E
epätoivoinen.
Vieras
Täällä taas valvotaan, vaikka vauva nukkuisi hyvin. Viiltävä kipu rinnassa, kuten aina imetyksen alkaessa, kestäessä ja melkein tunnin loppumisen jälkeenkin.
MIten kauan tätä vielä kestää??
Imuote on selkeästi väärä, mutta sitä ei auta korjata. Vauva tarraa vain tiukemmin rintaan ikenillään ja viskoo päätään sivulle tai kinnaa taakse. RIntani ovat isot, raskaat, nänni lyhyt. Vauvan nenää pitää pitää itse auki, muuten hän uppoaa rintaan. Kädet ovat täynnä työtä, imetysasennon korjaaminen täysiaikaista yrittämistä joka ei kanna mitään tulosta.
Vauvan huulet ovat tiukasti yhdessä, imetyksen jälkeen ihan valkoiset. Vauva ei edes hamua rintaa oikein, häseltää vain käsillään ja haukkoo suutaan kieltä maiskutellen. Maiskuttaa mitä eteen tulee kun on nälkäinen ja nostan rinnalle, tarraaa käsivarteenkin tiukalla imulla (hetkessä mustelma) jos ei heti osu nänni suuhun. Kieli ei tule kunnolla ulos. Ei osaa hakea, ei avaa suuta suurelle. Kun yritän ohjata, vauva ottaa rinnan kuitenkin ikeniensä väliin, silmät viiruina ja päätä eteenpäin työntäen. Ei käänny pää linnunpojan asentoon, pistää jäntevästi vastaan. Iso rintani ei litisty paljoa helpommin otettavaksi c-otteella eikä hampurilaisotteella
Ikää nyt 3 viikkoa. Ajattelin, että ajan myötä tämä helpottaisi, mutta päinvastoin: vauvan leuan imuvoima vain kasvaa ja kipu on kerta kerralta kovempi.
Luovutanko? Sanoisiko joku vakuuttavasti että tämä menee vielä ohi?
Haluaisin niin kovasti imettää, mutta mikään keino ei tunnu auttavan ja imetysoppaat neuvoineen saavat vain neuvottomammaksi.
Edellisen synnytyksen jälkeen ongelmia oli noin viikon verran kun rinnat olivat arat, mutta vauva osasi sentään "tekniikan". Tämä tuntuu niin toivottomalta. Tuntuisi kamalalta luovuttaa nyt kun verenvuodosta ja haavoista on sentään selvitty, mutta tuo jäystäminen on yhtä tuskaa enkä kestä sitä voihkimatta johon mieskin joutuu heräämään.
Onko tässä mitään toivoa, mitään järkeä enää?
MIten kauan tätä vielä kestää??
Imuote on selkeästi väärä, mutta sitä ei auta korjata. Vauva tarraa vain tiukemmin rintaan ikenillään ja viskoo päätään sivulle tai kinnaa taakse. RIntani ovat isot, raskaat, nänni lyhyt. Vauvan nenää pitää pitää itse auki, muuten hän uppoaa rintaan. Kädet ovat täynnä työtä, imetysasennon korjaaminen täysiaikaista yrittämistä joka ei kanna mitään tulosta.
Vauvan huulet ovat tiukasti yhdessä, imetyksen jälkeen ihan valkoiset. Vauva ei edes hamua rintaa oikein, häseltää vain käsillään ja haukkoo suutaan kieltä maiskutellen. Maiskuttaa mitä eteen tulee kun on nälkäinen ja nostan rinnalle, tarraaa käsivarteenkin tiukalla imulla (hetkessä mustelma) jos ei heti osu nänni suuhun. Kieli ei tule kunnolla ulos. Ei osaa hakea, ei avaa suuta suurelle. Kun yritän ohjata, vauva ottaa rinnan kuitenkin ikeniensä väliin, silmät viiruina ja päätä eteenpäin työntäen. Ei käänny pää linnunpojan asentoon, pistää jäntevästi vastaan. Iso rintani ei litisty paljoa helpommin otettavaksi c-otteella eikä hampurilaisotteella
Ikää nyt 3 viikkoa. Ajattelin, että ajan myötä tämä helpottaisi, mutta päinvastoin: vauvan leuan imuvoima vain kasvaa ja kipu on kerta kerralta kovempi.
Luovutanko? Sanoisiko joku vakuuttavasti että tämä menee vielä ohi?
Haluaisin niin kovasti imettää, mutta mikään keino ei tunnu auttavan ja imetysoppaat neuvoineen saavat vain neuvottomammaksi.
Edellisen synnytyksen jälkeen ongelmia oli noin viikon verran kun rinnat olivat arat, mutta vauva osasi sentään "tekniikan". Tämä tuntuu niin toivottomalta. Tuntuisi kamalalta luovuttaa nyt kun verenvuodosta ja haavoista on sentään selvitty, mutta tuo jäystäminen on yhtä tuskaa enkä kestä sitä voihkimatta johon mieskin joutuu heräämään.
Onko tässä mitään toivoa, mitään järkeä enää?