Inhoan raskaanaoloa

[Friikki]

Voi voi...
Odotan toista lastamme, ja tämä tulokas on kovin toivottu ja odotettu.
Minä vaan INHOAN olla raskaana. En voi syödä mitä haluan, juoda mitä haluan tai harrastaa mitä haluan. Minua tervehditään vain yhtenä isona mahana, jota taputellaan ja kysellään kumpi tulee.
Olen äärimmäisen vittumainen perhe- ja ystäväpiirin ulkopuolelle kuuluville ihmisille, jonka vuoksi en mielellään ulos lähdekään.
En voi sille mitään. Rakastan tätä vauvaa kyllä, ja tulen rakastamaan synnytyksen jälkeenkin, mutta minä vihaan raskautta siinä määrin, etten aio enää hankkia lisää lapsia. Lasken vain päiviä synnytykseen. Synnyttäisin vaikka kolmesti vuodessa, jos minun ei tarvitsisi olla raskaana.
Eräs tuttuni antoi ymmärtää, että minulta puuttuu äidinvaisto kokonaan, koska en osaa nauttia tästä ajasta, ikäänkuin en ymmärtäisi, että kaikkien raskaana olevien kuuluu olla vain yhtä suurta hymyä. Olen kuulemma myös hyvin pinnallinen ihminen, koska en jaksa innostua alati pilaantuvasta kropastani, ja olen jo valmiiksi suunnitellut miten pääsen takaisin mittoihini ja missä ajassa.

Lapseni on (ja tämä mahassa olevakin) minulle hyvin rakas, enkä ole äitinä sen kummoisempi kuin kukaan muukaan. En siis ole mikään tunnevammainen ääliö (kai).

Tuntuu, että ole ainoa ihminen ajatuksineni, mieskään ei minua ymmärrä.

 

[pumpuli]

Et ole ainoa. Inhosin turvonneita jalkoja, sitä että vatsa venyi ja kaikkea mielialan vaihteluita. Mutta se tulos on nuiden arvoinen. Raskauden jälkeen edelleen inhoan vatsaani joka on jäänyt roikkumaan. Lähteekö lie koskaan pois.

 

[Valaja]

Minäkin inhosin. Ymmärrän olotilasi siis... Peilikuva näytti hirveältä, vaatteet ei sovi päälle, mitään ei jaksa tehdä, joka ainoa urpo kyselee mitä mieleen juolahtaa. Vihasin oikeastaan raskaana oloa. Se oli hirveää. Mutta kun se kuitenki oli se kätevin tapa lisääntyä. :/

 

[Nelli]

Mä inhosin eniten synnytyksen jälkeistä olotilaa, kroppa löysänä, yöunet menetetty (iäksi ), imetys sattui jne jne. Kamalampaa en ole kokenut

 

[toisenlaista]

Mä inhoan tätä epävarmuuden tunnetta. Olen kokoajan pelko arsessa koska pelkään km toistuvan. Nyt olen nähnyt jo sykkeen, mutta mitäs se kertoo muuta kuin että otus oli SILLOIN hengissä. Seuraavaan ultraan pääsyä odotan, mutta mitään toiveita en uskalla herätellä. Toivon vaan etttä vauva kasvaisi isoksi ja vahvaksi. Itseasiassa toivon että olisi oireita, joiden perusteella voisin olla vähän varmempi, että mahassa joku kasvaa..

Kropalla ei niin väliä, ehkä se murhe tulee joskus kun/jos vauva on jo sylissä..

 

[ihanaa]

Ai, mä olen rakastanut olla raskaana. Elämäni kunnossa, ei turvotuksia, paino nousi vain 4-6kg. Eikä edes raskausarpia. Pieni siro vatsa.

 

[täyttä tuskaa]

ymmärrän täysin... yllätysraskaus, lapsiluku täynnä ja voisin oksentaa pahasta olosta...

 

[.]

Tää alku on kamalinta.Oksettaa ja väsyttää,mikään ei huvita eikä kiinnosta.Maha turvonnu,housut kiristää.Koko kesä menee sisällä sohvalla maaten.Esikoinen vasta 1v ja ei jaksas oikein perusasioita nyt hoitaa. Haluis jo sen mahan ja paremman olon.

 

[ei raskauttaa]

kolmas lapsi ois tervetullu mutta raskaus aika ei en halua turvonnutta vartaloa, raskaus maha on ruma, mieliala vaihtuu 1 kerta/ 1 sekuntti... itekettää ja masentaa koko ootus aika.

 

[Pia]

Sympatiat sinne. Minä olen kai päässyt helpolla,kukaan ei noteeraa mahaa mitenkään.

 

[toinen]

Mäkin inhoan, etenkin alkuraskaus on mulle kamalaa aikaa. Vihaan turvonnut vartaloa, näytän vaan läskiltä en raskaana olevalta (loppuraskaudesta ei enää haittaa koska jokainen näkee mistä johtuu ), vihaan etovaa oloa, väsymystä, mielialan vaihteluja. Mä tosin syön kaikkea mitä haluan, olkoon sitten jonkun mielestä kelvoton äiti. Alkoa en käytä enkä polta, mutta mitään ruoka-ainetta en tietoisesti vältä.

 

[kinuski]

Mä myös inhoon raskaana oloa, ja se on yks suuri syy miksi meille ei enää lapsia tule. Musta mikään ei oo niin kauheeta kun kulkee se rantapallo tossa edessä. Ja mun mielestä se raskausmaha ei tosiaan ole nätti, niin pientä ja siroa mahaa en ole vielä nähnyt että se olis musta jotenkin nätti.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Emmäkään tykänny raskausajasta. Jos en ihan inhonnukaan, mutta en kyllä tykännykään. ....ei sitten mitään tekemistä äidinvaiston kanssa tai sen kanssa, kuinka paljon tuota tulosta rakastan.

 

[Team Switzerland]

Inhosin minäki.. Tosin sen takia kun lantio löystyi aivan paskaksi, rutisi ja oli KIPEÄ!! Ja en pystyny nukkumaan kuin vasemmalla kyljellä JA minulla oli koko raskauden ajan vasta-aineita joten jouduin pelkäämään vauvan puolesta alusta loppuun. Ja ainiin, kärsin pahoinvoinnista rv 30 asti.

Lisäys: Ja olin supisteluiden takia vuodelevossa rv 25 asti. Käytännössä 4 seinän vanki. Enkä voinut touhuta mitään esikoisen kanssa joka siksi kiukutteli 24/7.

 

[Vernalis]

Juu ei tämä mitään herkkua ole Vaikka viikkoja on jo 14+3 niin silti vaan väsyttää. Mitään ei jaksa tehdä, kämppä näyttää kammottavalta kun ei jaksa siivota.
Toki olen kovin onnellinen että meille vihdoin tulee kai toinen lapsi jos nyt loppuaraskauskin menee hyvin. Mutta tämä olotila on kyllä aika hanurista. Haaveilen synnytyksestä jo nyt. Voisin kanssa synnyttää vaikka kerran viikossa jos ei tarvisi kärsiä tätä kamalaa olotilaa.. Mutta silti haluan vielä ainakin yhden lapsen tämän jälkeenkin, eli pakko vain kärsiä.

 

[Mianna]

ja laskettu aika tänään.Koko raskausaika ollut ihan kamala,suonikohjut alkoivat vaivata vko 16 ja lähtevät polvitaipeesta mennen ylös toosaan saakka,joka on pingispallon kokoinen ja sininen ja sairaan kipeä.En ole voinut kävellä kunnolla rv 20 jälkeen.mieli ollut masis koko ajan ja koko perhe saanut kärsiä...On ollut jos jonkunlaista harmia koko matkan ajan.Nyt olo ihan sairaan turvonnut näiden helteiden kanssa,mutta eipä merkkiäkään synnytyksestä.
Oahinta tässä raskaudessa ollut huonotuulisuus ja nuo järkyttävät kivut.Ainiin ja vauva on vielä yllätysvauva,tulossa maailmaan sisulla.
Jokohan tämä joskus syntyisi?