inhoan lastani, kannattaako edes yrittää yheiseloa?(tunnen tästä suurta syyllisyyttä)

["nimetön"]

voi plaah, nyt tämä lapsi sitten hakkasi pienempää sisarustaan(ei tosin ole eka kerta kun löi) mut paukutti oikein kunnolla(ja mä en ehtinyt estää kokonaan sitä).

 

["nimetön"]

[QUOTE="vieras";25720307]Voin. Olen itse lasten kognitiivinen psykoterapeutti ja minulla käy mm. vaikeasti ahdistuneita, käytöshäiriöisiä, ASPERGER- ja Tourette-lapsia. Lasten kognitiivinen psykoterapia on strukturoitua ja siinä on selvät raamit. Ainakin omissa terapioissani tehdään impulssikontrolliin ohjaavia harjoitteita, rentousharjoitteita ym. keskustelun ohella. Ymmärrän sinun tilannettasi hyvin ja sanoisin, että apua todella kannattaa hakea ja joskus likimain edellyttää (fiksusti tietty ).[/QUOTE]

no ei kuulosta siltä että tuolla lapsen käytös muuttuisi, meillä on myös strukturoitu päivä ohjelma, samoin oli päiväkodissa ja nykyään koulussa(ei hyötyä).

Apuahan on haettu mutta kun kukaan ei missään ole osannut antaa sellaisia ohjeita millä lapsen käytös muuttuisi(ja ollaan sentään juteltu lastenpsykiatrin,neurologin,toimintaterapautin,perinnöllisyyslääkärin,perheneuvolan työntekijöiden kanssa, sekä useamman psykologin) Mutta heillä ei oo sen enempä äantaa kuin mitä olemme jo tienneet/osanneet ennestään. Joten aika umpkuja tää on.

Minusta nimenomaan se apu mitä kaipaan on se että minulle kerrotaan miten toimin jotta tämä käytös loppuu(edes ajan kanssa).

 

["Jortsu"]

Eikö sitä lasta voi jonkun kerran hakata ihan kunnolla mustelmille ja verille jotta hän tajuaa miltä tuntuu olla ottavana osapuolena väkivallassa?