INHOAN ÄITIÄNI!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Harmaana nyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Harmaana nyt

Vieras
Tilanne on tämä että äitini on todella lihava ( 165 / n. 200kg) ELi painoa on enemmän kuin pituutta.

Minulle tulee mielettömän oksettava olo jo pelkästä äitini näkemisestä. Olen kyllä nyt raskaana, mutta tunnen inhoa häntä kohtaan vaikka en olisikaan. Jos hän käy meillä vessassa tunnen pakonomaisen tarpeen pestä vessanpöntön renkaan ennen itse siihen istumista.

Inhoni on välillä todella voimakasta! En voi edes puhua puhelimessa hänen kanssaan ilman että tuo tunne tulee. En tiedä johtuuko siitä että hän on noin iso vai mistä.

Itsekkään en mikään kukkakeppi ole, mutta en lähellekkään samoissa lukemissa.

Ja ennen kuin kerkiätte huutelemaan tämä ei ole provo.
 
Toivottavasti en ikinä ole tuossa kunnossa. Kaikkeni teen että en siihen kuntoon joutuisikaan.

Olen yrittänyt puhua järkeä tuosta painon pudotuksesta, mutta ei mene perille asti. Tällä menolla muutaman vuoden sisään vietetään hautajaisia.
 
Niin minäkin omaani, mutta se onkin hullu juoppo joka on tehnyt lapsuudestani vähemmän mukavaa aikaa ja sabotoi vieläkin melko lahjakkaasti. Täytyy vaan työstää niitä omia tunteita. En usko, että sullakaan se pelkästään äitis ulkonäköön liittyy. Koita tutkiskella tuntemuksias ja löytää se perimmäinen syy. Onko se sit pelko, et itestä tulee samanlainen vai inhottaako, kun omalla äidillä ei ole tahdonlujuutta tms. Mene ja tiedä.
 
Ei mun lapset ole mua inhonneet vaikka olenkin ylipainonen mutta nyt laihdutan osittain esikon pyynnöstä osittain kun terkkari siitä mainitsi. Tytöt rakastaa mua vaikka olisin millanen tahansa koska se ei mua muuta miksikään olin sitten lihava tai laiha. Mutta toisaalta ymmärrän kyllä huolesi äitisi suhteen. Jospa äidilläsi ei ole tarpeeksi tahdonlujuutta aloittaa painon pudotus, se nimittäin vaatii just sitä, on omakohtaista kokemusta ja myös se vaatii lujuutta että pystyy pitämään painon pois kun pääsee tavoitepainoonsa. Mulla sinne on vielä matkaa mutta koko ajan alaspäin ollaan menossa. Koita puhua äidillesi järkeä, uskon että hän kuuntelee tai sanot että menee lääkärille joka ottaa puheeksi tuon laihduttamisen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Oletko miettinyt, mitä vihan tunteita sulla oikeesti on tän alla? Onko tapahtunut jotain, jonka tulkitset olevan äitisi syytä?

Lapsuus ja nuoruus on ollut rankkaa. Samoja tunteita kävin vielä voimakkaammin läpi kun sairastuin esikoisen jälkeen masennukseen. AP
 
Alkuperäinen kirjoittaja Paalinarutukka:
Jos pelkäätkin menettäväsi äitisi? Tunnet inhoa häntä kohtaan koska luopuminen ja menettäminen on vaikeinta. Tai sitten pelkäät näkeväsi hänessä tulevaisuutesi?

En pelkää menettäväni. Enkä ainakaan tietoisesti pelkää näkeväni itseäni samassa tilanteessa, en tiedä. Ehkä alitajunnassa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja tossuliini:
Ei mun lapset ole mua inhonneet vaikka olenkin ylipainonen mutta nyt laihdutan osittain esikon pyynnöstä osittain kun terkkari siitä mainitsi. Tytöt rakastaa mua vaikka olisin millanen tahansa koska se ei mua muuta miksikään olin sitten lihava tai laiha. Mutta toisaalta ymmärrän kyllä huolesi äitisi suhteen. Jospa äidilläsi ei ole tarpeeksi tahdonlujuutta aloittaa painon pudotus, se nimittäin vaatii just sitä, on omakohtaista kokemusta ja myös se vaatii lujuutta että pystyy pitämään painon pois kun pääsee tavoitepainoonsa. Mulla sinne on vielä matkaa mutta koko ajan alaspäin ollaan menossa. Koita puhua äidillesi järkeä, uskon että hän kuuntelee tai sanot että menee lääkärille joka ottaa puheeksi tuon laihduttamisen.

Olen puhunut, ei kuuntele. On käynyt ravintoterapeutilla, ei usko mitä sanoo. Joku lääkäri on jo sanonut että kuolee tuolla menolla, mutta ei usko. En tiedä enää mikä auttaa.

Hienoa jos olet saanut jo painoa pudotettua, ja ihanaa että lapsesti rakastavat sinua. Itse en vain voi tuntea samalla tavalla omaa äitiäni kohtaan
 

Yhteistyössä