N
"nimetön"
Vieras
Hän on ollut aina haastava heti syntymästä lähtien, mutta voisi sanoa että oikea piru viimeiset 3vuotta, mistään ei ole löytynyt sitä tahoa jolla ois keinoja käytöksen muuttamiseksi(ei mua auta lässytys siitä että lapsi on vaan niin vaikee/haastava)(juu ollaan käyty lastenpsykiatrilla saakka et ei tartte jurputtaa avun hakemisesta kun mistään ei löydy sitä apua millä tuon lapsen toiminnan muuttaisi).
kun mä en halua elää koulu-ikäisen lapsen kanssa joka käyttää väkivaltaa aivan mitättömistä syistä ja hänestä se on vielä hauskaa joskus.
Just uhkasi että isona katkaisee iskältä kaulan(tämä siksi että iskä piti kiinni koska lapsi satutti kaikkia sillä hetkellä)
homma lähti siitä että pikkuveli potkasi vahingossa tätä koululaista(piti hoitaa lääkitseminen ja pikkuveli tappeli sitä vastaan,isoveli tunki ittensä siihen just samalla hetkellä kun rimpuileva pikkuveli potkasi ilmaa,eli osui sitten isompaan).
koululainen tästä suttui vaikka selitimme että se oli vahinko ja hän kävi sitten pienempäänsä lyömässä täysiä nyrkillä-> isompi joutui jäähylle,jolloin alkoi hakkaamaan silmittömästi isäänsä.
Ja lopulta minua, kun isä päästi irti hänestä(luuli että oli rauhottunut) niin hän alkoi mua lyömään ja sylki naamalleni kun otin käsistä kiinni(sano vielä että hän lyö sitten äitii kun äiti ei saa sitä estettyä) Tässä vaiheessa mies tuli ja käärimme lapsen peittoon(koska mä en jaksa yksin pitää lapsesta kiinni muuten ja isän oli pakko lähteä tk:seen).
No tämä käytös ei oo mitenkään harvinaista.
Sitten siihen ongelmaan iolen huomannut viimeaikoina että olen niin lopen kyllästynyt tuohon käytökseen että tunnen oikeastaan vain negatiivisia tunteita lasta kohtaan(toki jos hän joutuisi vaikka tapaturmaan ja sairaalaan tms. niin yhtälailla olisin sydän syrjällään hänen vuokseen,onhan hän oma rakas poikani), Mutta arjessa ei enään löydy kuin ärtymystä(jota pyrin parhaani mukaan peittämään).
Olisiko lapsellani parempi tulevaisuus jos järjestäisin hänet vaikka lastenkotiin koska minä en pysty tällä hetkell ätuntemaan mitään positiivista tuollaista lasta kohtaan.
Miksi tämän yhden täytyy olla tälläinen ja pilata jokainen päivä heti aamusta? Muut on toisenlaisia. Mä en jaksa ottaa yhtään nyrkin iskua vastaan,raivostun heti eikä se mun kiukku katoa kovin äkkiä.
kun mä en halua elää koulu-ikäisen lapsen kanssa joka käyttää väkivaltaa aivan mitättömistä syistä ja hänestä se on vielä hauskaa joskus.
Just uhkasi että isona katkaisee iskältä kaulan(tämä siksi että iskä piti kiinni koska lapsi satutti kaikkia sillä hetkellä)
homma lähti siitä että pikkuveli potkasi vahingossa tätä koululaista(piti hoitaa lääkitseminen ja pikkuveli tappeli sitä vastaan,isoveli tunki ittensä siihen just samalla hetkellä kun rimpuileva pikkuveli potkasi ilmaa,eli osui sitten isompaan).
koululainen tästä suttui vaikka selitimme että se oli vahinko ja hän kävi sitten pienempäänsä lyömässä täysiä nyrkillä-> isompi joutui jäähylle,jolloin alkoi hakkaamaan silmittömästi isäänsä.
Ja lopulta minua, kun isä päästi irti hänestä(luuli että oli rauhottunut) niin hän alkoi mua lyömään ja sylki naamalleni kun otin käsistä kiinni(sano vielä että hän lyö sitten äitii kun äiti ei saa sitä estettyä) Tässä vaiheessa mies tuli ja käärimme lapsen peittoon(koska mä en jaksa yksin pitää lapsesta kiinni muuten ja isän oli pakko lähteä tk:seen).
No tämä käytös ei oo mitenkään harvinaista.
Sitten siihen ongelmaan iolen huomannut viimeaikoina että olen niin lopen kyllästynyt tuohon käytökseen että tunnen oikeastaan vain negatiivisia tunteita lasta kohtaan(toki jos hän joutuisi vaikka tapaturmaan ja sairaalaan tms. niin yhtälailla olisin sydän syrjällään hänen vuokseen,onhan hän oma rakas poikani), Mutta arjessa ei enään löydy kuin ärtymystä(jota pyrin parhaani mukaan peittämään).
Olisiko lapsellani parempi tulevaisuus jos järjestäisin hänet vaikka lastenkotiin koska minä en pysty tällä hetkell ätuntemaan mitään positiivista tuollaista lasta kohtaan.
Miksi tämän yhden täytyy olla tälläinen ja pilata jokainen päivä heti aamusta? Muut on toisenlaisia. Mä en jaksa ottaa yhtään nyrkin iskua vastaan,raivostun heti eikä se mun kiukku katoa kovin äkkiä.
).
Toimintaterapeutin jonossa ollaan oltu aika päiviä, ei auta vaikka olen pommittanut asian tiimoilta niitä..
