K
kurtar
Vieras
Ja aina sotajalalla. Ihan kuin mulla olisi kaksi lasta, ikäeroa heillä tosin 40 vuotta... Kohta 6-vuotias ei saa koskaan kiukutella, koska se on huonoa kätöstä, mutta näköjään väsynyt isä saa käyttäytyä miten typerästi hyvänsä. Jos yritän sovitella ja toppuutella riitatilanteita, kuulemma hemmottelen poikaa - jos en mene huutamiseen ja komentamiseen mukaan, en tue isää kasvatuksessa. No en todellakaan. Hukassa on se mies, jonka aikoinaan tapasin ja joka oli hyvä lasten kanssa. Nyt on tv-ohjelmat tärkeämpiä kuin oman lapsen tarinat. Hanttihommat tärkeämpiä kuin oman lapsen tarhajuhlat. Kaikki muu tuntuu menevän lapsen edelle. Kun muistutan, että pian lapsi ei enää h a l u a viettää meidän kanssa aikaa, suurentelen kuulemma asioita. Alan olla todella kypsä tähän tilanteeseen, erotakaan en haluaisi. Kaikki keskusteluyritykset menee riitelyksi... Apua ollaan haettu, mutta tässä pitäisi kesä vielä pärjätä. Niin hienosti on meidän maassa asiat, että avun saamiseen menee näköjään lähes puoli vuotta. Argh!