Inhottava parisuhde, haluan vain pois täältä.

["onneton"]

Teen aluksi pienen pohjustuksen.. Oikeastihan meillä ei mitään hurjia ongelmia ole, kaikkien ulkopuoisten mielestä olemme onnellisia. Täydellinen pari. Miehen mielestä kaikki on hyvin, kaikki on ihanaa, aina rakastetaan niin kovasti.

Minä tukehdun tähän rakkauteen. Mietin päivittäin että miksi, oi miksi minun piti tuollainen mies valita. Tuollainen mielipiteetön vässykkä joka tekee kaikkensa minua miellyttääkseen. Jatkuvasti koskee, lepertelee, suutelee, kyselee onhan kaikki hyvin.

Aluksi tuo oli toki ihanaa, oma ihana, herkkä ja hellä mies. Joka ei koskaan korota ääntään, tai sano vastaan mihinkään asiaan. Oli kohtelias, halusi viettää koti-iltoja ja teki kaikkensa minun puolesta; edes vettä ei tarvinnut itse juotavaksi hakea kun mies hoiti kaiken puolestasi, hyvä että vessassa sai omatoimisesti käydä.

Nyt ajan ja vuosien kuluessa alan olla melko kyllästynyt tilanteeseen. Minä olen aina oikeassa, kaikki tehdään niinkuin minä haluan, mies koittaa vain koko ajan hyvitellä ja tehdä minun elämästä niin helppoa että pysyisin tyytyväisenä.

Mutta kun en minä sellaista halua! Haluan että edes joskus olisi toisellakin osapuolella mielipiteitä, ja halua tehdä jotain itsenäisesti. Tuo helvetin pullamössö saa minut päivä päivältä vihaamaan itseään enemmän ja enemmän, ja vielä kuvittelee että kun vain kovasti rakastaa niin asiat muuttuu hyviksi. Tällä hetkellä haluaisin vaan olla yksin ennemmin kuin tässä hirveässä rakkauden vankilassa

Sanokaa mulle olenko mä ihan paska ja huono ihminen kun haluan juosta karkuun tästä koko suhteesta?

Olen koittanut keskustella asioista, mutta ei niihin selkoa saa keskustelemalla kun kaikki menee aina miehen puolelta itkemiseksi ja rakkauden vakuutteluksi. Nykyään jopa päivittäin toivon että tuo löytäisi jonkun toisen naisen ettei minun tarvisi olla se paha perheenrikkoja. Tällä menolla vihaan miestä kohta niin paljon etten tiedä mitä teen. Haluan vain pois.

Eniten minua huolettaa lapset, tai ei meillä ole kuin yksi yhteinen lapsi. Onko minulla oikeus hajottaa lapsen perhe.

Ja mielessä on myös ollut se, että onko vika loppujen lopuksi minussa itsessäni? Onko tällainen parisuhde ihan tavallinen? Minulla ei ole tämän lisäksi olllut kuin yksi pitempi parisuhde, ja silloin ei tällaista ollut; mies vain huorasi ja ryyppäsi koko ajan. Onko mahdoton löytää kultaista keskitietä, vai onko minut tuomittu kestämään tätä paskaa koko loppuelämä?

 

[vierasv]

Paha sanoa. Tästä linkistä sain ajattelemisen aihetta itse http://littlewhitelion.com/marriage-isnt-for-you-46052/

 

[astrolabe]

Ette ole yhteensopiva pari. Parisuhteesi ei ole inhottava, olet vain väärän ihmisen kanssa.

 

[viaaras]

Miehesi kuulostaa tekstin perusteella hyvältä mieheltä. Hullu olet, jos tuollaisen päästät menemään.

 

["onneton"]

Kyllä mä tiedän että se on hyvä mies, monille täydellinen. Mutta mnusta tuntuu ahdistavalta pelkkä ajatus että vieätn koko loppuelämän sohvalla nyhjäten, kun haluan mennä, tehdä asioita, olla vapaampi. Nyt tuntuu kuin roikkuisin hirsipuussa.

 

[Nyynä]

Voi olisinpa löytänyt aikoinaan tuollaisen miehen...

Nyt tiedän mikä ne ennen niin ihanat ja huomioonottavaiset miehet muuttaa eron jälkeen. Se tunne kun kokevat etteivät riitä mihinkään, vaikka kaikkensa tekevät naisen eteen niin sekään ei riitä ja tätä ne eronneet miehet sitten kostavat seuraaville naisille, vannovat että koskaan he eivät enää toimi parisuhteessa samallatavalla (niinhän me naisetkin teemme, kostamme entistemme vittumaisuudet seuraaville kumppaneille). Me naiset ollaan kyllä melkosia narttuja, meille ei kelpaa ei sitten mikään. Ei hyvä mies, eikä paska mies.

Mieti ap vielä. Teillä vois vaikka parisuhdeterapia auttaa miestä ymmärtämään sinun ajatuksiasi. Ehkä sitten erokin olisi helpompi eikä miehestäsi tulisi marttyyriä.

*edit* typo

 

[astrolabe]

Miehesi kuulostaa tekstin perusteella hyvältä mieheltä. Hullu olet, jos tuollaisen päästät menemään.

Hullua sitoa hyvä mies naiseen, joka ei häntä rakasta.

 

[Bicky Royal]

Vaihda ihmeessä miehesi johonkin jännäapinaan, joka antaa kunnon kyydit ja saat samalla silloin tällöin silmänkin mustaksi. Saatpahan elämääsi sitä kaipaamaasi jännitystä ja säpinää.

 

["hmmm"]

[QUOTE="onneton";29214006]Kyllä mä tiedän että se on hyvä mies, monille täydellinen. Mutta mnusta tuntuu ahdistavalta pelkkä ajatus että vieätn koko loppuelämän sohvalla nyhjäten, kun haluan mennä, tehdä asioita, olla vapaampi. Nyt tuntuu kuin roikkuisin hirsipuussa.[/QUOTE]

Miten mies estää sua tekemästä asioita?

 

["xyz"]

[QUOTE="onneton";29214006]Kyllä mä tiedän että se on hyvä mies, monille täydellinen. Mutta mnusta tuntuu ahdistavalta pelkkä ajatus että vieätn koko loppuelämän sohvalla nyhjäten, kun haluan mennä, tehdä asioita, olla vapaampi. Nyt tuntuu kuin roikkuisin hirsipuussa.[/QUOTE]

No pitäiskö sun ennemmin muuttaa itseäsi? Mene ja tee asioita, ota sitä etäisyyttä. Ehkä mieskin tottuu näin "etäisemmäksi" jos sitä haluat. Eihän se tarkoita, että erota pitäisi. Ero voi olla sellainen asia, mitä katuisit syvästi myöhemmin kun epäilen että loppupeleissä olet tyytymätön itseesi etkä kumppaniisi.

 

[semmoista se on]

Minä törmäsin deittailuaikoinani tuon tapaisiin miehiin, enkä halunnut alkaa seurustella heidän kanssaan, vaikka olivat mukavia, kohteliaita, kunnollisia ja hyvin elämässään menestyneitä. Minulla nousivat karvat pystyyn siitä, jos toinen ei koskaan ollut eri mieltä kanssani, eikä hänellä ollut koskaan mitään omia toiveita asioiden suhteen vaan oli koko ajan semmoinen: "tehdään niin kuin sinä haluat" ja "olen täysin samaa mieltä kanssasi". Joku varmaan olisi onnellinen ja tyytyväinen tuommoisen miehen kanssa, mutta minulle se sopinut. Kun heti alkuun ärsyttää, niin ei semmoista kannata edes yrittää. Meillä on joskus kovakin vääntö mieheni kanssa, kun kummallakin on selvä mielipide jostain asiasta, mutta aina ollaan lopulta päästy sopivaan kompromissiin eikä käyttäydytä huonosti, vaikka ollaankin eri mieltä. Minusta se on miehekästä, kun pitää mies pitää kiinni mielipiteistään ja periaatteistaan.

Ap, sinä olet valinnut väärän miehen itsellesi ja uskon että olisi kummankin osapuolen kannalta parempi, että lopettaisit suhteen. Meidän yksi perhetuttu erosi "liian kiltistä" miehestään yli 50-vuotiaana kun lapset olivat jo isoja. Käsitin niin, että häntä oli ärsyttänyt miehensä useampi vuosikymmen, mutta oli lasten takia jatkanut liittoa. Ei se minusta parane siitä, että jää odottamaan ja kärvistelemään.

 

[jinh]

Sulla on hieno mies! Luottamuksen arvoinen. Ihana. Vaihetaanko ukkoja!?

 

[semmoista se on]

Niin ja me ollaan molemmat koti-ihmisiä, joten kyse ei ole mistään jännityksen etsimisestä elämään vaan siitä, että haluaa että toisesta ihmisestä on jotain vastusta, eikä pelkkää myöntelyä.

 

[mössönmössö]

No eroa. Juokse kapakoissa nussimassa linnakundien kanssa. Tule vuoden päästä tänne parkumaan kun mies löi ja petti.

Profit.

Ei vaan, ihan kuten astro sanoi, ei tuo ole sinua varten. Päästä mies vapaaksi jollekin sellaiselle naiselle joka osaa tuollaista arvostaa. Sinä et selvästi osaa.

 

["onneton"]

Mies haluaisi viettää kaiken ajan kotona kahdestaan, hänellä ei juuri ole ystäviä. Hänen elämänsä keskipiste olen minä. MINÄMINÄMINÄ. Tai oikeastaan voisi sanoa että ME. Memememememememe. Minä haluan olla itsenäinen minä, en mikään epämääräinen me. Olisi kmukava käydä esim kaupungilla ilman että mies ahdistelee viiden minuutin välein viestillä että kuinka rakastaa ja missä mussukka on.

Ja todellakin olemme puhuneet asioista, mutta kun eise mitään muuta; muutaman päivän saan enemmän tilaa itselleni mutta sitten taas paluu vanhaan.

Jos joku todella haluaa miehekseen tuollaisen mielipiteettömän möykyn, niin tervetuloa hakemaan.

Olemme puhuneet muunmuassa siitä, että olisiko mies mahdollisesti läheisriippuvainen, hyvin epävarma itsestään vai mikä tässä on vikana. En jaksaisi uskoa että tämä on normaalia elämää parisuhteessa, ja jos on niin olen mieluummin vaikka yksin.

Ja kyllä minä todellakin ymmärrän, että suhteen alussa on aika jolloin halutaan olla vain yhdessä, mutta ei sitä vaaleanpunaista hattaraa kukaan jaksa koko loppuelämää. En ainakaan minä.

 

["psykologi"]

vika on sinussa. et osaa rakastaa ja arvostaa miestäsi.

 

[tuttua]

Mulla oli aika samanlaista, paitsi en saanut mennä mihinkään yksin. Lapset piti aina ottaa mukaan ja siltikin mies vinkui ja mankui.
Lopulta en halunnut mennä kotiin ollenkaan, en halunnut miehen tulevan metriä lähemmäs, en pusuja, en haleja enkä varsinkaan seksiä.
Vihasinmiestä. Lopulta vain tuumasin yksi ilta että hän saa luvan muuttaa pois. Itkua ja parkumista siitä seurasi kuten aina ennenkin kun olin yrittänyt keskustella suhteesta. Ei tuntunut missään. En siis todella tuntenut empatiaa lainkaan. Niin erosimme ja nyt olen onnellisempi kuin ikinä!

 

[astrolabe]

[QUOTE="onneton";29214063]Mies haluaisi viettää kaiken ajan kotona kahdestaan, hänellä ei juuri ole ystäviä. Hänen elämänsä keskipiste olen minä. MINÄMINÄMINÄ. Tai oikeastaan voisi sanoa että ME. Memememememememe. Minä haluan olla itsenäinen minä, en mikään epämääräinen me. Olisi kmukava käydä esim kaupungilla ilman että mies ahdistelee viiden minuutin välein viestillä että kuinka rakastaa ja missä mussukka on.

Ja todellakin olemme puhuneet asioista, mutta kun eise mitään muuta; muutaman päivän saan enemmän tilaa itselleni mutta sitten taas paluu vanhaan.

Jos joku todella haluaa miehekseen tuollaisen mielipiteettömän möykyn, niin tervetuloa hakemaan.

Olemme puhuneet muunmuassa siitä, että olisiko mies mahdollisesti läheisriippuvainen, hyvin epävarma itsestään vai mikä tässä on vikana. En jaksaisi uskoa että tämä on normaalia elämää parisuhteessa, ja jos on niin olen mieluummin vaikka yksin.

Ja kyllä minä todellakin ymmärrän, että suhteen alussa on aika jolloin halutaan olla vain yhdessä, mutta ei sitä vaaleanpunaista hattaraa kukaan jaksa koko loppuelämää. En ainakaan minä.[/QUOTE]

Meillä on tuollaista, enkä haluaisi mitään muunlaista elämää kuin tämä. Ei se kaikille sovi, mutta siksi neuvonkin, että ollaksenne onnellisia, teidän täytyy miettiä eroa. Oma mieheni on eronnut aikoinaan vähän samanlaisista syistä ja ainakin väittää olevansa onnellisempi nyt minun kanssani, enkä minä ole eroamassa, koska mies myötäilee liikaa tai on romanttinen 24/7.

 

["onneton"]

Ja joo, en todellakaan hae mitään linnakundia tai naistenhakkaajaa, vaan kaipaisin sellaista miestä jolla olisi kanssani edes jotakin yhteistä, ja myös niitä omia mielipiteitä, omaakin elämää. Ei minusta aikuisen miehen kuulu turvautua kehenkään muuhun ollakseen varma itsestään ja tekemisistään.

 

["lontti"]

Olet tainnut vain kyllästyä liian tasaiseen ja hyvään elämään. Keksi jotain kivoja harrastuksia tai tapaa ystäviäsi enemmän, niin saat muuta ajankulua elämääsi kuin nyhjätä miehen kanssa kotona. Ehkä mieskin saa näin "tilaa" omille harrastuksille ja ystäville. Teillä on kuitenkin lapsi, joka on varmaan kovasti kiintynyt isäänsä ja isä varmaan myös hoitaa lasta ja kotiakin. Ero ei olisi helppo ja yhteishuoltajuus tuo elämään uusia ongelmia. Ei sitä täydellistä miestä tai parisuhdetta ole olemassa kuin korkeintaan suhteen alussa. Ongelmia tule jokaiselle ja jokaiseen suhteeseen. Joskus varmaan tuntuu, että muilla menee hyvin ja heillä on upeat kumppanit. Suhteen ulkopuolinen ei vain tiedä mitä heidän todellinen elämä ja minuus välillä on ja miten kotona menee. Siinäpä se miksi ruoho tuntuu aidan takana vihreämmältä. Lapsi on varmaan teille tärkein ja jos kotiasiat ovat kunnossa, et ainakaan eroamalla tee lapsesi elämää helpoksi. Lapsen on vaikea ymmärtää miksi et halua asua enää isän kanssa. Jos eroat pelkästä turhautuneisuudesta elämääsi, olet itse tilanteeseesi syypää. Ota elämästäsi koppi ja toteuta siinä itseäsi. Ethän sinä elä miehen kautta vaan olet suhteessakin itsenäinen ihminen. Tämä on onnellisen elämän kulmakiviä. Ei kukaan mies voi tehdä sinua onnelliseksi, jos sinä et itse kykene olemaan onnellinen.

 

[semmoista se on]

Kyllä sinun miehesi on poikkeavan riippuvainen, jos vielä vuosienkaan päästä ei anna sinulle sen verran omaa tilaa, että saisit käydä rauhassa kaupungilla. Se on ihanaa kun parisuhteessa saa oikeasti ottaa omaa aikaa. Minä olen tottunut liikkumaan aika paljon kavereiden kanssa tai itsekseni, kun mies jää mieluummin kotiin, eikä siitä ole mitään haittaa. Päin vastoin se virkistää ja sitten on taas mukava olla kotona. Voisithan sinä kokeilla ottaa täysin omaa aikaa niin, että kieltäisit miestä viestittelemästä ellei ole oikeasti tosi tärkeää asiaa tai sitten pistät vaan kännykkäsi kiinni. Ota itsellesi harrastuksia ja etsi virkistystä kodin ulkopuolelta. Ei sitä tiedä vaikka se mieskään ei sitten enää ärsyttäisi niin paljon.

 

[Mythago]

Mulle ei kyllä tuollainen mies sopisi, että en nyt ihan varauksetta sano että ihana. Minua häiritsisi jos ei olisi yhtään omaa tilaa, ettei ikinä saisi olla rauhassa yksin ilman että toinen kyselee perään. Olisi myös raskasta olla jonkun elämän ainoa ihminen.

Mutta ei ne vaihtoehdot niin yksioikoisia ole että on vain väkivaltaisia apinoita ja tukahduttavia kyljessäkyhnääjiä. Tämä siis niille jotka toivottelevat aapeeta linnakundien kanssa seurustelemaan...

 

[haistakaa kaikki vittu]

Lopulta vain tuumasin yksi ilta että hän saa luvan muuttaa pois.

Perus ämmä. Miksi ette itse muuta vittuun, miksi miehen pitää lähteä koska TETETETETETETETESINÄSINÄSINÄ olet onneton?

 

[Mythago]

Perus ämmä. Miksi ette itse muuta vittuun, miksi miehen pitää lähteä koska TETETETETETETETESINÄSINÄSINÄ olet onneton?

Perusämmä kirjoitetaan yhteen.

 

[Nyynä]

[QUOTE="onneton";29214063]Mies haluaisi viettää kaiken ajan kotona kahdestaan, hänellä ei juuri ole ystäviä. Hänen elämänsä keskipiste olen minä. MINÄMINÄMINÄ. Tai oikeastaan voisi sanoa että ME. Memememememememe. Minä haluan olla itsenäinen minä, en mikään epämääräinen me. Olisi kmukava käydä esim kaupungilla ilman että mies ahdistelee viiden minuutin välein viestillä että kuinka rakastaa ja missä mussukka on.

Ja todellakin olemme puhuneet asioista, mutta kun eise mitään muuta; muutaman päivän saan enemmän tilaa itselleni mutta sitten taas paluu vanhaan.

Jos joku todella haluaa miehekseen tuollaisen mielipiteettömän möykyn, niin tervetuloa hakemaan.

Olemme puhuneet muunmuassa siitä, että olisiko mies mahdollisesti läheisriippuvainen, hyvin epävarma itsestään vai mikä tässä on vikana. En jaksaisi uskoa että tämä on normaalia elämää parisuhteessa, ja jos on niin olen mieluummin vaikka yksin.

Ja kyllä minä todellakin ymmärrän, että suhteen alussa on aika jolloin halutaan olla vain yhdessä, mutta ei sitä vaaleanpunaista hattaraa kukaan jaksa koko loppuelämää. En ainakaan minä.[/QUOTE]

Mulla selkeesti hyppii rivit ja en aluksi hokannu että olitkin kirjottanu että miehesi saattaisi olla läheisriippuvainen. Siltähän tuo kuullostaa. Kyllä minuakin ahdistaisi jos pitäis joka viiden minuutin välein olla tarkistamassa missä on. Joten ymmärrän kyllä.

Mimmonen perhetausta miehelläsi on?