joka on masennuksen kokenut tekee kaikkensa että sitä tuskaa jonka sairaus tuo tullessaan ei halua enää tuottaa läheisilleen tai itselleen. Ja masennus on yleensäkin tunnollisten ja toisista välittävien ihmisten sairaus!!! Toivon siis että et tule tänne tuomitsemaan tietämättömänä ihmisiä jotka jo osaavat omasta takaa murehtia tulevan lapsensa asioita ilman tuollaisia ikäviä huomautuksia. Syyllistäminen ei auta, vaan tukeminen. Ja mitä noihin ad/hd lapsiin tulee, en ole kuullut kenenkään kaverini käyttäneen panadolia vahvempaa lääkitystä raskaus tai imetysaikana vaikka kolmella näitä lapsia on. Että etsipä syitä muista asioista kuin itsestään ja perheestään huolehtivista äideistä.
