imetys loppui,vauva6kk,en tunne surua,outoako?

[jill]

itseäni ei ole imetetty ollenkaan, ja luin just artikkelin jossa sanottiin, että jotenkin omat kokemukset vauvana voi vaikuttaa siihen miten ite suhtautuu imetykseen, esim. vaikka ei tietäisi että itseltä on lopetettu imetys vauvana yhtäkkiä, niin saattaa itse toimia samoin, en nyt siis tiedä liittyykö tämä asiaan, mutta kuitenkin (naisen nimi oli muuten Renkola tms. joka kirjoitti aiheesta).

no kuitenkin, minusta imetyksessä oli ihania ja inhottavia puolia. heruminen sattui koko imetysajan, jouduin pitämään tisseistä kiinni joka kerta kun herui (vaikka suihkussa, ruokapöydässä jne.) ja koin imetyksen hankalaksi, teinkin sitä vain sängyssä. ihania puolia onnellinen vauva, joka sai massun täyteen ja teki sormilla suloista liikettä ja tapitti silmiin. vauva sai hampaita 4kk iässä (3 hammasta) ja sain peräkkäin 3 rintatulehdusta. rintatulehduksista alkoi sitten kierre, vauva ei suostunut syömään tulehtuneesta rinnasta enkä herunut pumpulle. maito väheni, loppui toisesta rinnasta kokonaan ja nyt lopetin imetyksen, koska vauvaa ei enää kiinnostanut imeminen (aina käänsi päänsä pois parin imaisun jälkeen), ja en enää noiden tulehdusten jälkeen jaksa edes yrittää enää nostattaa maitoa.

tavallaan on haikeaa että imetystaival on ohi, mutta toisaalta en ole kuitenkaan hirveän surullinen, vaan ennemminkin iloinen, että edes puoli vuotta imetin. olenko outo? jos myös joskus saan vielä lapsen, niin tavoitteeni on imettää ainakin puoli vuotta. en siis kokenut että imetys on "mun juttu", jota kaipaan kamalasti tai haluaisin imettää vaikkapa yli vuoden. olenko poikkeustapaus?

 

[imettäjä]

Onnea puolen vuoden imetyksestä! Et ole outo. Jokainen tyylillään ja onhan toi puoli vuottakin jo hieno suorius=)

 

[xx]

Et.

 

[xx]

Ja eihän sitä imetystä suorituksena pitäisi pitää vaan se on tapa ruokkia vauva..

 

[milja]

Et ainakaan mun mielestä. Itellä oli "tavoitteena"/toiveena imettää neljä kk ja kohta olen imettänyt kuusi kuukautta. Välillä olen luullut, että tämä on tässä ja onkin tullut haikea olo ajatuksesta, etten enää imettäisi lastani. Nyt imetys on loppumaan päin, enää vain muutaman kerran päivässä, poika ite alkaa lopettelemaan, viime yönäkään kelpasi vain pullo. Olen jo totuttautunut ajatukseen, etten enää imetä ja odotankin jo sitä, että heruminen loppuu (sattuu myös mulla) ja pääsee äitikin vähän tuulettumaan paremmin. Baarissa nimittäin en ole käynyt tai edes maistanut alkoholia koko aikana, joten ihan mukavaa.

Tulipas pitkä virsi. Mutta ei siis mielestäni ole ollenkaan outoa!

 

[maiskuttelija]

kiinteät 5,5kk:sena aloitettiin ja kun hampaita oli jo pari-kolme ja alkoi purra (oisko 9kk?) niin kyllä sitä mielellään (vaikka hieman haikeana) lopetti imettämisen. eikä tuo kaivannut rintaa. enkä ole kaivannut imetystä (olin helpottunut) vaikka juuri nuita muutamia suloisia puolia olikin, että vauva nukkui tyytyväisenä jne. mutta imetys sattui lähes koko ajan laitokselta lähtien, kotonakin ja sitten pureskelut päälle.. en oikein osannut imettää, vaikka minulle hoettiin, että unelmaimijä, asennot oikein ja kaikki, vaikken kyllä usko, että oli, sillä luin imetystukilistalta vasta äskettäin, että imetyksen ei kuulu sattua. enkä saanut oikein kunnon neuvojakaan imetykseen, joten aluksi imetin lähestulkoon vaan makuultaan. vähitellen istualleen.

 

[RouvaSumppisuu]

Mulla on molempien lapsien kohdalla imetys loppunut siinä 6kkk:n tienoilla ja mun mielestä oli ihan passeli aika lopetella. En osaa edes kuvitella itseni kohdalla imetystä esim. lähelle vuoden ikää. Kumpikaan lapsista ei oikein enää viihtynyt tuossa iässä rinnalla, muu ympäristö kiinnosti enemmän ja kun ruoka maistui paremmin tuttipullosta ja kiinteässä muodossa niin olin oikeastaan vaan helpottunut kun imetys loppui helposti sekä äidin että lapsen kannalta. Kumpikaan ei tuntunut jäävän haikailemaan tissittelyn perään. Et siis ole poikkeus =) .

 

[Juno]

No mitä sitä suremaan? :xmas: