Isä ei kelpaa enään mihinkään!!

[taustalla]

Hei,

On tullut tilanne, että isä ei ole kohta kuukauteen kelvannut juuri mihinkään. Ennen laittoi yhtä lailla nukkumaan, suoritti iltapesut ja syötti. Nyt tulee itku, kun isä illalla lähestyy ottaakseen syliin. Takertuu vaan minuun kiinni enemmän. Olen sitten itse hoitanut kaikki ja alkaa tuntua väsyttävältä, kun ei voi yhtään hoitoa jakaa. En ole halunnut "pakotta" lasta isän hoitoon, joten toivon että tämä vaihe menisi jo ohi!

Onko muilla vastaavasta kokemusta ja kuinka kauan kestää ennen kuin menee ohitse??

Isä on alusta saakka osallistunut hoitoon yhtälailla kun minä, tosi imettämiseen ei ole rahkeet riittäneet. Niin ja poika on nyt 9,5kk.

 

[taustalla]

Meillä poika on samanikäinen, kuin teilläkin ja vähän samanlaiset on elkeet myös täällä. Isän tullessä töistä poika on hetken tyytyväinen ja innoissaan hänestä, mutta illan kuluessa äiti ei pääse edes vessassa käymään ilman, että alkaa kitinä ja itku. Heti, jos poistun pojan näköpiiristä, alkaa kuulua marinaa. Eilinen oli parempi päivä, kun mies sai olla koko päivän kotosalla ja puuhasteti pitkin päivää pojan kanssa kaikenlaista. Iltakin sujui mukavammin, eikä itkua tullut. Työpäivien jälkeen mies välillä "rentoutuu" esim. kirjaa lukemalla tai netissä surffailemalla, jolloin aika pojan kanssa jää luonnollisesti vähemmälle. Nämä ovat sitten niitä ns. huonoja iltoja, jolloin äiti ei saa kadota minnekkään. Kaippa se sitten jotain äidin läheisyydenkaipuuta on. Tätä on nyt jatkunut n. kuukauden verran, toivottavasti loppuisi jossain vaiheessa, ainain ennen syksyä, kun poika täytyy viedä silloin hoitoon. Vierastamaankin hän on alkanut, liekö sillä joku yhteys sitten tähänkin.

 

[taustalla]

Hei,

Löytyykö muita, kenellä ollut sama ongelma??