Intohimo pitkässä suhteessa

[QFY]

Olen ollut miesystäväni kanssa kolmisen vuotta. Suhde alkoi aikanaan intohimoisena seksisuhteena ja seksiä oli parisuhteen vakinaistamisenkin jälkeen paljon. Usein kahdesti peräkkäin, lähestulkoon päivittäin. Pupuiluvaihetta kesti pitkään, tahti laantui tietenkin aktiivisemmasta vaiheesta, mutta pidin asiaa luontevana. Viime aikoina olen havahtunut huomaamaan, että tilanne on nykyään hyvin toisenlainen. Seksimme noudattaa samaa kaavaa, eikä kumpikaan erityisemmin tee aloitteita. Seksiä on harvakseltaan, kerran, joskus kahdesti viikossa. Silloinkin ne aloitteet tuppaavat olemaan vähän sellaista varovaista "Pitäisköhän meidän vähän halailla?", kokeilua, josko toista vaikka sattuisi kiinnostamaan. Mies on 33-vuotias, ei enää ihan poikanen, mutta ei vielä kovin vanhakaan. Ymmärrän, ettei sitä enää kiihotu yhtä herkästi ja usein kuin teini-ikäisenä, mutta ihmetyttää suuri muutos. Vielä muutama vuosi sitten jaksoin vitsailla hänen 16-vuotiaan seksuaalisuudestaan. Hänellä on paljon stressiä , se varmasti vaikuttaa. Hänen mukaansa seksielämämme on kuitenkin hyvää nykyisellään, eikä häntä vaikuta harmittavan sen muuttunut luonne. Rakkautta on muuten paljon, eikä suhteessa ole sen kummemmin mitään vikaa.

Entä minä sitten? Kyllä minua kiinnostaisi lemmiskellä useamminkin. Haluaisin enemmän intohimoa. Minä kaipaisin villimpää ja mausteisempaa seksiä, mieheni taas nauttii enemmän kiltimmästä "vaniljaseksistä". Tiedostan toki omankin osani sen vähenemisessä. En liioin itsekään ole jatkuvasti miestäni viettelemässä. Puran paineeni muutaman kerran viikossa itsekseni. Tiedostan, että oma harmistukseni johtuu pitkälti siitä, että nyt kun mies ei halua minua enää yhtenään, otan sen henkilökohtaisesti suorana viitteenä siitä, etten kiinnosta ja viehätä häntä enää. Ennen kun joku kysyy, en ole lihonut/muuttunut epämiellyttävämmän näköiseksi tänä aikana. Olen 25-vuotias normaalipainoinen perusnätti nainen. Pettämisestä en usko olevan kyse. Harmittaa joskus, kun tunnun saavan enemmän huomiota ventovierailta miehiltä, kuin omaltani, joka ennen halusin minua niin kovasti. En ole kiinnostunut toisista miehistä, haluaisin vain seksuaalisen jännitteen takaisin välillemme. Tiedostan kyllä, etten välttämättä kiihotu itsekään hänestä yhtä paljon, kuin aikaisemmin, mutta epäilen sen osiltaan johtuvan siitä, että haluaminen ei tunnu enää yhtä vastavuoroiselta ja ... yltäkylläiseltä.

Edellinen suhteeni oli intohimoton ja seksitön. Nykyisen suhteen alussa tunnuin kuin heräisin pitkästä talviunesta. Minua haluttiin, minä halusin. Seksuaalisuus näytteli taas isoa osaa elämässäni ja se tuntui hyvältä. Nyt minulla on jälleen kerran sellainen olo, että minua on jotenkin huijattu. Intohimoinen, seksuaalinen suhde, jossa on runsaasti sähköä, on muuttunut taas kerran ystävälliseksi halailusuhteeksi. Kyllä meillä läheisyyttä on paljon. Vietämme aikaa yhdessä, nautimme toisistamme muutenkin. En siis sano lainkaan, että muutos olisi vain pahasta. Olen melko onnellinen suhteessa näinkin. Mutta en voi kieltää, ettenkö kaipaisi mennyttä aikaa ja intohimoamme.

Ehkä tämä on vain vaihe. Eikö näin yleensä käykin pitkässä suhteessa? Eikö tässä juuri ole kyse kumppanuudesta, uudesta vaiheesta suhteessa, jota ei aja enää pelkkä eläimellinen kiima ja sosiaalisesti hyväksytty psykoosi, joka alkuhuumanakin tunnetaan? Eihän tämä välttämättä tarkoita, että tämä(kin) suhde taantuu täysin seksittömäksi, kuten edellisessä parisuhteessani. Kokemuksia, neuvoja? Miten asennoitua paremmin, mitä tehdä vai tehdäkö mitään?

 

[elämä ja seksi..]

ei ole sitä että jokainen ajattelee vain omaa itseään ja omia himojaan. Sä olet vielä senverran nuori että sulla on vielä paaaaaljon opittavaa, ja sekin vielä että kaikki ei opi tekemistään virheistään ikinä, ja sama parisuhderumba on aina päällä, niin ja se vikahan onkin sitten aina toisessa jos ei suksi, eikä seksi luista.
Tää nykyinen muoti-ilmiö....minä, minä ja minulle kaikki.... johtaa siihen ettei kukaan ole kenellekään sopiva... muussa kuin seksuaalisten tarpeiden tyydyttäjänä.
En yhtään ihmettele näitä suhdekriisejä ja niiden aiheuttamia yh- ilmiöitä, kun kukaan ei halua ottaa vastuuta tekemisistään, tai tekemättäjättämisistään.


Oletko ajatellu että olisit tyytyväinen siihen että sun miesystävä ei petä, ei juo ja ramppaa baareissa kavereiden porukoissa.
Liekö sulla ollu yhtään parempaa suhdetta koskaan, mutta et kuitenkaan ole tyytyväinen tähänkään, ja haikailet vaan jostain, mitä ei ole olemassakaan

 

[että sellaisia suhteita]

Olen ollut miesystäväni kanssa kolmisen vuotta. Suhde alkoi aikanaan intohimoisena seksisuhteena ja seksiä oli parisuhteen vakinaistamisenkin jälkeen paljon. Usein kahdesti peräkkäin, lähestulkoon päivittäin. Pupuiluvaihetta kesti pitkään, tahti laantui tietenkin aktiivisemmasta vaiheesta, mutta pidin asiaa luontevana. Viime aikoina olen havahtunut huomaamaan, että tilanne on nykyään hyvin toisenlainen. Seksimme noudattaa samaa kaavaa, eikä kumpikaan erityisemmin tee aloitteita. Seksiä on harvakseltaan, kerran, joskus kahdesti viikossa. Silloinkin ne aloitteet tuppaavat olemaan vähän sellaista varovaista "Pitäisköhän meidän vähän halailla?", kokeilua, josko toista vaikka sattuisi kiinnostamaan. Mies on 33-vuotias, ei enää ihan poikanen, mutta ei vielä kovin vanhakaan. Ymmärrän, ettei sitä enää kiihotu yhtä herkästi ja usein kuin teini-ikäisenä, mutta ihmetyttää suuri muutos. Vielä muutama vuosi sitten jaksoin vitsailla hänen 16-vuotiaan seksuaalisuudestaan. Hänellä on paljon stressiä , se varmasti vaikuttaa. Hänen mukaansa seksielämämme on kuitenkin hyvää nykyisellään, eikä häntä vaikuta harmittavan sen muuttunut luonne. Rakkautta on muuten paljon, eikä suhteessa ole sen kummemmin mitään vikaa.

Entä minä sitten? Kyllä minua kiinnostaisi lemmiskellä useamminkin. Haluaisin enemmän intohimoa. Minä kaipaisin villimpää ja mausteisempaa seksiä, mieheni taas nauttii enemmän kiltimmästä "vaniljaseksistä". Tiedostan toki omankin osani sen vähenemisessä. En liioin itsekään ole jatkuvasti miestäni viettelemässä. Puran paineeni muutaman kerran viikossa itsekseni. Tiedostan, että oma harmistukseni johtuu pitkälti siitä, että nyt kun mies ei halua minua enää yhtenään, otan sen henkilökohtaisesti suorana viitteenä siitä, etten kiinnosta ja viehätä häntä enää. Ennen kun joku kysyy, en ole lihonut/muuttunut epämiellyttävämmän näköiseksi tänä aikana. Olen 25-vuotias normaalipainoinen perusnätti nainen. Pettämisestä en usko olevan kyse. Harmittaa joskus, kun tunnun saavan enemmän huomiota ventovierailta miehiltä, kuin omaltani, joka ennen halusin minua niin kovasti. En ole kiinnostunut toisista miehistä, haluaisin vain seksuaalisen jännitteen takaisin välillemme. Tiedostan kyllä, etten välttämättä kiihotu itsekään hänestä yhtä paljon, kuin aikaisemmin, mutta epäilen sen osiltaan johtuvan siitä, että haluaminen ei tunnu enää yhtä vastavuoroiselta ja ... yltäkylläiseltä.

Edellinen suhteeni oli intohimoton ja seksitön. Nykyisen suhteen alussa tunnuin kuin heräisin pitkästä talviunesta. Minua haluttiin, minä halusin. Seksuaalisuus näytteli taas isoa osaa elämässäni ja se tuntui hyvältä. Nyt minulla on jälleen kerran sellainen olo, että minua on jotenkin huijattu. Intohimoinen, seksuaalinen suhde, jossa on runsaasti sähköä, on muuttunut taas kerran ystävälliseksi halailusuhteeksi. Kyllä meillä läheisyyttä on paljon. Vietämme aikaa yhdessä, nautimme toisistamme muutenkin. En siis sano lainkaan, että muutos olisi vain pahasta. Olen melko onnellinen suhteessa näinkin. Mutta en voi kieltää, ettenkö kaipaisi mennyttä aikaa ja intohimoamme.

Ehkä tämä on vain vaihe. Eikö näin yleensä käykin pitkässä suhteessa? Eikö tässä juuri ole kyse kumppanuudesta, uudesta vaiheesta suhteessa, jota ei aja enää pelkkä eläimellinen kiima ja sosiaalisesti hyväksytty psykoosi, joka alkuhuumanakin tunnetaan? Eihän tämä välttämättä tarkoita, että tämä(kin) suhde taantuu täysin seksittömäksi, kuten edellisessä parisuhteessani. Kokemuksia, neuvoja? Miten asennoitua paremmin, mitä tehdä vai tehdäkö mitään?[/QUOTE

Hei haloo, että ihan pitkä parisuhde kestää 3 vuotta,ja sitä pidemmät suhteet onkin sit ikuisia...vai?, minun laskujeni mukaan tuo merkkais sitä, että mä olen eläny kymmenessä pitkässä parisuhteessa ja vieläkään en ole älynny erota yhtäänkertaa !!!!!

 

[en jaksanut lukea]

apn pitkää sepustusta ensimmäisiä rivejä pidemmälle.
Otsikko sattui silmiini. Ymmärsin, että ap:llä on takanaan 3 vuoden parisuhde.

Jos 3 vuotta on pitkä parisuhde, niin mitähän peräti 43 vuotta yhdessä saman ihmisen kanssa sitten on?

Vastaan, ei seksi ei ole kadonnut meidän parisuhteestamme vielä 43 vuoden jälkeenkään.
Toki se on muuttanut muotoaan ja hiljaisempia kausia on ollut silloin tällöin, mutta sama seksuaalinen veto ja tarve toiseen on kummallakin yhä olemassa.

 

[Väenö]

Tulinpa vilikasee onko ellit peässeet parisuhteissaa puusta pitkää. No eipä näy mittää tapahtunnee, uusi päevä ja vanahat kujjeet.
No pannaanpa pelliin runonen:

En suhteessa tuntenut intohimmoa,
limakalvoessa löytynyt ei enneä limmoa.

Täytys suhteeseen keksie jottae muuta,
sitä pohtiman jäen, annon mummolle suuta...

 

[Sitä ja tätä]

Jos 3 vuotta on pitkä parisuhde, niin mitähän peräti 43 vuotta yhdessä saman ihmisen kanssa sitten on?

Vastaan, ei seksi ei ole kadonnut meidän parisuhteestamme vielä 43 vuoden jälkeenkään.
Toki se on muuttanut muotoaan ja hiljaisempia kausia on ollut silloin tällöin, mutta sama seksuaalinen veto ja tarve toiseen on kummallakin yhä olemassa.

Minäkin ajattelin, että ehkä en avaa koko ketjua, sillä en välttämättä ole paras kommentoimaan pitkästä parisuhteesta, kun mieheni ja minä olemme olleet yhdessä vasta 15 vuotta. Kolmeen vuoteen verrattuna se onkin jo lähes ihmisikä

Koen samoin kuin "en jaksanut lukea", seksi ei ole kadonnut, mutta välillä on hiljaisempia kausia. Hiljaisen kauden jälkeen saattaa meno olla taas vallan viriiliä. Päivät, viikot ja vuodet eivät ole toistensa kopioita.

Aloittajalle sanoisin, että se aivan villein intohimo, rakastuminen, ei varmasti kestäkään vuositolkulla, vaan alkuhuuman jälkeen se joko loppuu tai tasaantuu ja muuttuu rakkaudeksi. Omasta mielestäni seksi muuttuu vuosien myötä aina vain paremmaksi, kun toisen tuntee paremmin kuin omat taskunsta.

 

[QFY]

No huh, kun on pahansisuista porukkaa liikkellä. Toivottavasti ette livenä omassa elämässänne harjoita moista tarkoituksenmukaista väärinymmärtämistä. No, pistän perinteisen keskustelupalstailmiön piikkiin

Missä olen sanonut, että pidän omaa parisuhdettani pitkänä? Päinvastoin, tämä suhde on mielestäni melko tuore vielä. Otsikoinnin oli tarkoitus johdatella oikeasti pitkään yhdessäolleita ihmisiä kertomaan omia näkemyksiään.

Tiedän olevani nuori, mutta tuo iänikuinen "olet niin nuori vielä, jotta mistään mitään ymmärtäisit" on niiden oman elämänkokemuksensa sokaisemien ihmisten vakiolause, jotka eivät keksi mitään muutakaan sanottavaa tai osaa perustella näkemyksiään muuten.

Ja kuten nyt saan toistaa itseäni muutenkin, kerroin jo olevani onnellinen tässä parisuhteessa, jossa riittää rakkautta ja läheisyyttä muillakin tavoin.

Kiitos "Sitä ja tätä" -nimimerkille, yhdestä kommentista sentään jotain sain irtikin

 

[en jaksanut lukea]

No huh, kun on pahansisuista porukkaa liikkellä. Toivottavasti ette livenä omassa elämässänne harjoita moista tarkoituksenmukaista väärinymmärtämistä. No, pistän perinteisen keskustelupalstailmiön piikkiin

Missä olen sanonut, että pidän omaa parisuhdettani pitkänä?

ketjun otsikon nimessä on... pitkässä parisuhteessa...
En tarkoituksella ymmärrä väärin, enkä edes tahattomasti. Pitkä parisuhde on pitkä vasta sitten kun yhdessä ollaan vuosikymmenet. 3 vuotta menee tutustumisen piikkiin.

 

[Onnistuva mies.]

Ymmärsin aloittajan kyselevän itohimosta pitkässä parisuhteessa eläviltä.
Ei hän väittänyt itse elävänsä pitkässä suhteessa, vaan kolmevuotiaassa.

 

[en jaksanut lukea]

Ymmärsin aloittajan kyselevän itohimosta pitkässä parisuhteessa eläviltä.
Ei hän väittänyt itse elävänsä pitkässä suhteessa, vaan kolmevuotiaassa.

Ap sepustaa kilometrikaupalla omasta seksielämästään plaap, plaap, plaap....
Jos tuosta on kyse, asian kysymiseen olisi riittänyt kaksi lausetta!

 

[Sivusta]

Ymmärsin aloittajan kyselevän itohimosta pitkässä parisuhteessa eläviltä.
Ei hän väittänyt itse elävänsä pitkässä suhteessa, vaan kolmevuotiaassa.

Kannattaa sitten kirjotaa kohderyhmälle, eikä sepustaa jotain vaniljaseksiä ja ryppyreiän ongelmia. EI vanhat jaksa enää turhaa paskanjauhantaa lukea. Pitkässä parisuhtessa on kohdattu kaikenlaisia onfelmia se seksielämä taitaa olla niistä viimeisin. Elämässä on tehty lapsai, sairastetty, menetetty asunto ja toimeentulo lapsi sairastunut vakavasti ja yksi vinkuu ku ei saa tarpeeksi munaa. Huh huh.

 

[QFY]

Ap sepustaa kilometrikaupalla omasta seksielämästään plaap, plaap, plaap....
Jos tuosta on kyse, asian kysymiseen olisi riittänyt kaksi lausetta!

Tuon sinulle uutisia: ei tarvitsekaan.

Mitä hedelmällistä tuo keskusteluun kommentti: "En jaksanut lukea". Oliko aiheena "Jaksatko lukea tämän tekstin?"? Minä en ainakaan jaksa tuhlata energiaani huutelemaan välistä toisten huolenaiheisiin. Jos sinun perätty 43-vuotias suhteesi on suonut teille lapsia tai lapsenlapsia, toivottavasti et suhtaudu heidän asioihinsa yhtä väheksyvästi. Harva voi hyvin moisen energiasyöpön lähellä.

 

[QFY]

Kannattaa sitten kirjotaa kohderyhmälle, eikä sepustaa jotain vaniljaseksiä ja ryppyreiän ongelmia. EI vanhat jaksa enää turhaa paskanjauhantaa lukea. Pitkässä parisuhtessa on kohdattu kaikenlaisia onfelmia se seksielämä taitaa olla niistä viimeisin. Elämässä on tehty lapsai, sairastetty, menetetty asunto ja toimeentulo lapsi sairastunut vakavasti ja yksi vinkuu ku ei saa tarpeeksi munaa. Huh huh.

Sama neuvo kuin edelliselle: kukaan ei pakota lukemaan.

Olen pahoillani kokemistasi vaikeuksistasi. Sinustako siis ennen kuin lähipiirissä on tapahtunut kuolemia/vakavia sairastumisia, katto on mennyt yltä ja elämä on kaikin puolin vienyt ilonaiheet, sitten vasta on kapasiteettia ymmärtää mikä elämässä on tärkeää? Rasteja ruutuun, olen kokenut mm. edellämainittuja vaikeuksia. Kun minua kohtaa elämäni seuraavat vaikeudet, toivottavasti en vieläkään menetä herkkyyttäni kuunnella ja ymmärtää myös toisenlaisia, pienempiä ongelmia. Toivottavasti en koskaan muutu kaltaiseksesi katkeroituneeksi ihmiseksi, joka vailla minkäänlaista informaatiota tekee oletuksia vieraista ihmisistä. "Kyllä se elämä koulii sinutkin", voi yökötys mikä asenne. Huh huh.

 

[kauan]

Tekstisi voisi monilta osin olla omaani, kuvata alkuaikojamme mutta toisaalta myös juuri tätä päivää liitossamme. Suhdetta tosin takana yli 30 vuotta. Joku ei tykännyt sanasta "vaniljaseksiä" - no, minusta se on oikein hyvä vertaus, luulenpa ymmärtäväni hyvinkin mitä tahdot sillä kuvata.

Meillä on siis erittäin hyvä tilanne, ottaen huomioon yli 30 yhteistä vuotta. Kiitos sinulle ap, kun sain kirkastettua tämän oivalluksen kirjoituksesi myötä! Silti olen joskus vieläkin kehdannut haluta lisää ja villimpää - ts. "vinkua munaa" kuten joku tuossa hupaisasti tokaisi :-D Se vinkuminen on tuottanut tulostakin! Taitolaji kyllä, ettei toinen tunne hätyytellyksi oloaan. Joskus ollaan lopputuloksena ahdistuttu molemmat ja sitten on keskusteltu ja soviteltu ja rakennettu horjuvaa siltaa takaisin luontevaan läheisyyteen näpit hiessä, että onks tämä nyt hyvä ja oikein ja saako näin tehdä ja tykkäätkö tästä... se on kyllä aika rankkaa, ja jos pääsee yhteisymmärrykseen ajautumatta tuohon, niin hyvä. Vaikkei kunnossa oleva suhde siihen kariudukaan, eikä tyrskyjä kannata pelätä. Sujuvat puhevälit ja halu huomioida itsensä sekä toinen ovat ihan elinehto.

Toisaalta ollaan otettu huumori mukaan; mies voi todeta että jaahas, se nyt tätä ja hän lähtee leikkiin mukaan -eikä vaikuta yhtään kärsivältä. Ja sitten taas ollaan ja tehdään hänen tavalla. Ja joskus siitä väliltä. Toki meillä on luonnostaan ihan molempia tyydyttävääkin kanssakäymistä, eli ei kaikki ole oppositiossa ja neuvotteluja vaativaa. Oma läksyni on ollut tuntea oloni hyväksi ja eheäksi vaikken päivittäin, edes viikoittain saisi hänen kiihkeää huomiotaan osakseni, vaan sitä tavallista, lempeää, joka sekin on arvokasta. Pitkähköjä viileämpiäkin kausia on ollut, minunkin taholta, jo siellä alkupuoliskolla. Stressiä ym.

Ei siitä nytkään kauhean kauan ole kun sanoin miehelle että älä siinä läpyttele minua tyynnyttelevästi kämmenselälle kuin mitäkin mammaa, en ole vielä edes 50. Ja suutele minua, äläkä pusuttele huulet kuivalla tötteröllä kuin missäkin Sarah Kay-kortissa 80-luvulta (ja heti parani, hymyn kera; "jaa näinkö sitten?"...no just näin! . Se mitä itse parhaani mukaan ylläpidän ja mitä osakseni toivon, on arjen lomaan ripoteltua leikillistä erotiikkaa, katseita ja kosketuksia, yllättäviä, jotka saavat olon tuntumaan ihanalta.

Minun mielestä siis kannattaa koettaa puhua asiasta, tarpeeksi herkällä otteella. Ei toista voi pakottaa, mutta kompromissit kuuluu suhteeseen.
Te voitte kyllä onnistua!

 

[QFY]

Tekstisi voisi monilta osin olla omaani, kuvata alkuaikojamme mutta toisaalta myös juuri tätä päivää liitossamme. Suhdetta tosin takana yli 30 vuotta. Joku ei tykännyt sanasta "vaniljaseksiä" - no, minusta se on oikein hyvä vertaus, luulenpa ymmärtäväni hyvinkin mitä tahdot sillä kuvata.

Meillä on siis erittäin hyvä tilanne, ottaen huomioon yli 30 yhteistä vuotta. Kiitos sinulle ap, kun sain kirkastettua tämän oivalluksen kirjoituksesi myötä! Silti olen joskus vieläkin kehdannut haluta lisää ja villimpää - ts. "vinkua munaa" kuten joku tuossa hupaisasti tokaisi :-D Se vinkuminen on tuottanut tulostakin! Taitolaji kyllä, ettei toinen tunne hätyytellyksi oloaan. Joskus ollaan lopputuloksena ahdistuttu molemmat ja sitten on keskusteltu ja soviteltu ja rakennettu horjuvaa siltaa takaisin luontevaan läheisyyteen näpit hiessä, että onks tämä nyt hyvä ja oikein ja saako näin tehdä ja tykkäätkö tästä... se on kyllä aika rankkaa, ja jos pääsee yhteisymmärrykseen ajautumatta tuohon, niin hyvä. Vaikkei kunnossa oleva suhde siihen kariudukaan, eikä tyrskyjä kannata pelätä. Sujuvat puhevälit ja halu huomioida itsensä sekä toinen ovat ihan elinehto.

Toisaalta ollaan otettu huumori mukaan; mies voi todeta että jaahas, se nyt tätä ja hän lähtee leikkiin mukaan -eikä vaikuta yhtään kärsivältä. Ja sitten taas ollaan ja tehdään hänen tavalla. Ja joskus siitä väliltä. Toki meillä on luonnostaan ihan molempia tyydyttävääkin kanssakäymistä, eli ei kaikki ole oppositiossa ja neuvotteluja vaativaa. Oma läksyni on ollut tuntea oloni hyväksi ja eheäksi vaikken päivittäin, edes viikoittain saisi hänen kiihkeää huomiotaan osakseni, vaan sitä tavallista, lempeää, joka sekin on arvokasta. Pitkähköjä viileämpiäkin kausia on ollut, minunkin taholta, jo siellä alkupuoliskolla. Stressiä ym.

Ei siitä nytkään kauhean kauan ole kun sanoin miehelle että älä siinä läpyttele minua tyynnyttelevästi kämmenselälle kuin mitäkin mammaa, en ole vielä edes 50. Ja suutele minua, äläkä pusuttele huulet kuivalla tötteröllä kuin missäkin Sarah Kay-kortissa 80-luvulta (ja heti parani, hymyn kera; "jaa näinkö sitten?"...no just näin! . Se mitä itse parhaani mukaan ylläpidän ja mitä osakseni toivon, on arjen lomaan ripoteltua leikillistä erotiikkaa, katseita ja kosketuksia, yllättäviä, jotka saavat olon tuntumaan ihanalta.

Minun mielestä siis kannattaa koettaa puhua asiasta, tarpeeksi herkällä otteella. Ei toista voi pakottaa, mutta kompromissit kuuluu suhteeseen.
Te voitte kyllä onnistua!

Just näin Kiitos paljon asiallisesta viestistäsi, se toi minulle hyvän mielen. Olet oikeassa, turha vakavamielisyys ei auta tällaisessa(kaan) tilanteessa. Uskon myös, että suunta on tästä parempaan, puheyhteys ja suhde muultakin osalta kun meillä toimii mutkattomasti. Eiköhän se tästä taas.

Ihana tuo "älä pusuttele huulet tötteröllä", naurahdin ja samaistuin

Valoa pimeyteen!

 

[en jaksanut lukea]

pointtini olikin siinä, että kun joku avautuu "vaniljaseksistään" ja kertoo laajalti yksityiskohtia privaattielämästään, niin sitä toteaa, että helkkari, taas tämä sama sekopää jauhaa yhtä ja samaa.
Ei jaksa lukea.

 

[Mitä]

lienee tää "vaniljaseksi"? Tulee lähinnä eritteet mieleen.

 

[ettekö tiedä?]

Onkohan vähän vanhempaa ikäpolvea täällä jos ei ole tämä vaniljaseksi-termi tuttu. Itsellä ikää 35 ja tiedän kyllä mitä se tarkoittaa.

Englanninkielessä paljon käytetty termi, viittaa tavalliseen seksiin, siis tyyliin lähetyssaarnaajaa ilman mitään sen kummempia "mausteita". Sängyssä, peiton alla joka lauantai-ilta

 

[lähetyssaarnaaja...]

Onkohan vähän vanhempaa ikäpolvea täällä jos ei ole tämä vaniljaseksi-termi tuttu. Itsellä ikää 35 ja tiedän kyllä mitä se tarkoittaa.

Englanninkielessä paljon käytetty termi, viittaa tavalliseen seksiin, siis tyyliin lähetyssaarnaajaa ilman mitään sen kummempia "mausteita". Sängyssä, peiton alla joka lauantai-ilta

minäkin vanhemman ikäpolven edustajana voin sanoa että, parempi sekin, kuin ei minkäänlaista seksiä, ja voihan siinä ko. asennossa olla ilman peittoakin, vai muuttuuko se seksi siinätapauksessa joksikin muuksi asennoksi?

 

[Ikämies]

Nuorena luulin, että seurustelu ja parisuhde ovat edellytys säännölliselle seksin saamiselle.
Nyt vanhempana olen ymmärtänyt että ne ovat enemmänkin este.

 

[Elämän vuoristorataa]

Suhteen huumavaihe kestää keskimäärin 2 vuotta, joten joillakuilla se on ehkä muutaman kuukauden, toisilla 3 jopa 4 vuottakin, jos tuuri käy. Yhdessä eläminen ei kenelläkään ole jatkuvaa huumaa ja kiihkoa, kyllä siihen arki ja tottuminen toiseen vaikuttavat.

Huuman jälkeen vasta alkaa rakastaminen. Rakkaushan ei ole kiihko ja huuma, vaan toisen hyväksyminen ja kunnioittaminen. Arjessa nuo asiat punnitaan. Rakastamista ovat luottamus, tuki, halu tehdä toisen hyväksi, yhteiset päämäärät ja seksi, mutta seksi ei ole enää tärkein ja määräävin.

Teillä, ap, ollaan tultu rakastamisen vaiheeseen. Se elämä on aaltoliikettä. Arjen keskellä toinen tuntuu välillä itsestäänselvyydeltä, toisella hetkellä taas rakkaudentäyteiset tunteet pulpahtavat pintaan ihan yllättävistäkin asioista. Ne voivat olla arkeen liittyviä asioita yhtä hyvin kuin toisen iloksi järjestetty yllätys tai yhteinen mukava asia. Tärkeintä on, että kummallakin on turvallinen ja hyvä olo.

Millä sitä kaipaamaasi seksiä saataisiin teille lisää? Sehän on ihan sinusta itsestäsi kiinni!!
Enpä ole kokenut koskaan, että hempeily tai niskan silittäminen vaikka äijän istuessa päätteellä olisi jäänyt vaikuttamatta. Joskus se on ollut lempiruoka tai metsätaival yhdessä - mättäällä on pehmyt pötkötellä. Tarkoitan tällä sitä, että älä ole passiivinen odottaja, vaan tee ja toimi itsekin.
Harvemmin nuori mies vetäytyy pois, jos vaimo tulee kylkeen kiinni ja halaa.