O
odotus
Vieras
Minulla on sellainen ""ongelma"" että ajattelen koko ajan vain mahassa kasvavaa vauvaani ja kaikkea siihen liittyvää. Onko muilla samanlaisia tunteita?
Ei millään jaksaisi odottaa, että saa vaavin syliin ja toisaalta pelkää koko ajan, että mitä jos jokin onkin pielessä tai menee pieleen. Välillä tuntuu siltä että olisi hyvä joskus unohtaa olevansa raskaana, mutta kun on niin innoissaan, että se on vaikeaa. Alkuraskaudessa pystyin sen välillä ""unohtamaankin"", mutta nyt kun on siirtynyt toiselle raskauskolmannekselle, niin vaavi on koko ajan mielessä.
Tietoa pitää hankkia hullunlailla joka paikasta ja tekisi mieli jo ostaa vauvalle vaatteita yms. En vielä kuitenkaan viitsi, sillä jos jokin meneekin pieleen, niin niitä hypistelemällä olo tuskin paranee. No, ehkä keskenmenon vaara on jo melko pieni...
Kyllä menee loppuaika hitaasti jos koko ajan on vain sellainen tunne ettei jaksa odottaa, että vauva syntyisi.
Ei millään jaksaisi odottaa, että saa vaavin syliin ja toisaalta pelkää koko ajan, että mitä jos jokin onkin pielessä tai menee pieleen. Välillä tuntuu siltä että olisi hyvä joskus unohtaa olevansa raskaana, mutta kun on niin innoissaan, että se on vaikeaa. Alkuraskaudessa pystyin sen välillä ""unohtamaankin"", mutta nyt kun on siirtynyt toiselle raskauskolmannekselle, niin vaavi on koko ajan mielessä.
Tietoa pitää hankkia hullunlailla joka paikasta ja tekisi mieli jo ostaa vauvalle vaatteita yms. En vielä kuitenkaan viitsi, sillä jos jokin meneekin pieleen, niin niitä hypistelemällä olo tuskin paranee. No, ehkä keskenmenon vaara on jo melko pieni...
Kyllä menee loppuaika hitaasti jos koko ajan on vain sellainen tunne ettei jaksa odottaa, että vauva syntyisi.