Toggle sidebar

Isä opiskelija, äiti hoitovapaalla-> Miten pärjäätte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tuleva sentinvenyttäjä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Tuleva sentinvenyttäjä

Vieras
Ajattelin kysellä, onko täällä muita, joilla on otsikon kuvaama tilanne eli mies on opiskelija ja äiti kotona hoitovapaalla? (Myös kahden opiskelijavanhemman tilanne vastaa osapuilleen tätä...?)Meillä tuo tilanne on edessä kesällä, jolloin vanhempainrahakausi päättyy ja jään hoitamaan lastamme kotiin. Mieheni opiskelut jatkuvat vielä tämän vuoden. Mietin jo nyt päivittäin, miten ihmeessä pärjäämme rahallisesti, sillä meillä ei ole juurikaan säästöjä eikä oikeastaan mahdollisuutta osa-aikatyöhön. Hoitoon emme halua lastamme vielä viedä eli on vain jotenkin pärjättävä. Nyt siis hyviä vinkkejä ja kokemuksia kehiin, kiitos! :) Eli mitkä ovat parhaat säästövinkkinne? Saatteko toimeentulotukea? Mitä muita asioita kannattaa ottaa huomioon tulevassa tilanteessamme?
 
Meillä oli sama tilanne, eli äiti hoitovapaalla ja isä opiskelija, mutta sillä erotuksella että meillä oli hiukan säästöjä ja mahdollisuus tehdä hiukan myös osa-aikatyötä. Tein siis töitä kotona iltaisin ja vauvan nukkuessa päiväunia, näin ei tarvinnut viedä lasta hoitoon. Tokikaan suuria summia ei noin pysty tienaamaan. Isovanhemmat myös auttoivat joskus, rahallisesti tai lapsenvahtina toimimalla.

Ainakin meidän tilanteessa pärjättiin hyvin. Lapsen vaatteista suurin osa ostettiin kirpparilta, ulkovaatteet ostin uutena mutta alennusmyynnistä (siis kevättalvella seuraavaksi talveksi toppapuku, jne.). Vuokralla asutaan ja saatiin Kelasta asumistukea, lisäksi saatiin kotihoidontuen hoitolisää. Meidän kunnassa ei valitettavasti ole kuntalisää, teidän kunnassa saattaa olla? Toimeentulotuksea ei haettu (en tiedä olisko saatukaan), koska sen saamisen edellytyksenä on kai opintolainan ottaminen, jota ei siis haluttu. Autoa ei ollut, sen sijaan pyörän takana lastenistuin on mainio kulkuväline.
 
Hyvin pärjää, jos saa elämänriemun muusta kuin kuluttamisesta. Eli meillä tällä hetkellä sama tilanne mutta nyt jo kaksi lasta. Eli useampi vuosi on mennyt näin opiskellen ja lapsen/lasten kanssa ollen. Juuri nyt mies pystyy tekemään töitä opintojen ohessa ja se helpottaa lähinnä "pään sisällä". Rahattomuudessa ei ole muuta ärsyttävää kuin se, että silloin rahaa juuri joutuu ajattelemaan ihan liikaa :).

Yhdyn edellisen mielipiteisiin! Kirppikset ovat ehdottomia. Autoa ei ole, mikä on todella iso säästö. Alennusmyynnit ja lasten syntymäpäivät/joulut kannattaa "hyödyntää". Eli koska isovanhemmat ostavat joka tapauksessa jotain niin sitten joku tuo sen "pehmeän paketin", tms. Näin ei sitä turhaa tavaraakaan kerry liikaa :). Kohtuukokoinen vuokra-asunto (meillä 66 neliötä) ja asumistuki. Toimeentulotukea ei olla haettu. Ei olla koettu tarvitsevamme.

Aina mahdollisuuden tullen laitetaan muutama kymppi sivuun ja sitten on ekstraa tallessa yllättävän menon osuessa kohdalle. Ruokaa on yritetty tehdä järkevästi ja siten ei ole tarvinnut karsia ruuan laadusta tai monipuolisuudesta ollenkaan. Meilä ei kumpikaan käytä alkoholia tai polta tupakkaa, joten ei mee "biletykseen" rahaa. Toisaalta käydään sitten ruokailemassa ravintolassa ainakin kerran kuussa. Lisäksi meillä on molemmilla oikeestaan luonnostaan sellaset hiusmallit, että parturissa tarvii käydä tosi harvoin jos ollenkaan. Säästöä sekin :).

Rahattomuus kehittää luovuutta ja on yllättävän ekologista jo ihan "pakosta". Toisaalta tästä alkaa tulla jo elämäntapa. Kirpputorit, vanhat tavarat, julkisilla liikkuminen, jne. alkaa jo suorastaan kiinnostamaan ja niistä on tullut tavallaan jo harrastus :). Eli ihan varmasti pärjäätte vuoden tai vaikka useammankin.
 
Juu ehdottomasti kestovaippailu kannattaa! Varsinkin jos osaa itse ommella tai neuloa villapöksyjä. Tämä ei tullut mieleen, koska on (häpeäkseni) tunnustettava, etten ole koskaan kestovaippailua uskaltanut kokeilla. Ja olen myös ihan tumpelo käsitöiden kanssa :).

Summa summarum voisi varmasti sanoa, että lähes kaikki itse tekeminen on rahan säästämistä.
 
Onhan se ihan älytöntä, että opiskeleva äiti saa äitiysrahaa 352 euroa/kk, kun taas äiti, joka on tienannut 2000 e/kk, saa äitiysrahaa 1500e/kk. Millä perusteella siis jo valmiiksi suht hyvin tuleva äiti tarvitsee enemmän rahaa? Yhtä paljon se köyhän lapsi syö, kuin rikkaan lapsikin.
Tämä äitiystuen älytön ero ottaa päähän. Minä saan opiskelija äitinä yhteensä n.600 euroa/kk, joka sisältää tuon matalimman äitiystuen, asumistuen, sekä lapsilisän. Mieheni saa opintotuen 400e, jota tietenkään kesäkaudelta ei saa. Eli todella pienellä rahalla sitä täälläkin elellään, mutta ennen äitiyspäivärahaa elettiin vieläkin pienemmällä tuella, kun minä sain vain 360e kuussa opintotukea+asumislisää.
Eli pitäisi kyllä päättäjien vähän ajatellakin, ennen kuin päättävät näin älyttömiä äitiys-ja vanhempain rahoja.

Mutta hyvin ollaan siis siitä huolimatta pärjätty. Lähes kaikki vauvan vaatteet (ja omat vaatteetkin) on kirppikseltä. Huonekalut saatu sukulaisilta, tai ostettu säästöillä. Ja niitähän voi sitten maalailla oman näköisiksi. Ruoka ostetaan silti yleensä luomuna, vaikka onkin kalliimpaa. Ruokaan satsataan, ja muusta pihistetään. Meillä ei ole autoa, ja pyöriäkin on vain yksi. Toinen on haaveissa. Asumme pienessä asunnossa (45 neliötä), suurempi sekin haaveissa. Harrastamme luonnossa oleilua ja muita ilmaisia harrastuksia. Lisäksi ompelen ja kudon mielelläni. Ja kestovaippaillaan. Matkustamiseen menee loput rahat, kun sukulaiset ja ystävät asuvat parin sadan kilometrin päässä.
 
Kiitoksia mukavista ja rohkaisevista kommenteista! :) Kiva huomata, että tilanne ei ole tavaton ja siitä voi jopa selvitä! Lisää kokemuksia ja kommentteja mukaan, jos vielä löytyy!

Meillä elellään nytkin jo aika säästäväisesti, vaikka vanhempainpäivärahani onkin tosi hyvä työssäkäynnin jäljiltä. Asutaan 53 neliön vuokrakaksiossa, ei omisteta autoa, kestovaippaillaan... Poika saa onneksi tosi paljon vaatteita lahjaksi ja tuo olikin hyvä idea, et synttärit sun muut kannattaa hyödyntää toivomalla tarpeellisia (vaate)lahjoja yms.

Nuo tukihommat kiinnostaa edelleen. Meidän kunnassa saa kuntalisää, onneksi. Asumiskulut ovat kuitenkin aika isot (asumme pk-seudulla) eikä rahaa ruokaan ja muuhun elämiseen tule jäämään paljoa, kun vuokra, netti, sähkö, vakuutukset, puhelinlaskut yms. on maksettu. Meillä sukulaiset asuvat tosi kaukana ja harmittaa tosi paljon,ettei taideta päästä matkustamaan heidän luokseen lainkaan kesällä. :( No, ohimenevä elämänvaihehan tämä onneksi on... Mies on ottanut jo opintolainaa eli sen myötä saattaisimme saadakin toimeentulotukea. Pitää laskeskella tarkkaan, millaiset tulot kesällä tulee sit olemaan...
 
Onko miehen opiskelu minkä luonteista? Yleensä melkein mikä tahansa opiskelu, varsinkin loppuvaiheessa, on enemmän sitä lopputyön vääntämistä eikä pakollista läsnäoloa. Voisiko isä hoitaa lasta kotona hoitovapaalla ja sinä menisit töihin, ainakin osa-aikaisesti?

Itse olen opiskellut (yliopistossa) koko odotus- ja vauva-ajan ja hyvin olen pysynyt menossa mukana etä-suorituksilla ja tenteillä (vaikka 1 leikki-ikäinenkin tässä hoidossa). Mieheni opiskeli amk-tutkinnon työn ohessa minimiajassa. Siskoni tekee kaksoistutkintoa ammattikoulu/lukio 3 vuodessa ja käy iltatöissä. Siksi kuulostaa kummalta heittäytyä "vain" opiskelijaksi. Opiskelijoillahan on vapaa-aikaa juuri niin paljon kuin sitä järjestää ja sen saa yhdistettyä hyvin työhön tai lastenhoitoon.

Ehkä ainoa säästövinkki minkä voi antaa, tienaa enemmän kuin kulutat. Toimeentulotuet ja muut ovat ihan viimesijainen keino, kannattaa jo ihan omanarvontuntonsa takia järjestää asiat niin että ei jää sosiaalikoneiston paperirumbaan kiinni.
 
Opiskelijalle, tuo ehdottamasi systeemi toimisi varmasti tosi hyvin, ellei mieheni opiskelu olisi todella kiivastahtista ja raskasta. Hän siis opiskelee alalla, joka ei ole ihan tavallisimmasta päästä... Hänellä on lisäksi 3kk kestävä PALKATON työharjoittelu opintojen lopussa, joten meille ainoa vaihtoehto on valitettavasti edellä kuvaamani tilanne, jossa mies opiskelee ja minä hoidan lasta kotona.
 
Kannattaa laskea omat kulut tarkkaan ja sen jälkeen selvittää, paljonko tuloja kertyy. Meillä tilanne oli se, että esikoisen kohdalla menin töihin äitiysloman jälkeen vauvan ollessa 10,5 kk ikäinen. Olin töissä pari vuotta ja sen jälkeen kun sain kunnon äitiyspäivärahaperusteet saimme toisen lapsen. Silloin olinkin sitten kotona lähes 3 vuotta. Meillä töihinmenon perusteena oli ihan se, että rahat eivät kertakaikkiaan riittäneet kirppisostoista ja itsetehdystä ruoasta huolimatta emmekä halunneet myydä asuntoa pois vauvan takia (jossaihan olisi silti pitänyt asua) ja opintolainojakin oli pakko lyhentää. Autoakaan ei ollut, josta olisi saanut säästöjä myymällä sen.
 
Me saamme asumistuen, opintotuen ja -lainan lisäksi myös toimeentulotukea. Hävetti ihan hirvittävästi hakea sitä ensimmäistä kertaa, mutta kyllä se tarpeeseen tulee. Meilläkin opinnot sen sorttisia työharjoitteluineen, että työtä on vaikea saada mahtumaan viikko-ohjelmaan. Työnteko ei siinä mielessä myöskään "kannata", että alentavat tietysti tulojen noustessa asumistukea. Juuri mitään en itselleni ole aikoihin ostanut, mutta ruokaa on ja kaikki muukin tarpeellinen. :)
 
Ja minusta läsnäolo lapselle on jo rahan ylittävä arvo sinänsä. Kai sitä mekin voisimme käydä töissä opintojen lisäksi, jos kotona ei olisi lasta, joka tarvitsee ÄIDIN ja ISÄN seuraa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap.:
Hän siis opiskelee alalla, joka ei ole ihan tavallisimmasta päästä... Hänellä on lisäksi 3kk kestävä PALKATON työharjoittelu opintojen lopussa, joten meille ainoa vaihtoehto on valitettavasti edellä kuvaamani tilanne, jossa mies opiskelee ja minä hoidan lasta kotona.
Click to expand...

Jos ala on harvinainen ja uusille ammattilaisille on kovasti kysyntää, on aika ihmeellistä että työharjoittelu täytyy tehdä palkattomana???

Palkkaahan ei noin vain tarjota työharjoittelusta, se pitää itse vaatia. Näin ihan jokaisella alalla. Jos työpaikalla on tarvetta tekijälle, kannattaa vaatia palkkaa ihan tuntuvastikin. Jos tarvetta ei ole, kannattaa miettiä vielä uravaihtoehtoja. Onko järkevää kouluttautua alalle, jossa ei sijaa ole ja jos perhe joutuu kituuttamaan vähillään sen opiskeluajan ja mahdollisesti tulevan työttömyydenkin.

 
"Onhan se ihan älytöntä, että opiskeleva äiti saa äitiysrahaa 352 euroa/kk, kun taas äiti, joka on tienannut 2000 e/kk, saa äitiysrahaa 1500e/kk. Millä perusteella siis jo valmiiksi suht hyvin tuleva äiti tarvitsee enemmän rahaa? Yhtä paljon se köyhän lapsi syö, kuin rikkaan lapsikin."

Edellisessä kommentissa on se pieni ero, että miksi pitäisi saada "ilmaiseksi" rahaa, jos ei sen eteen ole mitään tehnyt?! Työssäkäyvä äiti on opiskelunsa opiskellut, malttanut mielensä ja tehnyt lapsen vakaampaan tilanteeseen. Jokaisen oma valinta, jos tekee lapsen opiskeluaikana. Kannattaisi ensin valmistua ja mennä töihin ja sitten raskautua, jos tulojen pienuus huolettaa. Lapsen saa varmasti elätettyä opiskelijankin tuloilla, senhän moni tässäkin ketjussa on todistanut. Eli "köyhä lapsi-rikas lapsi" taitaakin olla vaan vanhempien rahankäytön halussa. Vanhemmat kyllä näköjään kuluttaisivat enemmänkin, vaikka eivät sitä itse ole ansainneet. Luojalle kiitos progressiivesta verotuksesta ja sen tuomista eduista!
 
"Onhan se ihan älytöntä, että opiskeleva äiti saa äitiysrahaa 352 euroa/kk, kun taas äiti, joka on tienannut 2000 e/kk, saa äitiysrahaa 1500e/kk. Millä perusteella siis jo valmiiksi suht hyvin tuleva äiti tarvitsee enemmän rahaa? Yhtä paljon se köyhän lapsi syö, kuin rikkaan lapsikin."

Edellisessä kommentissa on se pieni ero, että miksi pitäisi saada "ilmaiseksi" rahaa, jos ei sen eteen ole mitään tehnyt?! Työssäkäyvä äiti on opiskelunsa opiskellut, malttanut mielensä ja tehnyt lapsen vakaampaan tilanteeseen. Jokaisen oma valinta, jos tekee lapsen opiskeluaikana. Kannattaisi ensin valmistua ja mennä töihin ja sitten raskautua, jos tulojen pienuus huolettaa. Lapsen saa varmasti elätettyä opiskelijankin tuloilla, senhän moni tässäkin ketjussa on todistanut. Eli "köyhä lapsi-rikas lapsi" taitaakin olla vaan vanhempien rahankäytön halussa. Vanhemmat kyllä näköjään kuluttaisivat enemmänkin, vaikka eivät sitä itse ole ansainneet. Luojalle kiitos progressiivesta verotuksesta ja sen tuomista eduista!
 
Eli opiskelu on mielestäsi turhaa? Ei kuule kaikki työssäkäyvätäkään ole opiskeleet. Esim.kaupan kassalle ei tarvi koulutusta. Minä ainakin arvostan opiskelua, ja monet opiskelut kestävät monta vuotta. Parempi on saada lapsia nuorena, kuin vasta vanhempana, ja harvoin ihan nuorena on käynyt kaikkia kouluja.

Ja minusta nyt vaan on ihan hullua, että jo valmiiksi rikkaat saavat enemmän rahaa, kuin jo valmiiksi köyhät. Yleensä näillä rikkaammilla on jo säästöjä, mutta mistäs opintotuesta säästämään?

Ja varmaan lapsellekin on mukavampaa, kun omat vanhemmat on nuoria, vaikka olisikin samalla köyhempiä opiskelijoita.
 
Kyse ei varmaankaan ole opiskelun turhuudesta.....Vaan valinnoista.

Jos haluaa lapsen opiskeluaikoina, on valitettava tosiasia se, että rahaa ei ole saatavilla kuin roskaa. Miksi yhteiskunnan pitäisikään elättää, jos itse on halunnut lapsen tilanteeseen tehdä?! Jos puolestaan on tehnyt töitä valmistuttua jo ammattiin, on ihan loogista saadakin enemmän korvausta.
 
Pahoittelen, tämä menee hieman aiheesta sivuun...

Me pärjätään hyvin opiskelijaperheenä. Itse olen sitä mieltä, että yhteiskunnan kannattaisi kannustaa tekemään lapsia opiskeluaikana. Omalla kohdallanikin olisi lasten tekeminen siirtynyt lähelle kolmeakymmentä, jos olisin opiskeluni tehnyt ensin loppuun. Opiskeluaika on (yleensä) joustavaa niin ajallisesti kuin rahallisesti. Ei ole isoja lainoja ja yleensäkään kuluja ja useimmiten lasten sairastelut, hoitopäivien pituudet ym. on helpompi järjestää lapsen kannalta edullisesti (tämä ei tietenkään päde kaikissa tapauksissa).

Kyse on tällä lainsäädännöllä ja tukirakenteella ehdottomasti valinnoista, kuka mitäkin elämässä arvostaa. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että pohtii, miten perheitä voisi tukea paremmin erilaisissa elämänvaiheissa. Valmistunut ja työssäkäyvä on ehdottomasti ansainnut veromarkoillensa vastinetta. Toisaalta opiskeleva tulee tekemään työuraa tulevaisuudessa usein ilman äitiyslomien tuomia katkoksia ja varmasti näin maksamaan opintonsa ja äitiysetuutensa takaisin. Mutta voiko sosiaalietuuksia antaa "etukäteen" ilman takuita tulevista veromarkoista? Siinäpä pulma.

Ei kannata sättiä eri elämäntilanteissa olevia perheitä näiden valinnoista! Käytetään energiaa mieluummin nykyisten järjestelmien kehittämiseen! Jokainen perhe ja lapsi ansaitsee mahdollisimman hyvän yhteiskunnan.

Ja AP:lle: köyhyydestä huolimatta kannattaa olla HYVÄT KOTIVAKUUTUKSET. Meillä yllättävissä tilanteissa (pyörävarkaus, pesukoneen ja silmälasien hajoaminen, ym.) on vakuutus maksanut itsensä hyvin takaisin.
 
Toisaalta se lasten hankkiminen opiskeluaikana voi myös olla aikamoinen ylimääräinen rasite. Siskoni hankki lapsensa mielestään hieman liian aikaisin, opiskeluaikana. Toimeentulo oli tiukkaa ja opiskelutkin venyivät väkisin, kun ei voinut panostaa täysillä pelkkään opiskeluun. Nyt on jo tosin valmistunut, mutta ei se helppoa ollut.

Itse en voisi kyllä lasta tehdä tähän tilanteeseen. Olen kai sen verran materialisti, että haluan ensin kunnon toimeentulon ja muut rahaan liittyvät seikat kuntoon. Haluan, että lapsen tultua yllättävät menot eivät kaada koko budjettia ja kyllä, haluan käyttää rahaa myös itseeni, ilman, että kampaajakäyntiä varten tarvitsee säästää puolta vuotta. Onhan se myös mukava nauttia vielä omasta rauhasta ja illanistujaisista ex tempore, vaikka en hirveä bilehile olekaan.
 
Minä olen ihan ehdottomasti sitä mieltä, että opiskeluaika on joustavaa aikaa tehdä lapsia. Mutta tällä nykyisellä systeemillä on vain laskettava niin, että edes toisella vanhemmista on ansiotyö. Itse en kestäisi ajatusta, että perheemme elelisi vain etuuksilla sen vuoksi että minä haluan tehdä lapseni nuorena ja minä haluan että heidät hoidetaan pitkään kotona. Ei ole yhteiskunnan velvollisuus elättää ketään, ei edes opiskelijoita, sehän on vain valtava etuus että siihen saa tukea!

Vanhemmuuteen kuuluu mielestäni vastuunotto, ja sitä ei ole se että juostaan luukulta toiselle siksi "kun en halua enkä ehdi käydä töissä".

Hienoa kuitenkin olisi, jos vanhempainrahaa voitaisiin kytkeä paremmin opintojen lomaan ja palkita nopeasta edistymisestä. Yhä useampi voisi perustaa perheen siinä biologisesti optimaalisessa iässä. Työvuosiahan se ei söisi, vaan päinvastoin kasvattaisi, kun uraan ei tulisi enää vanhempainvapaa-katkoja opiskeluajan jälkeen.
 
Opiskelija minäkin: "Ei ole yhteiskunnan velvollisuus elättää ketään, ei edes opiskelijoita, sehän on vain valtava etuus että siihen saa tukea! Vanhemmuuteen kuuluu mielestäni vastuunotto, ja sitä ei ole se että juostaan luukulta toiselle siksi "kun en halua enkä ehdi käydä töissä."

En tunne yhtään opiskelijalapsiperhettä (ja tunnen aika monta), joka saisi muita tukia kuin mitä tavalliset opiskelijat tai äitiyslomalla olijat saavat. Toki asumistuki on hieman suurempi, mitä asumislisä mutta vastaavasti taas äitiysraha on meninkertaisestikin pienempi, mitä työssäkäyvän. Opiskeua tai lastentekoa edes erillään harjoittaisi Suomessa tuskin monikaan samassa määrin, mikäli sosiaalieruuksia ei tässä mittakaavassa olisi. Vastuuttomaksi siis opiskelevia perheitä on täysin turha näillä perustein mollata. Ihan yhtä monella luukulla juoksevat nämä "kunnialisin perustein sosiaalietuuksia käyttävät". Opiskelevilla perheillä sama raha menee vain kenties eri tarkoitukseen. En haluaisi osallistua minkään elämänmuodon mollaamiseen mutta en malta olla sanomatta, että mikäli opintotuella lapsen elämisen rahoittaminen on vastuutonta niin siinä tapauksessa ei ole vastuullista sekään, että jättä lapsenteon rahan tai muun mukavuudenhalun takia pitkälle tulevaisuuteen ja lopulta jonottaa hedelmöityshoitoihin tai mikä pahempaa, joutuu kantamaan vasten tahtoisesti lapsettomuuden taakkaa lopun elämäänsä. Voi voi, menipä väärille raiteille tämäkin ketju.
 
Ap:n tilanteeseen en myöntäisi toimeentulotukea näin äkkiseltään ajateltuna. TIetenkään en näillä tiedoilla saa kokonaiskäsitystä. Mutta ne tärkeät kohdat erottui, eli edellyttäisin opintolainan nostoa. No sen olette tehneet. Nyt ap:lla on aikomus jäädä hoitovapaalle ja se on ratkaseva tekijä kielteiseen päätökseen. Äitiysloma ja vanhempainrahakausi ovat päättyneet, joten edellyttäisin että palaat työelämään. Ilmeisesti työpaikkaa sinulla ei ole, joten työttömäksi työnhakijaksi sitten. Kunnes olet työnhakijana, niin toimeentulohakemuksen voi käsitellä uudestaa ja miettiä hetkittäisen avun tarvetta mikäli sellainen tilanne tulee.
 
Oho, onpas mennyt riitelyksi tämäKIN ketju! Ihanaa, että väliin mahtui asiallisiakin kommentteja. Meidän perheemme tilanteeseen en kaipaa mitään moralisointia tai jälkiviisautta, kyselin vain neuvoja tiukemman budjetin kanssa elämiseen. Mieheni ala on onneksi sellainen, että töitä on takuuvarmasti tarjolla, joten onneksi emme joudu kauaa kituuttamaan. Ja itse pidän paljon tärkeämpänä sitä, että olen lapsemme kanssa kotona kun hän on pieni, en raaski viedä häntä hoitoon. Mutta tämä on meidän oma valintamme ja kuten jo aiemmin sanoin, sen kanssa on elettävä.
 
Tämä nyt ei ole varsinainen säästövinkki, mutta opiskelijakortilla pääsee bussilla tai junalla matkustamaan aika edullisesti ja pienistä lapsista ei oteta maksua lainkaan. Meilläkin asuu toiset isovanhemmat kauempana, mutta ei sinne kovin kallista ole matkustaa julkisilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elina1:
Tämä nyt ei ole varsinainen säästövinkki, mutta opiskelijakortilla pääsee bussilla tai junalla matkustamaan aika edullisesti ja pienistä lapsista ei oteta maksua lainkaan. Meilläkin asuu toiset isovanhemmat kauempana, mutta ei sinne kovin kallista ole matkustaa julkisilla.
Click to expand...

Eikö ainakin VR:llä ole lasten suhteen se, että lapsi pääsee ilmaiseksi JOS aikuinen maksaa omasta lipustaan täyden hinnan? Olen olettanut, että opiskelijavanhemman kanssa ei pääsisi ilmaiseksi. Bussissakin tarvii nykyään olla turvavyö, joten vauvan on matkustettava omalla paikallaan eikä sylissä. Meneekö näin?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa