Isä synnyttämään? Pyörtymäisillään jo neuvolassa...

[pikku-fisu]

Uudessa tilanteessa ekaa lasta odotellessa ilmeni siis lisäylläri mieheni suunnalta. Tiesin kyllä, että mieskultani välttää sairaaloita ja kaikkea sellaista kuin ruttoa, ja lääkäriin meno on lievästi sanottuna vaikeaa. Ja tiesin, että hänelle tulee helposti paha olo pelkästään siitä kun tulee vaikka iltaa istuessa puhe jonkun sairaudesta. Tänään hän oli ekaa kertaa mukana neuvolassa eikä näkyvissä ollut edes mitään toimenpidettä ja hups, hänen piti päästä pitkälleen. Meni ihan kalpeaksi koko kaveri. Terveydenhoitaja oli tosi ystävällinen, mutta tilanne oli minulle tosi omituinen: en ollut ennen nähnyt, että hän tosiaan on näin hirveän herkkä, ja oli vaikea keskittyä niihin neuvolajuttuihin.

No, ei siinä mitään - mutta miesparka arvelee, että kyllä hän voi tulla sitten aikanaan synnytykseen mukaan. Apua! Totta kai haluaisin hänet siihen tilanteeseen, mutta ei oikein kuulosta siltä, että hän voisi mitenkään olla toimintakykyinen ellei hän kestä edes neuvolassa käyntiä ilman mitään "sairaalavimpaimia". Odotan jo kauhulla ultraa, jossa varmaan lattia kopsahtaa...

Onko kenelläkään kokemuksia? Tai vinkkejä, miten tällaista "sairaus-fobiaa" voisi yrittää hoitaa? Mies on itse sitä mieltä, ettei siihen mitään hoitoa ole. En itse oikein usko moiseen, mutta netistä hakemalla ei oikein löytynyt mitään tietoa AIKUISTEN lääkärikammosta.

 

[Sompio]

En osaa muuten auttaa, mutta ainakin kannattaa etukäteen synnärille infota tästä.
Meillä mies sairasti selkäänsä synnytyksen aikana ja jalkeilla olo ei oikein pitkään onnistunut. Juttelin tästä etukäteen ja siellä kirjattiin papereihin, että mies tarvitsee mahdollisesti myös lääkitystä ja sängyn lepäilyyn :heart: Ja pääsikin lepäämään aina kun halusi.

 

[bud]

Siedätyshoitoa ehdottaisin eli otat miehen mukaan neuvolakäynneille aina kun mahdollista. Ehkä hän hiljalleen oppii ymmärtämään, että syytä "paniikkiin" ei ole ja tottuu tilanteisiin, joissa on hoitajia/lääkäreitä/laitteita yms..
Niin ja tuli mieleen sellainen, että oletteko keskustelleet, mistä luulette tämän pelon johtuvan? Onko miehelläsi jotain traumaattista kokemusta omalta kohdaltaan tai ollut näkemässä jotakin, mikä on "säikäyttänyt" (ehkä lapsena)? Asian ei tarvitse olla kummoinenkaan, kun se tietyssä tilanteessa/ympäristössä laukaisee pelon.

 

[nyyti87]

Meillä kävi niin, että vaikka mies valmennuksessa meinasi pyörtyä kopsahtaa jo siitä, kun laitettiin synnytysvideo pyörimään (mitään ei siis vielä videolla edes tapahtunut) ja tuli huonovointiseksi sairaalaan tutustumisestakin, niin synnytyksessä mukana ollessaan hän ei "oireillut" mitenkään, vaan pysyi skarppina ja omilla tolpillaan läpi koko 10h session. Samaa kertoi tuttuni, jonka mies ei voinut edes neuvolassa olla mukana, kun hemoglobiinia vaimolta mitattiin.. Ehkä synnytykseen orientoituu jotenkin eri tavalla, etenkin, jos sairaalassa ehtii vierähtää tovi ennen minkäänlaista todellista toimintaa ja ehtii tottua siellä oleiluun. Joten ainahan sitä voi toivoa, ettei lääkärikammo ylety synnytyssaliin asti! :hug:

 

[Markka84]

Meíllä mies kanssa kammoaa kaikkea sairaalaan liittyvää ja etenkin piikkejä. Kuitenkin synnytyksessä ei tullut mitään ongelmia, ei siinä ehdi mies alkaa omia ongelmiaan märehtiä kun naisella on kovat paikat! Itse olin enempi hädissäni miehen puolesta esim. kesken ponnistuksen kun piikkiä laitettiin huolehdin että älä nyt katso...