Isä siunattiin haudan lepoon eilen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lasisilmä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Otan osaa! Teillä on kamala päivä edessä. Saako kysyä oliko hän vanha vai nuori ja tuliko yllättäen?

Isä oli vasta 57 vuotias. Olisi täyttänyt toukokuussa 58.
Tuli täysin yllättäin. Aamuvarhaisella vei äidin töihin ja tuli aina sitten kotiin nukkumaan vielä ennen kävelylenkille lähtöä. Teki pitkiä kävelylenkkejä. Äiti löysi kotoa kun isä ei ollutkaan töistä hakemassa...
Onneksi isä ei ollut lähtenyt lenkilleen kun olis ollut ihan kamala jos lähtö olisi tullut jossain pikkutiellä kävellessään.
Ja isän oli tarkoitus lähteä yksin, eikä äidin kanssa yhdessä. Sekin oli lähellä koska isä vei juuri ennen äidin autolla töihin. Isä ei ikinä halunnut tulla vanhaksi, aina se vannoi ettei ikinä tule jämähtämään keinustuoliin. Aina se oli liikkeellä, aina se auttoi kun vaan apua pyysi.

Isä oli täysin terve. Verenpainelääkkeet oli, mutta ei mitään muuta.
Iso lohtu on ollut se, että isä ehti saamaan juuri valmiiksi unelmansa. Kotitalon olohuoneen laajennuksen. Siitä se nautti. Omin käsin se sen teki. Niinkuin kaikkien meiän lastenkin rakennushomma aina. Timpuri se oli, mun iskäni.
Äiti sanoi, että kuolemaansa edellisenä iltana se oli istunut uudessa olkkarissa saunan jälkeen ja sanonut että "kuules mamma kulta, kyllä tää vaan on niin ihanaa!"
Semmonen se oli, mun rakas isä.
 
Menetin mieheni kuukausi sitten akilliseen sairauskohtaukseen. Isani menetin 5-vuotiaana. Voin kuvitella milta susta tuntuu,mutta me kaikki kuitenkin koetaan suru eri tavalla,joten en voi kuitenkaan sanoa etta tiedan milta susta tuntuu.
Voimia &jaksamista sinulle :hug: :flower:
 
Minun isäni lähti ajasta iäisyyteen vuonna 06 ollessaan 59 vuotias (huhtikuussa ) Isäni olisi täyttänyt 60, 10.06.06.
Hän kuoli jo vuonna 1970 luvulla alkaneen tapahtumaketjun seurauksena.
Tuolloin hänen työnantajansa Rauman Repolassa aiheutti typeryydellään ja välinpitämättömyydellään sen että isäni umpisuoli puhkesi ja kaikki isän "sisuskalut" menivät sekaisin mahahappojen tms seurauksena. Isältäni poistettiin paljon suolta, ja loppuaikana hänellä oli enää vain sen verran suolta mitä "tarvitsi" ( näin meille lääkärit sanoivat ).
Isäni oli sairaalassa tapaninpäivästä 05 aina kuolemaansa asti tuolloin huhtikussa 06.

Isä kävi dialyysissä, sydänvalvomossa, kasvot kellastuivat, silmät painuivat syvälle päähän ja loppujen lopuksi isä jaksoi olla hereillä korkeintaan 15 min kerrallaan. Sisäelimien pettäminen yksi toisensa jälkeen on isän virallinen kuolin syy, mutta minä "syytän" aina vaan tuota isäni pomoa joka kaiken isän kurjimuksen syöksi liikkeelle tuolloin 1970.....

Ikävä on kova!
 
Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille osanotoistanne ja tuestanne.

Siunustilaisuus oli niin kovin kaunis. Addresseja tuli yli 30 ja isää oli saattamassa yli 70 ihmistä.
lämmin olo jäi, kun tiedämme että tässä surussa emme ole ihan yksinämme.

Tänään käytiin viemässä kynttilät isän haudalle ja hakemassa värssykortit kukkalaitteista. Oli muuten tilanne jota en ole ikipäivänä kuvitellut tekeväni. Se vaan ei tuonne pieneen mieleen ole yhäkään uponnut. Se, että mun isä on kuollut. Se, että se ei enää tule ja riehuta lapsia, eikä paini pikkusällin kanssa, eikä huikkaa ovelta "morjens taas, huomenna nähdään!" :'( :'( :'( :'(

Huomenna yritän paluuta arkeen.
Tuntuu jotenkin että on pakko. Muuten jään tähän suruun "jumiin" ja pyörin vaan levottomana ympyrää...

"Kaunista särkyi
mit´elo ei toista.
Tuntuu kuin pala
ois sydämmestä poissa.."
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:
Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille osantoistanne ja tuestanne.

Siunustilaisuus oli niin kovin kaunis. Addresseja tuli yli 30 ja isää oli saattamassa yli 70 ihmistä.
lämmin olo jäi, kun tiedämme että tässä surussa emme ole ihan yksinämme.

Tänään käytiin viemässä kynttilät isän haudalle ja hakemassa värssykortit kukkalaitteista. Oli muuten tilanne jota en ole ikipäivänä kuvitellut tekeväni. Se vaan ei tuonne pieneen mieleen ole yhäkään uponnut. Se, että mun isä on kuollut. Se, että se ei enää tule ja riehuta lapsia, eikä paini pikkusällin kanssa, eikä huikkaa ovelta "morjens taas, huomenna nähdään!" :'( :'( :'( :'(

Huomenna yritän paluuta arkeen.
Tuntuu jotenkin että on pakko. Muuten jään tähän suruun "jumiin" ja pyörin vaan levottomana ympyrää...

"Kaunista särkyi
mit´elo ei toista.
Tuntuu kuin pala
ois sydämmestä poissa.."

:'( :'( voimia sinulle jatkaa eteenpäin.

Anna surulle myös tilaa..se ei tule hetkessä, eikä lakkaaa hetkessä.
Kannatelkoot sinua kauniit rakkaat muistot.

Ihanasti isästäsi kirjoitit :'( :hug:
 

Yhteistyössä