Inhoan ystäväni lasta

[vanilli]

Minulla on ihana paras ystävä. Hänellä vaan sattuu olemaan mielestäni maailman kauhein lapsi, joka vielä on kummilapseni. En edes tiedä miten kuvailisin tuon pienen, reilun 3 vuoden ikäisen terrorin. Huonokäytöksinen tai ilkeä hän ei ole, erittäin vilkas kylläkin. Kitisee kaikesta, keskeyttää jatkuvasti aikuisten puheet ja on muutenkin jatkuvasti äänessä vaatien kaikkien huomion. Hän haluaa räpeltää kaikki esineet ja tekee äitinsä mielestä ihania oivalluksia sekoittamalla mm. koristekiviä rusinoiden joukkoon.. ""nehän on niin samannäköisiä!""
Lapsi on pahassa uhmassa tällähetkellä (??), ollut tosin mielestäni siitä lähtien kun oppi kävelemään eikä tottele yhtään. Lasta saa vieraat ojentaa, mutta siitä alkaa vain ""miksi?""-kierre, jota en kestä.
Ystäväni on lyhyt hermoinen, joten äiti ja poika aloittavat aina jossain vaiheessa riidan, jota en sitten millään viitsisi kuunnella.
Poika on myös hyvin usein nuhainen ja haluaa aina kuitenkin halailla ja suukotella. Minä taas en haluaisi halailla ja olla itse hetken kuluttua myös sairas. Melko usein vierailuista tarttuu kuitenkin flunssa, vatsatauti tai jotain muuta lähinnä ruttoa muistuttavaa, joka on aikuisella paljon voimakkaampi kuin lapsella.
Ja mitä ihmettä tehdä niillä ""iiihanilla"" valokuvilla, piirustuksilla ja muilla kamalilla askarteluilla, joita joka joulu ja synttäri kehyksissä annetaan. En haluaisi laittaa niitä esille, mutten kehtaa olla laittamatta.
Pienen pojan jatkuva uho käy myos rankasti hermoilleni, sitten tuo uhokimppu kuitenkin itkee vuolaasti vähän kompastuessaan.

Odotan esikoistani syntyväksi heinäkuussa ja alan käydä aika estottomaksi. Pelkään menettäväni hermoni täysin ja sanovani jotain todella rumaa. Ajoittain tekisi todella mieli huutaa ystävälleni etten kestä lastasi. Ystäväni luona kyläily vielä menettelee, kun tuo ipana on ""omassa kuormassaan"", mutta vierailut meillä ovat painajainen jo etukäteen.

En pidä tavasta jolla ystäväni pukee lapsen ja nyt hän tuo lapsensa vanhoja vaatteita minulle. Olen yrittänyt kertoa, että haluan itse ostaa vaatteet, mutta hänen mielestä on silkkaa rahojen haaskausta, koska häneltä saan kaikkea.

Tiedän, etten voi sanoa hänelle suoraan mitään lapsestaan. En vain tiedä miten hallitsisin tilannetta enää. Ystävyytemme on jo ruvennut vuosien saatossa kärsimään. Nuoruuteni piikkiin tätä ei voi laittaa, koska olen jo yli 30-v. Siihen voi vedota ettei minulla itselläni ole vielä lapsia, mutta en kyllä oleta, että kaikkien ihmisten tulisi lastani rakastaa.
Anteeksi tämä, sain nimittäin hetki sitten viestin, että eräät ovat tulossa kyläilemään sunnuntaina...

Miten olette selvinneet itse vastaavista tilanteista vai oletteko yli-ihmisiä, jotka rakastaa kaikkia lapsia?

 

[minä]

Minulla on 7 vuotias kummipoika, joka on aivan järkyttävä tapaus. En ole muutenkaan mikään lapsirakas, joten tämä tapaus menee yli hilseen.

Lapsi hakee jatkuvasti huomiota huutamalla, riehumalla, lyömällä ja kiljumalla. On hakannut kaikkia ihan pienestä asti. Lapsi vie kädestä kahvit, mehut ja pullat ja jos kieltää, niin alkaa riehuminen hakkaaminen ja huutaminen.

Lastahan tästä ei voi syyttää, vaan kasvattajaa. Lapsella on myös lievää ADHD: ta.

Valitettavasti käyntini heidän luonaan ovat vähentyneet n. kertaan parissa vuodessa. En halua tulla hakatuksi.

 

[Kristallinen]

Hmm...tilanne on kieltämättä hankala ja hieman kaksipiippuinenkin.
Mutta tosiasia on ettei kaikista ihmisistä vain pidä,toiset taas tuntuvat heti ""omanlaisilta"" ja helposti lähestyttäviltä.Tämä pätee varmasti jossain määrin myös lasten ja aikuisten välisiin suhteisiin.Mielestäni on kuitenkin tärkeää muistaa,että kyseessä on kuitenkin vain lapsi,jonka ei siis kaiken järjen mukaan kuulu olla täysin samanvertainen aikuisen kanssa tietyissä asioissa!

Toisen lasta on kauhean vaikea lähteä ohjaamaan tai toisen kasvatusmenetelmiin puuttua,vaikka kysessä olisikin todellinen ystävä.Ja mielestäni se ei edes ole muiden ihmisten asia.Toki itse otan mielellään vastaan hyviä vinkkejä jne.mutta loukkaantuisin jos joku ystävistäni tulisi sanomaan miten pitäisi tehdä ja löisi samalla omat tapani täysin länään.

Ja se on kyllä täysin totta,että asioita alkaa näkemään TÄYSIN erilaisesta perspektiivistä kun on itse vanhempi.Tässä viikko sitten koin sen itse hyvin konkreettisesti ollessani uhmakkaan 2-vuotiaani kanssa kahvilassa jossa saimme osaksemme huomattavan paljon paheksuvia katseita ilman lapsia tai muutaman kuukauden ikäisten lastensa kanssa liikenteessä olleilta kanssa ihmisiltä.Lapseni siis sai hirmuisen huuto-raivo-kiukutus kohtauksen heittäen mm.limun pöydälle jne.Itse kävin tilanteen läpi hermoja menettämättä koko ajan tyynenä pysyen.Loppujen lopuksi kävelimme paikalta pois hymyillen ja olin todella tyytyväinen itseeni kun olin säilyttänyt malttini.
Tämä meni nyt hiukan asian vierestä mutta esimerkkinä vain siitä että kuinka ne omat asenteet ja ajatukset muuttuvat oman lapsen myötä.Kolme vuotta sitten olisin meinaan varmasti samassa tilanteessa ollut se paheksuen katsova ja ääneen ihmettelijä

Ja sekin pitää ottaa huomioon,että jokainen lapsi on oma yksilönsä,omalla luonteellaan ja tempperamentillaan varusteltu ihminen ja ihan kaikissa tilanteissa ei riitä se että itse olisi hyvä kasvattaja ja tietäisi miten oikeasti kuuluu toimia.Mahdottomiakin lapsian on olemassa.

 

[...]

olipa taas joltakulta asiallinen kommentti...jos ei osaa sanoa mitään rakentavaa voisi pitää mölyt omassa mahassaan...kysyjä halusi neuvoja, eikä kenenkään itsekkäitä mielipiteitä...

 

[tiipii]

Mulla oli hieman sama tilanne n. pari vuotta sitten. Ystäväni lapsi riehui kuin hullu aina kun siellä kävi kylässä. Eikä se jäänyt siihen, että olisi tavaroilla pelannut mutta kun kävi ihmisten kimppuunkin! Raapi ja puri ja hakkasi. Ystäväni vain hyssytteli lastaan mutta mitäs se auttoi... Mullakin oli kerran korva ruvella kun erehdyin pitämään tätä lasta sylissä hetken hänen omasta tahdostaan. En ymmärrä miksei aikuiset pidä sen asteista kuria lapsilleen jotta nyt ei ainakaan toisia saa vahingoittaa!!! Emmäkään tästä mitään ystävälleni sanonut. Ei vaan käyty siellä enää kylässä kun harvoin ja meille en heitä koko porukkaa enää pyytänyt. Ystävääni pyysin lähinnä erikseen sitten kaupungille tms. Nyt se lapsi on vanhempi eikä riehu enää niin paljon. Tosin nyt siellä on toinen täystuho mutta tuntuu olevan rauhallisempi . Minä saan itse vauvan piakkoin ja täytyy vain toivoa, että muistaa/tajuaa omassa kasvatuksessaan huomioida tämän seikan! En suosittele kommentoimaan ystävällesi hänen lastaan...luultavasti lapsi on kuitenkin hänelle se maailman tärkein joten tulee vaan turhaa kismaa. Koita kestää ja kyllä se helpottaa! Ja niistä vaatteista, jos olet hänelle jo sanonut, että haluat ostaa omat ja ystäväsi silti tuo sinulle vanhoja niin senkun heität hyvällä omallatunnolla UFF laatikkoon tms. Niin mä tekisin Ehkä hän tuo niitä vaatteita sulle siksi, että on helppo päästä niistä silleen eroon...

 

[jeps]

Hmm, toisaalta ymmärrän hieman mitä tarkoitit. No saat itse miettiä ystävyytesi jatkoa ja kummiuttasi! Mutta annan pari vinkkiä.

Eli sano hyvä ystävä suoraan joitain asioita. Ja kiitä kun saat jotain Mutta..

Eli laita ""lahjat"" kaappiin, jos et halua heittää pois. Valokuvat nyt useimmiten on esillä, jos on kummilapsi. Mutta hassua jos kaikki piirrokset yms. olisivat esillä, koska kyseessä ei ole sinun lapsesi. Hyllytila on kuitenkin rajallinen.

Ja sano vaatteista suoraan, että kiitos, mutta sinulla on jo paljon vaatteita, ettet tarvitse enempää. Isovanhemmat/kummit jne. tulevat ostamaan niin paljon vaatteita, ettet yksinkertaisesti tarvitse niitä. Olisiko joku ystävä kaverillasi, ketä tarvitsisi niitä enemmän. Lisäksi koska kyseessä on esikoinen, niin painota vain kovalla kädellä, että HALUAT ostaa myös itse. Annan takaisin kun vauvasi on kasvanut ja/tai laita vaatteet kaapin pohjalle.

Laita ""pokkana"" rajat kummilapselle. Yritä ainakin, eli meillä ei tehdä noin tai näin!

Kolmas on, että mielestäni voit suoraan sanoa, että halataan sitten, kun sinulla ei ole nuhaa. Voit hyvin sanoa, etenkin koska olet raskaana! Silloin aika harva haluaa ylimääräisiä tauteja!

Rajoita kyläilyjä. Voit myös nyt olla vähän hmm. ""herkkänä"" koska olet raskaana. Itse ainakin kävin vähän fiiliksillä ja järki jäi taka-alalle, kun olin raskaana. Palkokasveja meinasi hyppiä nenään, joka käänteessä. Vaikka tiesin, että ""normaali tilanteeessa"" asia ei olisi vaivannut.

 

[Helle]

Hyvät ystävät puhuvat toisilleen suoraan, myös näissä asioissa. Joten minusta sinun tulisi avata suusi. Hän ei ole oikea ystävä jos ottaa siitä että sanot *asiallisesti* mielipiteesi herneen nenään.

Samoin jokaisen kodissa on omat säännöt: kun he ovat sinun luonasi, totellaan sinun sääntöjä. Jos tämä ei ""liian herkkänahkaiselle"" äidille sovi, on parempikin että ""ystävyytenne"" loppuu.

Yhteydenoton lopettaminen, käyntien rajoittaminen jne tuon takia ei ole minusta mikään ratkaisu. Miten lapsi voisi koskaan oppia, jos äiti ei osaa kasvattaa/neuvoa/rajoittaa eikä sitä saa tehdä vieraatkaan...?!

Aikuisten pitäisi pystyä keskustelemaan reilusti myös kasvatusasioista keskenään oli kyseessä oma tai toisten penska!

 

[hm]

Kannattaa nyt miettiä sitä että kyseessä on pieni lapsi ja yrittää myös ymmärtää... on kyllä hyvä jos voit sanoa suoraan ystävällesi joitakin asioita ja rajat olisi hyvä pitää. Ainakin siitä mitä teillä saa tehdä ja mitä ei, jokainen ymmärtää tämän.

Mutta hyvin tyypillistä touhua tuon ikäiselle ja toiset ovat sitten vielä rauhallisempia ja toiset vilkkaampia, mutta usein tuo ikä on ns.""vilkas"" ikä rauhallisemmallekin lapselle ja vieraiden kanssa ne lapset tuppaa usein näyttämään huonoimmat puolensa ja villiintyvät helposti kylässä jne. Ja sitten vielä sekin että lapsi vaistoaa sen erittäin hyvin jos hän ei ole toivottu eikä hänestä pidetty. yritäpä asettua lapsen asemaan ja miettiä häntä pienenä ihmisenä joka opettelee vasta elämää, tunteita yms. tämä ei silti estä kunnon rajojen laittamista tietenkään.

Toivottavasti asiat menevät hyvin eteenpäin.

T: kahden pojan äiti ( ovat muuten rauhallisia, mutta...2-4-vuotiaana on monta vaihetta eikä se aina niin helppoa ole ja vilkkaat ikävaiheetkin tulevat, vauvana oli kummasti kuin ihmisen mielet, oli niin helppoa että, mutta oppia ikä kaikki=))

 

[aamu]

Kummipoikani kiusaa omaa lastani, he ovat melkein saman ikäiset, mutta se on SIETÄMÄTÖNTÄ!

Hänen äitinsä hyssyttelee ja lässyttää, ei komenna kunnolla koskaan. Olen joutunut lopettamaan kyläilyt ko perheessä, en tosiaan vie lastani sinne kiusattavaksi, viimeksikin hän seisoi ovella viimeiset 15 minuuttia, että mennään mennään..kotiin kotiin..

Kyseessä on 2v lapset.

Olen alkanut valitettavsti inhoamaan tämä kummilastani, vaikka yritän itselleni sanoa, etten saa ja että syy ei ole hänen , vaan aikuisen..mutta minkäs teet, kun näkee, miten tämä kummipoikani taas kerran nipistää ja tönii ihan kuumissaan minun lastani, oikein sen naamasta näkee, miten kuohuksissaan kummipoika on tilanteesta, pikku sadistin alku!
Olen muutaman kerran komentanut kummilastani ja tämä on loukkaantunut ihan hirveästi ja alkanut itkeä ja hänen äitinsä otti heti hänet syliin ja soperteli jotain, että
"" voi kults pieni, nyt sinä järkytyit, kun X korotti ääntänsä...et ole tehnyt mitän pahaa..kulta pieni.."".

 

[Miii]

Voi luoja sentään tuota kommenttia tuossa aamun viestin perässä!!! Uskomatonta!!!

 

[joopa]

Kakivuotiaat ovat kaksivuotiaita, eikä heidän vielä ikänsä huomioiden tarvitse olla sosiaalisia toisiaan kohtaan ts. leikkiä yhdessä. Kaksivuotias ei ymmärrä tekojensa seurauksia kuin vähän aikaa. Luonnollista on että tuon ikäinen poika (tai tyttö) suojelee omaa ""reviiriään"", eli ""kiusaa"" toista samanikäistä poikaa, koska aidosti luulee tämän vievän hänen lelunsa lopullisesti. Tätä ei tarvitse hyväksyä, eli rajat asettaa aikuinen, kiusaaminen ei ole oikein. Temperamentti tietysti vaikuttaa tähän, toiset lapset ovat rauhallisempia ja toiset esillä enemmän ja vauhdikkaita. Pieni lapsi ei kuitenkaan ole paha, tai ilkeä, hän tarvitsee ohjausta, kasvatusta. Lapsia pitääkin ohjata ja todellakin joskus komentaa. Kannattaisiko joskus olla läsnä leikissä enemmän, jotta pystyisi puuttumaan tällaisiin tilanteisiin jo ajoissa, eikä lapsen tarvitsisi odotella oven suussa peloissaan kotiinlähtöä?

Mutta liian herkkänahkainen vanhempi ikävä kyllä saa olla pahoillaan oman lapsensa vuoksi todennäköisesti hamaan aikuisuuteen saakka, omaa lastaan ei ikävä kyllä voi suojella kaikelta maailman pahalta. Ja näistähän ne lapset oppii, jos ei muuta niin puolustautumaan! Näin tulevaisuuden toivot oppivat myös rajat ja sen, mikä on oikein ja hyväsyttävää. Vai oppivatko? Aika näyttää.

Mielestäni sinun kannattaisi keskustella ystäväsi kanssa ja sopisitte yhdessä, mitä sinä ja hän haluaa. Ilmaisette toisillenne siis säännöt, millä toimitaan teillä ja heillä. Jos ei näistä asioista puhuta, niin onhan se tietysti oma ""moka"", me ihmiset harvoin ollaan selvännäkijöitä.

 

[joopa]

Kyllä uskon niin että elämäntilanteet vaikuttaa näihin asioihin, millaisena koet kummilapsesi ja kuinka reagoit hänen touhuihinsa. Raskaus, hormoneiden myllertäessä, on ihan hyvä esimerkki tästä (oletan, että tilanne olisi nyt kärjistynyt?). Mutta...

Ymmärtänet että kyseessä on todellakin lapsi, vielä keskeneräinen pieni ihminen, jonka kasvuprosessi on täysin kesken? Hänellä on todennäköisesti nyt meneillään entistä vauhdikkaampi vaihe.

En tarkoita, että olet paha ihminen, et varmastikaan. Kaikki ei vaan pidä kaikista ja jokin ""tökkää"". Ystäväsi elämän keskipiste on tämä lapsi ja niin tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen. Jos ystävyytenne on sinulle tärkeä, niin suosittelen nostamaan kissan pöydälle, sääntöjen luomista varten.

Muistathan sitten kun oma lapsesi varttuu, seurata tilanteita tarkemmin, että säästytte paljolta mielipahalta tulevaisuudessa. Vaalikaa ystävyyssuhteitanne ja puhukaa, sopikaa pelisäännöistä niin lapsiperheiden kuin lapsettomien tuttavienne kanssa. Jos lapsellasi uhmaikä puhkeaa esim. tavattoman voimakkaana, se ei tarkoita hänen olevan paha, vaan kehityskelpoinen ihmisverso. Keskustelun avoimena pitäminen ja hyvät ystävyyssuhteet todennäköisesti varmistavat sen, että vieraatkin aikuiset ymmärtävät, missä mennään ja sen, että kyseessä on yleensä ohimenevä kausi!

 

[=)]

Usein lapsettoman on hieman vaikea ymmärtää lapsia, mutta oma lapsi avartaa katsomusta kummasti.

 

[?]

Viilaan nyt pilkkua ja keskityn tähän lauseeseen:

""Lasta saa vieraat ojentaa, mutta siitä alkaa vain ""miksi?""-kierre, jota en kestä.""

Kenellä tuo miksi-kierre on, lapsella vai äidillä? Jos se on lapsella niin olen sinusta ja tuohon suhtautumisesta todella huolissani. NIMITTÄIN: Kaikilla n. 2-3 vuotiailla on/tulee kyselyikä. Joka lause alkaa miksi, minkä takia jne, ja aivan joka asiasta. Se on yksi hyvin tärkeistä kehitysvaiheista joka on vaan käytävä läpi, ja joka myös samalla koettelee omia hermoja. Niin se vain on. Vai onko tässäkin niin että ""omaltasi"" sen sitten kestät, mut toisten lapsilta et?!

Entäs jos lukisit jonkin kasvatusoppaat niin saisit neuvoja tilanteeseesi?

 

[hyvä]

Kiitos rehellisestä kirjoituksestasi, ap. Täysin inhimillistä.
Neuvoa en osaa sen kummemmin, kuin mitä edeliset ovat sanoneet, että sinun kodissasi sinun sääntösi.

 

[Viivi-82]

Minä mietin vain sitä et jos omalla lapsellasi on jatkuvasti nuha tai jtn ja tämä lapsi kaipaa hellyyttä ja pusuttelua niin jätätkö hänet ilman hellyyttä ja pusuttelua sen nuhan takia..? Mulla on 4-vuotias kummipoika, toinen täytti 9 vuotta ja molemmat ovat villejä olleet melkein aina, välillä tuo 4 vuotias saattaa räkä poskella tulla kiehnäämään ja minkäs sille voi, en voi tiehenikään laittaa vaikkei niin houkuttelevan näköistäkään ole =) Toisaalta ymmärrän sinua ap, mut entä jos omasta lapsestasi tulee samanlainen ja kyllähän kaikki lapset melkein villejä ovat jossain välissä.

 

[Kolmen äityli]

Parhaalla kaverillani on kaksi mukavaa lasta ja sinänsä ongelmaa ei ole. En vain tykkää heidän tavastaan syödä ihan sikana keksejä ja nirppanokkaisuudesta ruoan kanssa. Mutta ei se ole minulle ongelma. Käytän heidän kanssaa ihan samoja sääntöjä kuin omienikin kanssa. Ja ehilä kotonaankin komennan jos he sattuisivat esim kiusaamaan omia lapsiani tai tekemään muuta hölmöä.

Lapsettomilla on ehkä vaikeampi pitää kuria varsinkin muiden lapsille. Kun ei ole samanlailla kokemusta. Nooo oppiihan sitä omien kanssa aikanaan. Ja kannattaa muistaa että tilanne saattaa olla sama toisin päin jossain vaiheessa.

 

[yhden äiti]

Itse arvostelin suuresti lapsettomana muiden kersojen käyttäytymistä ja olin vahvasti sitä mieltä että minun lapseni ei käyttäydy noin eikä noin. NOOOHH...kyllä on ajatusmaailma hieman avartunut tällä hetkellä mutta kyllä jokaisella on omassa kodissaan omat säännöt ja niitä tulee noudattaa jokaisen mukisematta. Tälle äidille voi mielestäni aivan hyvin puhua lapsen käyttäytymisestä vaikka silloin kun ovat kylässä ap:n luona. Saattaa kyllä vetää herneen nenään (?) Kasvatus on vaikea paikka puhua, varsinkin jos joku tuttava asian ottaa esille.

 

[just]

Toivottavasti en ikinä tule lapsilleni valitsemaan moista kummia...Ja ap.lle toivon haastavaa lasta itselleen, eiköhän se siitä se maailmankuva avarru...

 

[k]

En mäkään pidä kaikista ystävieni lapsista! Miksi pitäisi? Ärsyttäviä tapauksia jotkut, jotkut taas aivan ihania. Ihan luonnollistahan tuo on!

 

[Ulpu]

Täällä yksi 30+ yhden lapsen äiti vastaa.
Ei kaikista lapsista tarvitse tykätä, vaikka olisi omiakin lapsia. Meillä on yhdellä sukulaisella täysin hillittömiä riiviölapsia kolme, iät 3-10 vuotta, ja emme todellakaan vieraile heillä kuin pakon edessä, vaikka kyseisistä lapsista yksi on jopa kummilapseni...

Sinne menee aina avoimin mielin, että ""jospa ne eivät tällä kertaa riehuisi..."" mutta joka kerta sama juttu, noin tunnin päästä olemme kypsiä lähtemään kotiin, kun pennut on roikkuneet meidän vaatteissamme kiinni, nipistelleet, huutaneet, yrittäneet roikottaa poikaamme (9kk) syliinsä, itkeneet ja mellastaneet aivan vapaasti. Heidän äitinsä ei juurikaan komentele, sanoo vain, että ""Lopettakaapas nyt"", mutta ei sellainen lempeä kielto paljoa paina.

Ymmärrän tuonkin, ettei niitä piirustuksia sun muita voi ikuisesti haalia, kohtahan sulla on omankin lapsen piirustukset ja askartelut talletettavana. Laita vain johonkin varastoon ja heitä vaikka osa ihan kylmästi pois. Ei se ole sydämetöntä ollenkaan. Jos lapsen äiti kehtaa niiden perään kysyä, niin sano, että ne on varastossa, kun ei esillekään oikein mahdu. Jätä vaikka pari vaan johonkin näkösälle.

Vaateasiaan: siis mikset ihmeessä vain sano, että ""en tarvitse kyllä tuota, tuskin tulee käytettyä"". Tai ota vastaan, mutta älä koskaan käytä, pistä varastoon.

Nuhaisuudesta yms. Viimeistään sitten, kun vauva on syntynyt, voit kyllä ihan suoraan sanoa, että nuhaisena ei saa tulla kylään, kiitos.

Minä uskaltaisin kyllä parhaalle ystävälleni sanoa suoraankin noihin asioihin, eikä hän varmasti loukkaantuisi, tai jos loukkaantuisi, niin ei ehkä sitten niin hyvä ystävä ollutkaan.

 

[---]

Kun ystäväsi ja hänen lapsensa tulevat kyläilemään sunnuntaina,teet selvät säännöt,joita sinun luonasi noudatetaan. Sanot suoraan,ettet tykkää,että lapsi koskee johonki sinun tavaraan tms.Silloin kun tilanne on käsillä.
Sinun kodissasi toimitaan omilla säännöillä.

 

[Tutulta kuulostaa]

Ei lapsirakkainkaan ihminen kaikkia lapsia rakasta. Kyllä ne henkilökemiat vaikuttavat myös aikuisten ja lasten suhteissa, kuten onkin tässä ketjussa jo todettu.

Jos kyseessä on todella hyvä ystäväsi, niin hänelle voit varmaan todellakin avoimesti puhua mikä sinua vaivaa/harmittaa ja kyllä hänen pitäisi ymmärtää. Tietenkin oman lapsen suhteen voi olla aika herkkä vastaanottamaan kritiikkiä...

Ja totta tosiaan: kaikissa kodeissa on omat säännöt joita vieraat, aikuiset ja lapset, noudattavat! Siitä voit hyvin pitää kiinni.

Äläkä pahoita mieltäsi joistakin tämän ketjun asiattomuuksista: jotkut ne vaan kokee asiakseen haukkua ja kiusata muita: minkähänlaisia lapsia ovat olleet aikoinaan itse

 

[Ulpu]

Minunkin mielestäni tosi itsekkään oloisia vastauksia tässä ketjussa joitakin, älä välitä ap.

 

[joopa]

Oikeutettu on sinunkin mielipiteesi!? Annetaan kaikkien kukkien kukkia, mielipiteitä maailmaan mahtuu, jokainen eläköön parhaaksi katsomallaan tavalla. Vai?

Näin internetin kulta-aikana on vaan tosi helppo nostaa asiat esiin, vaikkei kaikki haluaisikaan kuulla niitä. Eli kuka lopulta on rehellinen ja kenelle?

Totuus on varmasti hyvin monitahoinen, haluttiinpa me tai ei. Pakko ei todellakaan ole tässä lyhyessä elämässä olla tekemisissä ihmisten kanssa joista emme välitä, se olkoon oikeutemme.

Näissä keskusteluissa kannattaa ottaa huomioon asioiden yksipuoliset kuvaukset ja kärjistäminen. Ehkä siellä nenussa kuitenkin voisi olla muutama herne vähemmän! Hauskaa kesän jatkoa kaikille perhetaustoista huolimatta! =)