Isää ja äitiä epäillään pahoinpitelystä

[vieras]

Alkaa mennä jo todella omituiseksi tämä yhteiskunta. Vanhempia pelotellaan noin paljon, että tukkapöllystä jo saadaan aikaa oikein uutinen. En voi ymmärtää. Vanhemmat ajetaan tällä tavalla vielä ahtaammalle, kun mitään kasvatuskeinoja ei saa käyttää. Minusta tukkapölly tarvittaessa ei ole pahoipitelyä. Onlenkin ajatusteni kanssa yksin, joten kai tässä täytyy sossuun hakeutua. :/

Mä peesailen sua osittain.Tukkapöllyä en tosin ole koskaan antanut, se tuntuu jotenkin luonnottomalta.

Oiskos AITO NAHKAremmi luonnolisempi valinta

 

[d u m b o]

Mä ymmärsin tekstistä, et kyse ei ole ollut kovaa tukkapöllyä pahempaa. Ehkäpä se on alkanut pikkunippauksesta niskavilloista silloin kun poika oli pieni, mutta nyt stressaantuneet vanhemmat ovat havahtuneet tekevänsä todella pahaa. Kenties poikaan on jäänyt jälkiä tai vaikkapa hiustuppo on jäänyt vanhemman käteen. Hienoa, että pyysivät itse apua. Apua saavat varmasti niin kotiin, kuin saattavat saada myös tukiperheen, jossa lapset voivat vierailla vanhempien levätessä.
Nyt jos kuitenkin kävisi niin, että lapset heiltä otettaisiin pois, ei enään kukaan uskaltaisi hakea itselleen/perheelleen apua.

 

[Vieras]

Noi jokka noita lakia säätää ovat katkeria vanhoja piikoja kaikki tyynni,joilla ei ole yhtään kokemusta lapsista vaan perustavat kaiken kirjoihin!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[merenneitonen]

Naurettavaa, että tukkapöllyistä on tehty tuollainen juttu. Itse en halua omalle lapselleni antaa edes sitä tukkapöllyä, koska mun mielestä se ei ole hyvää kasvattamista...mutta että PAHOINPITELY...

 

[Gluteus maximus]

Alkaa mennä jo todella omituiseksi tämä yhteiskunta. Vanhempia pelotellaan noin paljon, että tukkapöllystä jo saadaan aikaa oikein uutinen. En voi ymmärtää. Vanhemmat ajetaan tällä tavalla vielä ahtaammalle, kun mitään kasvatuskeinoja ei saa käyttää. Minusta tukkapölly tarvittaessa ei ole pahoipitelyä. Onlenkin ajatusteni kanssa yksin, joten kai tässä täytyy sossuun hakeutua. :/

Olen kanssasi samaa mieltä. En ole poikaani tukistanut tai mitään...vielä, mutta en usko, että saan poikaa aikuiseksi ilman minkäälaista fyysistä ojennusta...Toki toivoisin, että siihen ei mentäisi ja teen kaikkeni, että hermot ei pala niin totaalisesti. Mutta silti olen realistinen.

liityn tähän pinoon...
mun mielestä vaarallisissa tai toista vahingoittavissa teoissa rangaistuksen on oltava sellainen että menee jakeluun kerralla... ei ole kiva naapurin äidille selittää tilanteessa jossa lapsi on lyönyt toista lasta kivellä päähän, että kyllähän mä jo kaksi kertaa olen lapsen jäähylle pistänyt mutta kun yleensä tottelee vasta kolmannella kerralla...
en missään nimessä kannata lapsen lyömistä tai kovaa väkivaltaa, mutta mun mielestä tukkapölly, korvasta kiinni ottaminen, sormille näpäytys tai koivuniemen herran haku ei ole pahoinpitelyä..

tätä juuri ajan takaa. Se on hiukan myöhäistä rankaista lasta jos on jo juossut auton alle, kun ei kerrasta tottele.

 

[Levoton Strutsi]

Alkaa mennä jo todella omituiseksi tämä yhteiskunta. Vanhempia pelotellaan noin paljon, että tukkapöllystä jo saadaan aikaa oikein uutinen. En voi ymmärtää. Vanhemmat ajetaan tällä tavalla vielä ahtaammalle, kun mitään kasvatuskeinoja ei saa käyttää. Minusta tukkapölly tarvittaessa ei ole pahoipitelyä. Onlenkin ajatusteni kanssa yksin, joten kai tässä täytyy sossuun hakeutua. :/

Ai jos tukkapöllyä tai muuta ruumiillista kuritusta ei saa käyttää, se tarkoittaa sitä, että mitään kasvatuskeinoja ei saa käyttää?
On oikeastaan tosi surullista, että joku ajattelee noin :/ , sillä onhan niitä muitakin keinoja kasvattaa ja rankaista kuin se, että käy käsiksi lapseen.

Minua oikeasti kiinnostaa tietää miten rankaisette esim. 2v joka laittaa levyjä jatkuvasti päälle, tönii kävelemään opettelevaa siskoa/veljeä, heittää tavaroilla (isoillakin päähän) jne. nämä siis esimerkkejä ei ole tapahtunut meillä. tai juoksee jatkuvasti karkuun autojen alle ja mikään ei auta? Eikö ole tekokkaampaa ottaa kerran niskavilloista jolloin lapsi lopettaa siihen yhteen kertaan kuin katsoa mitä saattaa tapahtua vielä useitakin kertoja.

Meillä on tuollainen 1 v 9 kk ikäinen. Ei häntä läimäistä tai oteta niskavilloista kiinni, vaan napataan kainaloon ja viedään pois tilanteesta. Sanotaan tiukasti EI. Käsketään pyytää anteeksi. Ja toistetaan sama niin monesti että se tehoaa.
Ehkä lapsen satuttaminen olisi tehokkaampaa, mutta ei sitä ruumiillista kuritusta ihan turhaan ole laissa kielletty. Ei tunnu lapsesta kivalta, kun se, jota hän eniten rakastaa ja johon hän eniten tässä maailmassa luottaa, tuottaa hänelle kipua :/ . Vaikka kuinka pientä.
Sitten siinä on vielä se pointti, että ei lapsi tajua, että aikuinen saa tukistaa häntä jos hän tekee tuhmasti, mutta hän ei saa tukistaa toisia lapsia esim. hiekkalaatikolla jos ne tekee hänelle tuhmasti.
Meidän poika on hirmu villi, mutta silti päiväkodista saadaan positiivista palautetta siitä, miten lapsi tottelee kun käsketään kerran tai ehkä kolme kertaa, eikä koskaan töni toisia, raavi, revi tukasta jne. Sama juttu tytön kanssa.
Helppo tapa on se, että tukistaa. Mutta se on huono tapa. Paremmat tavat vaatii enemmän kärsivällisyyttä. Ja ne paremmat tavat on laillisia

entäs kun kyseessä on uhmakas 2v 10kk jonka kanssa saat tehdä tämän "EI" ja tilanteesta poistamisen useita kymmeniä kertoja ilman minkäänlaista vaikutusta? mistä se lapsi sit oikeesti ymmärtää et nyt äiti tarkoittaa sitä mitä sanoo? sehän on vaan kiva leikki ja tapa saada äidin/ isän huomio mä vaan haluaisin tietää, meillä kun ei tuo tapa vaan enää toimi. Niin jos joku täydellisempi äiti osaisi meitä neuvoa :saint:
niin ja miten helvetissä olet kärsivällinen sellaiselle uhmaikäiselle joka ihan oikeasti tekee vain pahaa?

 

[meikkis]

Alkaa mennä jo todella omituiseksi tämä yhteiskunta. Vanhempia pelotellaan noin paljon, että tukkapöllystä jo saadaan aikaa oikein uutinen. En voi ymmärtää. Vanhemmat ajetaan tällä tavalla vielä ahtaammalle, kun mitään kasvatuskeinoja ei saa käyttää. Minusta tukkapölly tarvittaessa ei ole pahoipitelyä. Onlenkin ajatusteni kanssa yksin, joten kai tässä täytyy sossuun hakeutua. :/

Olen kanssasi samaa mieltä. En ole poikaani tukistanut tai mitään...vielä, mutta en usko, että saan poikaa aikuiseksi ilman minkäälaista fyysistä ojennusta...Toki toivoisin, että siihen ei mentäisi ja teen kaikkeni, että hermot ei pala niin totaalisesti. Mutta silti olen realistinen.

liityn tähän pinoon...
mun mielestä vaarallisissa tai toista vahingoittavissa teoissa rangaistuksen on oltava sellainen että menee jakeluun kerralla... ei ole kiva naapurin äidille selittää tilanteessa jossa lapsi on lyönyt toista lasta kivellä päähän, että kyllähän mä jo kaksi kertaa olen lapsen jäähylle pistänyt mutta kun yleensä tottelee vasta kolmannella kerralla...
en missään nimessä kannata lapsen lyömistä tai kovaa väkivaltaa, mutta mun mielestä tukkapölly, korvasta kiinni ottaminen, sormille näpäytys tai koivuniemen herran haku ei ole pahoinpitelyä..

tätä juuri ajan takaa. Se on hiukan myöhäistä rankaista lasta jos on jo juossut auton alle, kun ei kerrasta tottele.

Newsflash: Jos lasta tukistaa, hän voi siitä huolimatta juosta auton alle.
Vanhempien tehtävä on ennaltaehkäistä nämä tilanteet. Vaikka siten, että lasta pidetään aina kädestä kiinni kun ollaan kadun lähellä, halusi hän tai ei.

 

[NeitiNasu]

Jaa-a... mulla on viisi vuotias, joka on kerinnyt uhmailemaan jo moneen otteeseen milloin missäkin tilanteissa, mutta selvitty ollaan tiukoilla äänen sävyillä, silmästä silmään tuijottamalla ja sataan (tai kahteen tai kolmeen tai neljään) laskemalla. Kerran olen tukistanut, ja kerran antanut luunapin mutta ilme on molempien kertojen jälkeen ollut niin loukattu että en kykene enää. Ja olen ollut siitä hyvin pahoillani että pinna on katkennut niin totaallisesti, en siis ole järin ylpeä. Kaiken lisäksi, niistä ei ollut piruakaan hyötyä. Että onko se siis järkevää: ei.

 

[kaamea-akka]

Alkaa mennä jo todella omituiseksi tämä yhteiskunta. Vanhempia pelotellaan noin paljon, että tukkapöllystä jo saadaan aikaa oikein uutinen. En voi ymmärtää. Vanhemmat ajetaan tällä tavalla vielä ahtaammalle, kun mitään kasvatuskeinoja ei saa käyttää. Minusta tukkapölly tarvittaessa ei ole pahoipitelyä. Onlenkin ajatusteni kanssa yksin, joten kai tässä täytyy sossuun hakeutua. :/

Olen kanssasi samaa mieltä. En ole poikaani tukistanut tai mitään...vielä, mutta en usko, että saan poikaa aikuiseksi ilman minkäälaista fyysistä ojennusta...Toki toivoisin, että siihen ei mentäisi ja teen kaikkeni, että hermot ei pala niin totaalisesti. Mutta silti olen realistinen.

liityn tähän pinoon...
mun mielestä vaarallisissa tai toista vahingoittavissa teoissa rangaistuksen on oltava sellainen että menee jakeluun kerralla... ei ole kiva naapurin äidille selittää tilanteessa jossa lapsi on lyönyt toista lasta kivellä päähän, että kyllähän mä jo kaksi kertaa olen lapsen jäähylle pistänyt mutta kun yleensä tottelee vasta kolmannella kerralla...
en missään nimessä kannata lapsen lyömistä tai kovaa väkivaltaa, mutta mun mielestä tukkapölly, korvasta kiinni ottaminen, sormille näpäytys tai koivuniemen herran haku ei ole pahoinpitelyä..

tätä juuri ajan takaa. Se on hiukan myöhäistä rankaista lasta jos on jo juossut auton alle, kun ei kerrasta tottele.

Newsflash: Jos lasta tukistaa, hän voi siitä huolimatta juosta auton alle.
Vanhempien tehtävä on ennaltaehkäistä nämä tilanteet. Vaikka siten, että lasta pidetään aina kädestä kiinni kun ollaan kadun lähellä, halusi hän tai ei.

=) joo, tai sitte pidetään se lapsi koko ajan sylissä ettei mitään pahojaan koskaan pääse tekemään.. tai miten olis laki tai asetus joka estäis hankkimasta useampaa lasta ennenkuin se ensimmäinen on täysi ikäinen, niin ei tule hetkeä jolloin lasta ei voi valvoa..

 

[NeitiNasu]

entäs kun kyseessä on uhmakas 2v 10kk jonka kanssa saat tehdä tämän "EI" ja tilanteesta poistamisen useita kymmeniä kertoja ilman minkäänlaista vaikutusta? mistä se lapsi sit oikeesti ymmärtää et nyt äiti tarkoittaa sitä mitä sanoo? sehän on vaan kiva leikki ja tapa saada äidin/ isän huomio mä vaan haluaisin tietää, meillä kun ei tuo tapa vaan enää toimi. Niin jos joku täydellisempi äiti osaisi meitä neuvoa :saint:
niin ja miten helvetissä olet kärsivällinen sellaiselle uhmaikäiselle joka ihan oikeasti tekee vain pahaa?

No lasten kanssa on usein niin että asiat pitää toistaa monta tuhatta kertaa, ennenkö oppi menee perille. Ikävä kyllä. Ja sitten ne toistetaan. Ja kun ei enää hermo riitä, lähdetään kokonaan pois moisesta tilanteesta: ulkoa sisälle, sisältä ulos, vaihdetaan kertakaikkiaan leikkiä ja maisemaa. Ei
siihen sen kummempaa tarvita. Ei tuon ikäisen ole tarkoituskaan kerrasta oppia, ei se viisi vuotiaana enää pidä kivana leikkinä karkuun juoksemista vaikka nyt olisikin täysi aasi tämän asian suhteen.

 

[Kowalski]

entäs kun kyseessä on uhmakas 2v 10kk jonka kanssa saat tehdä tämän "EI" ja tilanteesta poistamisen useita kymmeniä kertoja ilman minkäänlaista vaikutusta? mistä se lapsi sit oikeesti ymmärtää et nyt äiti tarkoittaa sitä mitä sanoo? sehän on vaan kiva leikki ja tapa saada äidin/ isän huomio mä vaan haluaisin tietää, meillä kun ei tuo tapa vaan enää toimi. Niin jos joku täydellisempi äiti osaisi meitä neuvoa :saint:
niin ja miten helvetissä olet kärsivällinen sellaiselle uhmaikäiselle joka ihan oikeasti tekee vain pahaa?

Sitten keksitään joku muu rangaistus. Vaikka lempilelut jäähylle, ei telkkaria tänään, ei karkkia karkkipäivänä. Tuon ikäinen lapsi osaa jo puhua, joten hänen kanssaan voi kommunikoida.

Myös lahjonta on hyvä keino: jos olet kiltisti, saat sitä ja tätä. En tarkoita, että pitäisi lahjoa lasta kalliilla tavaroilla. Meillä toimii esikoisen kohdalla tarrataulu: siihen saa tarran, kun on esim. siivonnut kiltisti lelut tai mennyt nukkumaan ilman pelleilyä. Ja kun tarroja on tarpeeksi, saa jotain pientä kivaa.

Mä olen kyllä niin raivoisan näköinen viedessäni lapsen jäähylle, että sitä ei voi erehtyä pitämään hauskana leikkinä. En naura, koska ei naurata.

Mulla on kaksi riiviötä. Kyllä niiden kanssa kärsivällisyys on ajoittain koetuksella, ja tuntuu että ne ei muuta teekkään kuin pahaa. Silloin mennään pihalle. Tai lykkään niille vaikkapa legopalikat eteen ja sanon että nyt leikitte niillä. En käy käsiksi. Lasken miljoonaan, menen parvekkeelle hetkeksi rauhoittumaan, tms. Ei se ole täydellisyyttä, vaan sen pitäisi olla ihan normaali käytäntö, että lasta ei tahallaan satuteta.

Tunnen kaksi lasta joita tukistetaan ja läimitään, eikä ne yllättäen ole yhtään sen kiltimpiä kuin meidän lapset, joita ei tukistella. Eilen toinen niistä löi meidän tyttöä, ja toinen sylkäisi päin, vaikka äiti aina selittää miten heidän lapset on niin kilttejä, kun ne tietää tasan tarkkaan mitä siitä seuraa jos ne tekee jotain tuhmaa. Niitä kun on nippailtu ja tukistettu ihan pienestä pitäen kun ne ovat tehneet jotain tuhmaa. Ja juuri siitä syystä en viitsinyt edes tälle tutulleni kertoa, mitä lapset teki, koska en halua että ne saa kotona tukkapöllyä.

 

[kaamea-akka]

toisiin lapsiin tehoaa puhe ja toisiin ei, toiset oppii jäähyllä, toiset palkitsemalla, osa ei opi koskaan..
on lapsesta kiinni mikä tehoaa, enkä minäkään mistään pikku rikkeestä lähtisi tukistamaan.. kyllähän sen kontrollin on pelattava itselläänkin.. mutta jos lapseni joskus vahingoittaa toista lasta vaarallisesti, niin tietää todella niin tehneensä.. minulla ei riitä aika päivässä siihen että laskisin 400 tai vaikka tuhanteen.. ja tyhjät uhkauksetkaan ei auta kuin tiettyyn pisteeseen..
kipu on sellainen mistä jääräpäisinkin oppii.. (nyt en tarkoita lapen rangaistusta )
esim lapselle kun yrittää kerta toisensa jälkeen sanoa että uuni on kuuma, älä koske.. niin lapsi oppii viimeistään sen kerran jälkeen kun siihen itsensä polttaa.. ja jos senkin jälkeen yrittää koskea, niin riittää muistutus että kuinkas viimeksi kävikään.. sama pätee puremiseen.. ei lapsi osaa ajatella että toista sattuu kun hän puree jos ei tiedä miltä pureminen tuntuu... yleensä se korjaantuu toisen lapsen toimesta mutta joskus on aikuisen näytettävä että ei ole kivaa...

 

[Gluteus maximus]

entäs kun kyseessä on uhmakas 2v 10kk jonka kanssa saat tehdä tämän "EI" ja tilanteesta poistamisen useita kymmeniä kertoja ilman minkäänlaista vaikutusta? mistä se lapsi sit oikeesti ymmärtää et nyt äiti tarkoittaa sitä mitä sanoo? sehän on vaan kiva leikki ja tapa saada äidin/ isän huomio mä vaan haluaisin tietää, meillä kun ei tuo tapa vaan enää toimi. Niin jos joku täydellisempi äiti osaisi meitä neuvoa :saint:
niin ja miten helvetissä olet kärsivällinen sellaiselle uhmaikäiselle joka ihan oikeasti tekee vain pahaa?

No lasten kanssa on usein niin että asiat pitää toistaa monta tuhatta kertaa, ennenkö oppi menee perille. Ikävä kyllä. Ja sitten ne toistetaan. Ja kun ei enää hermo riitä, lähdetään kokonaan pois moisesta tilanteesta: ulkoa sisälle, sisältä ulos, vaihdetaan kertakaikkiaan leikkiä ja maisemaa. Ei
siihen sen kummempaa tarvita. Ei tuon ikäisen ole tarkoituskaan kerrasta oppia, ei se viisi vuotiaana enää pidä kivana leikkinä karkuun juoksemista vaikka nyt olisikin täysi aasi tämän asian suhteen.

Aina ei ole mahdollisuutta tehdä niin kuin lapsi haluaa. Meillä ainakin mentäisiin sisältä ulos tuhat kertaa päivässä. Onko se elämän tarkoitus? tehdä niin kuin lapsi haluaa? Lapsikin tajuaa, että hei kun ärsytän äitiä tarpeeksi pääsen ulos tai kun ärsytän ulkona tarpeeksi pääsen sisälle. Ehkä muilla toimii tuollainen, mutta meillä ei eikä se ole kyllä tarkoituskaan. Minä en ala hyppimään lapsen pillin mukaan. Minä poista ja varoitan tasan kaksi kertaa jos ei mene perille, niin kolmannella kerralla ulee sanktio. Toimii meillä.

 

[Kaamea-akka]

entäs kun kyseessä on uhmakas 2v 10kk jonka kanssa saat tehdä tämän "EI" ja tilanteesta poistamisen useita kymmeniä kertoja ilman minkäänlaista vaikutusta? mistä se lapsi sit oikeesti ymmärtää et nyt äiti tarkoittaa sitä mitä sanoo? sehän on vaan kiva leikki ja tapa saada äidin/ isän huomio mä vaan haluaisin tietää, meillä kun ei tuo tapa vaan enää toimi. Niin jos joku täydellisempi äiti osaisi meitä neuvoa :saint:
niin ja miten helvetissä olet kärsivällinen sellaiselle uhmaikäiselle joka ihan oikeasti tekee vain pahaa?

No lasten kanssa on usein niin että asiat pitää toistaa monta tuhatta kertaa, ennenkö oppi menee perille. Ikävä kyllä. Ja sitten ne toistetaan. Ja kun ei enää hermo riitä, lähdetään kokonaan pois moisesta tilanteesta: ulkoa sisälle, sisältä ulos, vaihdetaan kertakaikkiaan leikkiä ja maisemaa. Ei
siihen sen kummempaa tarvita. Ei tuon ikäisen ole tarkoituskaan kerrasta oppia, ei se viisi vuotiaana enää pidä kivana leikkinä karkuun juoksemista vaikka nyt olisikin täysi aasi tämän asian suhteen.

no, aina ei ole mahdollista vaihtaa maisemaa tai leikkiä.. entä jos toiset lapset on kiltisti, pitääkö heitä rankaista myös koska yksi ei osaa käyttäytyä..?? ja mitä jos lapsi tekee tuhmiaan juuri siksi ettei enää halua olla ulkona, mutta pikku sisar haluaa.. eikös lapsi silloin saa tahtonsa läpi kun mennään sisään...

 

[Kowalski]

toisiin lapsiin tehoaa puhe ja toisiin ei, toiset oppii jäähyllä, toiset palkitsemalla, osa ei opi koskaan..
on lapsesta kiinni mikä tehoaa, enkä minäkään mistään pikku rikkeestä lähtisi tukistamaan.. kyllähän sen kontrollin on pelattava itselläänkin.. mutta jos lapseni joskus vahingoittaa toista lasta vaarallisesti, niin tietää todella niin tehneensä.. minulla ei riitä aika päivässä siihen että laskisin 400 tai vaikka tuhanteen.. ja tyhjät uhkauksetkaan ei auta kuin tiettyyn pisteeseen..kipu on sellainen mistä jääräpäisinkin oppii.. (nyt en tarkoita lapen rangaistusta )
esim lapselle kun yrittää kerta toisensa jälkeen sanoa että uuni on kuuma, älä koske.. niin lapsi oppii viimeistään sen kerran jälkeen kun siihen itsensä polttaa.. ja jos senkin jälkeen yrittää koskea, niin riittää muistutus että kuinkas viimeksi kävikään.. sama pätee puremiseen.. ei lapsi osaa ajatella että toista sattuu kun hän puree jos ei tiedä miltä pureminen tuntuu... yleensä se korjaantuu toisen lapsen toimesta mutta joskus on aikuisen näytettävä että ei ole kivaa...

Tyhjät uhkaukset onkin ihan turhia. Mä uhkailen vain asioilla, jotka pystyn myös toteuttamaan. Esimerkiksi jos ollaan pihassa eikä lapsi tottele, ja uhkaan että mennään kotiin etkä pääse enää iltapäivällä ulos jos et nyt tottele, niin toteutan tasan tarkkaan sen uhkaukseni jos lapsi vielä tekee tuhmia. Ja lapset tietää sen, koska niin on tapahtunut. Jos uhkaa isolla hailla tai leijonalla joka tulee ja vie jos lapsi on tuhma, niin menee noin sekunti kun lapsi toteaa sen turhaksi uhkaukseksi, koska hän tekee edelleen tuhmaa ja hait & leijonat ei siltikään näyttäydy.
Mitä puremiseen tulee, niin nuo sisarukset ja muut lapset on opettaneet sen, että se sattuu. Sama pätee lyömiseen ja hiuksista vetämiseen. Kyllä jokainen lapsi, joka käy joskus jossain muuallakin kuin mummolassa, saa kokea sen miltä pureminen, tukistus jne tuntuu. Ei äidin tarvitse alkaa lasta sen takia puremaan. Mä käskin kerran tytön purra itseään, kun hän puri mua. Se tehosi.

 

[Levoton Strutsi]

entäs kun kyseessä on uhmakas 2v 10kk jonka kanssa saat tehdä tämän "EI" ja tilanteesta poistamisen useita kymmeniä kertoja ilman minkäänlaista vaikutusta? mistä se lapsi sit oikeesti ymmärtää et nyt äiti tarkoittaa sitä mitä sanoo? sehän on vaan kiva leikki ja tapa saada äidin/ isän huomio mä vaan haluaisin tietää, meillä kun ei tuo tapa vaan enää toimi. Niin jos joku täydellisempi äiti osaisi meitä neuvoa :saint:
niin ja miten helvetissä olet kärsivällinen sellaiselle uhmaikäiselle joka ihan oikeasti tekee vain pahaa?

Sitten keksitään joku muu rangaistus. Vaikka lempilelut jäähylle, ei telkkaria tänään, ei karkkia karkkipäivänä. Tuon ikäinen lapsi osaa jo puhua, joten hänen kanssaan voi kommunikoida.

Myös lahjonta on hyvä keino: jos olet kiltisti, saat sitä ja tätä. En tarkoita, että pitäisi lahjoa lasta kalliilla tavaroilla. Meillä toimii esikoisen kohdalla tarrataulu: siihen saa tarran, kun on esim. siivonnut kiltisti lelut tai mennyt nukkumaan ilman pelleilyä. Ja kun tarroja on tarpeeksi, saa jotain pientä kivaa.

Mä olen kyllä niin raivoisan näköinen viedessäni lapsen jäähylle, että sitä ei voi erehtyä pitämään hauskana leikkinä. En naura, koska ei naurata.

Mulla on kaksi riiviötä. Kyllä niiden kanssa kärsivällisyys on ajoittain koetuksella, ja tuntuu että ne ei muuta teekkään kuin pahaa. Silloin mennään pihalle. Tai lykkään niille vaikkapa legopalikat eteen ja sanon että nyt leikitte niillä. En käy käsiksi. Lasken miljoonaan, menen parvekkeelle hetkeksi rauhoittumaan, tms. Ei se ole täydellisyyttä, vaan sen pitäisi olla ihan normaali käytäntö, että lasta ei tahallaan satuteta.

Tunnen kaksi lasta joita tukistetaan ja läimitään, eikä ne yllättäen ole yhtään sen kiltimpiä kuin meidän lapset, joita ei tukistella. Eilen toinen niistä löi meidän tyttöä, ja toinen sylkäisi päin, vaikka äiti aina selittää miten heidän lapset on niin kilttejä, kun ne tietää tasan tarkkaan mitä siitä seuraa jos ne tekee jotain tuhmaa. Niitä kun on nippailtu ja tukistettu ihan pienestä pitäen kun ne ovat tehneet jotain tuhmaa. Ja juuri siitä syystä en viitsinyt edes tälle tutulleni kertoa, mitä lapset teki, koska en halua että ne saa kotona tukkapöllyä.

ja kun meillä ei toimi tälläinenkään. ihan sama vaikka lelut otettais pois. jäähypenkillä istuessaan nauraa, ihan sama vaikka tekis mitä. Ja joo, lapset vaatii toistoa. kaa kun olen osannut kaksi isoveljeään kuitenkin kasvattaa enempiä tukistelematta mutta nyt on vastassa sellainen vastus ettei ihan oikeasti ole tähän päivään mennessä löytynyt keinoa jolla saisi tuon lapsen ymmärtämään puhetta.

tarroja ei ole vielä kokeiltu mutta se taitaa olla viimeinen oljenkorsi. mut sit pitäis melkein isoveljilleki olla tarrat sun muut jutut käytössä.

Voisin verrata tätä meidän vajaa 3-v:tä vaahteramäen eemeliin olis pitäny antaa nimeksikin eemeli niin, ja kyseinen lapsi oppi n. vuosi sitten puhumaan ja tuntuu ettei vieläkään ymmärrä kaikkea mitä sanotaan. eli en sanoisi että kommunikointi on sillä tasolla kuin se voisi olla.

 

[IamWeasel]

Tuosta tukistamisesta.. minä en oo ikinä tukistanu lastani, enkä tukista. Siitä tulee helposti tapa ja joskus saattaa käydä niin että kun sitä käyttää usein, se ei enää tehoa ja sitten tarvitaankin kovempia otteita..

 

[NeitiNasu]

Aina ei ole mahdollisuutta tehdä niin kuin lapsi haluaa. Meillä ainakin mentäisiin sisältä ulos tuhat kertaa päivässä. Onko se elämän tarkoitus? tehdä niin kuin lapsi haluaa? Lapsikin tajuaa, että hei kun ärsytän äitiä tarpeeksi pääsen ulos tai kun ärsytän ulkona tarpeeksi pääsen sisälle. Ehkä muilla toimii tuollainen, mutta meillä ei eikä se ole kyllä tarkoituskaan. Minä en ala hyppimään lapsen pillin mukaan. Minä poista ja varoitan tasan kaksi kertaa jos ei mene perille, niin kolmannella kerralla ulee sanktio. Toimii meillä.

En mäkään ole hyppinyt lapsen pillin mukaan: mä manipuloin sen luulemaan että haluaa samaa mitä mä haluan, eli vaunuihin pakkaseen istumaan kun äiti lähti ulos tuulettamaan aivojaan. Ei se mihinkään hiekkalaatikolle päässyt traktoreilla leikkimään kun oli tyhjentänyt olkkarin hyllystä kaapin sisällön kymmenettä kertaa lattialle, vaan tekemään just ihan tasan sitä mitä mä olin ajatellut eli vaunulenkille.

Sen lisäksi on oikein hyvä tapa kaikkien kannalta järjestää elämä valmiiksi jo niin että vahingot on minimaalisia, esimerkiksi kotona siis.

 

[Kowalski]

entäs kun kyseessä on uhmakas 2v 10kk jonka kanssa saat tehdä tämän "EI" ja tilanteesta poistamisen useita kymmeniä kertoja ilman minkäänlaista vaikutusta? mistä se lapsi sit oikeesti ymmärtää et nyt äiti tarkoittaa sitä mitä sanoo? sehän on vaan kiva leikki ja tapa saada äidin/ isän huomio mä vaan haluaisin tietää, meillä kun ei tuo tapa vaan enää toimi. Niin jos joku täydellisempi äiti osaisi meitä neuvoa :saint:
niin ja miten helvetissä olet kärsivällinen sellaiselle uhmaikäiselle joka ihan oikeasti tekee vain pahaa?

No lasten kanssa on usein niin että asiat pitää toistaa monta tuhatta kertaa, ennenkö oppi menee perille. Ikävä kyllä. Ja sitten ne toistetaan. Ja kun ei enää hermo riitä, lähdetään kokonaan pois moisesta tilanteesta: ulkoa sisälle, sisältä ulos, vaihdetaan kertakaikkiaan leikkiä ja maisemaa. Ei
siihen sen kummempaa tarvita. Ei tuon ikäisen ole tarkoituskaan kerrasta oppia, ei se viisi vuotiaana enää pidä kivana leikkinä karkuun juoksemista vaikka nyt olisikin täysi aasi tämän asian suhteen.

no, aina ei ole mahdollista vaihtaa maisemaa tai leikkiä.. entä jos toiset lapset on kiltisti, pitääkö heitä rankaista myös koska yksi ei osaa käyttäytyä..?? ja mitä jos lapsi tekee tuhmiaan juuri siksi ettei enää halua olla ulkona, mutta pikku sisar haluaa.. eikös lapsi silloin saa tahtonsa läpi kun mennään sisään...

No jos lapsi tekee tuhmiaan koska haluaa sisään, et tietenkään vie häntä sisään, vaan vaikkapa jonnekin penkin reunalle jäähylle jossa saa istua maailman tappiin saakka, sinun valvovan silmäsi alla tietty =)
Joku muu rangaistus on kuitenkin aina mahdollinen, jos maisemanvaihto ei ole. Jokin muu kuin tukistaminen.
Meidän tyttö on monesti istunut pihassa jäähyllä pikkuveljen jatkaessa leikkiään, ja pikkuveli taas on monesti laitettu rattaisiin kiinni isosiskon jatkaessa leikkiä, jos eivät ole muuten totelleet.

 

[Levoton Strutsi]

entäs kun kyseessä on uhmakas 2v 10kk jonka kanssa saat tehdä tämän "EI" ja tilanteesta poistamisen useita kymmeniä kertoja ilman minkäänlaista vaikutusta? mistä se lapsi sit oikeesti ymmärtää et nyt äiti tarkoittaa sitä mitä sanoo? sehän on vaan kiva leikki ja tapa saada äidin/ isän huomio mä vaan haluaisin tietää, meillä kun ei tuo tapa vaan enää toimi. Niin jos joku täydellisempi äiti osaisi meitä neuvoa :saint:
niin ja miten helvetissä olet kärsivällinen sellaiselle uhmaikäiselle joka ihan oikeasti tekee vain pahaa?

No lasten kanssa on usein niin että asiat pitää toistaa monta tuhatta kertaa, ennenkö oppi menee perille. Ikävä kyllä. Ja sitten ne toistetaan. Ja kun ei enää hermo riitä, lähdetään kokonaan pois moisesta tilanteesta: ulkoa sisälle, sisältä ulos, vaihdetaan kertakaikkiaan leikkiä ja maisemaa. Ei
siihen sen kummempaa tarvita. Ei tuon ikäisen ole tarkoituskaan kerrasta oppia, ei se viisi vuotiaana enää pidä kivana leikkinä karkuun juoksemista vaikka nyt olisikin täysi aasi tämän asian suhteen.

Aina ei ole mahdollisuutta tehdä niin kuin lapsi haluaa. Meillä ainakin mentäisiin sisältä ulos tuhat kertaa päivässä. Onko se elämän tarkoitus? tehdä niin kuin lapsi haluaa? Lapsikin tajuaa, että hei kun ärsytän äitiä tarpeeksi pääsen ulos tai kun ärsytän ulkona tarpeeksi pääsen sisälle. Ehkä muilla toimii tuollainen, mutta meillä ei eikä se ole kyllä tarkoituskaan. Minä en ala hyppimään lapsen pillin mukaan. Minä poista ja varoitan tasan kaksi kertaa jos ei mene perille, niin kolmannella kerralla ulee sanktio. Toimii meillä.

jeah Gluteus maximus!!!! thank you!!!! oikeesti. mä olen totaalisen samoilla linjoilla sun kanssa.

 

[NeitiNasu]

entäs kun kyseessä on uhmakas 2v 10kk jonka kanssa saat tehdä tämän "EI" ja tilanteesta poistamisen useita kymmeniä kertoja ilman minkäänlaista vaikutusta? mistä se lapsi sit oikeesti ymmärtää et nyt äiti tarkoittaa sitä mitä sanoo? sehän on vaan kiva leikki ja tapa saada äidin/ isän huomio mä vaan haluaisin tietää, meillä kun ei tuo tapa vaan enää toimi. Niin jos joku täydellisempi äiti osaisi meitä neuvoa :saint:
niin ja miten helvetissä olet kärsivällinen sellaiselle uhmaikäiselle joka ihan oikeasti tekee vain pahaa?

No lasten kanssa on usein niin että asiat pitää toistaa monta tuhatta kertaa, ennenkö oppi menee perille. Ikävä kyllä. Ja sitten ne toistetaan. Ja kun ei enää hermo riitä, lähdetään kokonaan pois moisesta tilanteesta: ulkoa sisälle, sisältä ulos, vaihdetaan kertakaikkiaan leikkiä ja maisemaa. Ei
siihen sen kummempaa tarvita. Ei tuon ikäisen ole tarkoituskaan kerrasta oppia, ei se viisi vuotiaana enää pidä kivana leikkinä karkuun juoksemista vaikka nyt olisikin täysi aasi tämän asian suhteen.

no, aina ei ole mahdollista vaihtaa maisemaa tai leikkiä.. entä jos toiset lapset on kiltisti, pitääkö heitä rankaista myös koska yksi ei osaa käyttäytyä..?? ja mitä jos lapsi tekee tuhmiaan juuri siksi ettei enää halua olla ulkona, mutta pikku sisar haluaa.. eikös lapsi silloin saa tahtonsa läpi kun mennään sisään...

Hei, se oli esimerkki!!

Maisemaa voi vaihtaa muutenkin kuin menemällä sisään/ulos, lähteä puiston sijasta kävelylle, vaihtaa kävely hiekkalaatikkoon, olosuhteista riippuen.

Eikä paha vaihtoehto ole sekään että antaa sen naperon sitten mököttään valjaissa rattaissa.

 

[NeitiNasu]

entäs kun kyseessä on uhmakas 2v 10kk jonka kanssa saat tehdä tämän "EI" ja tilanteesta poistamisen useita kymmeniä kertoja ilman minkäänlaista vaikutusta? mistä se lapsi sit oikeesti ymmärtää et nyt äiti tarkoittaa sitä mitä sanoo? sehän on vaan kiva leikki ja tapa saada äidin/ isän huomio mä vaan haluaisin tietää, meillä kun ei tuo tapa vaan enää toimi. Niin jos joku täydellisempi äiti osaisi meitä neuvoa :saint:
niin ja miten helvetissä olet kärsivällinen sellaiselle uhmaikäiselle joka ihan oikeasti tekee vain pahaa?

No lasten kanssa on usein niin että asiat pitää toistaa monta tuhatta kertaa, ennenkö oppi menee perille. Ikävä kyllä. Ja sitten ne toistetaan. Ja kun ei enää hermo riitä, lähdetään kokonaan pois moisesta tilanteesta: ulkoa sisälle, sisältä ulos, vaihdetaan kertakaikkiaan leikkiä ja maisemaa. Ei
siihen sen kummempaa tarvita. Ei tuon ikäisen ole tarkoituskaan kerrasta oppia, ei se viisi vuotiaana enää pidä kivana leikkinä karkuun juoksemista vaikka nyt olisikin täysi aasi tämän asian suhteen.

no, aina ei ole mahdollista vaihtaa maisemaa tai leikkiä.. entä jos toiset lapset on kiltisti, pitääkö heitä rankaista myös koska yksi ei osaa käyttäytyä..?? ja mitä jos lapsi tekee tuhmiaan juuri siksi ettei enää halua olla ulkona, mutta pikku sisar haluaa.. eikös lapsi silloin saa tahtonsa läpi kun mennään sisään...

No jos lapsi tekee tuhmiaan koska haluaa sisään, et tietenkään vie häntä sisään, vaan vaikkapa jonnekin penkin reunalle jäähylle jossa saa istua maailman tappiin saakka, sinun valvovan silmäsi alla tietty =)
Joku muu rangaistus on kuitenkin aina mahdollinen, jos maisemanvaihto ei ole. Jokin muu kuin tukistaminen.
Meidän tyttö on monesti istunut pihassa jäähyllä pikkuveljen jatkaessa leikkiään, ja pikkuveli taas on monesti laitettu rattaisiin kiinni isosiskon jatkaessa leikkiä, jos eivät ole muuten totelleet.

Just näin, tuntuuko musta vaan että toiset ei ehkä halua ymmärtää vai mikä mättää??

 

[Kowalski]

Aina ei ole mahdollisuutta tehdä niin kuin lapsi haluaa. Meillä ainakin mentäisiin sisältä ulos tuhat kertaa päivässä. Onko se elämän tarkoitus? tehdä niin kuin lapsi haluaa? Lapsikin tajuaa, että hei kun ärsytän äitiä tarpeeksi pääsen ulos tai kun ärsytän ulkona tarpeeksi pääsen sisälle. Ehkä muilla toimii tuollainen, mutta meillä ei eikä se ole kyllä tarkoituskaan. Minä en ala hyppimään lapsen pillin mukaan. Minä poista ja varoitan tasan kaksi kertaa jos ei mene perille, niin kolmannella kerralla ulee sanktio. Toimii meillä.

Mä en ole koskaan hyppinyt lapsen pillin mukaan. Mutta en myöskään käytä sanktiona sitä laissa kiellettyä ruumiillista rangaistusta, kun muitakin keinoja on olemassa.
Kyllä lapsen kunnioitus ja arvostus on ansaittava muulla keinolla kuin fyysisen kivun pelolla. Ihan oikeasti.
Ja meilläkin muuten tehdään niin, että varoitetaan kaksi kertaa, sitten tulee toimintaa. Se, mikä se rangaistus on, vaihtelee tilanteen mukaan. Vaatii hieman enemmän mielikuvitusta ja vaivaa kuin se, että nappaisi vain tukasta kiinni.
Mun mielestä äiti häviää ottelun siinä vaiheessa, kun alkaa tukistamaan lastaan hiuksista tai alentuu tämän tasolle kiukuttelussa.

 

[Gluteus maximus]

Aina ei ole mahdollisuutta tehdä niin kuin lapsi haluaa. Meillä ainakin mentäisiin sisältä ulos tuhat kertaa päivässä. Onko se elämän tarkoitus? tehdä niin kuin lapsi haluaa? Lapsikin tajuaa, että hei kun ärsytän äitiä tarpeeksi pääsen ulos tai kun ärsytän ulkona tarpeeksi pääsen sisälle. Ehkä muilla toimii tuollainen, mutta meillä ei eikä se ole kyllä tarkoituskaan. Minä en ala hyppimään lapsen pillin mukaan. Minä poista ja varoitan tasan kaksi kertaa jos ei mene perille, niin kolmannella kerralla ulee sanktio. Toimii meillä.

En mäkään ole hyppinyt lapsen pillin mukaan: mä manipuloin sen luulemaan että haluaa samaa mitä mä haluan, eli vaunuihin pakkaseen istumaan kun äiti lähti ulos tuulettamaan aivojaan. Ei se mihinkään hiekkalaatikolle päässyt traktoreilla leikkimään kun oli tyhjentänyt olkkarin hyllystä kaapin sisällön kymmenettä kertaa lattialle, vaan tekemään just ihan tasan sitä mitä mä olin ajatellut eli vaunulenkille.

Sen lisäksi on oikein hyvä tapa kaikkien kannalta järjestää elämä valmiiksi jo niin että vahingot on minimaalisia, esimerkiksi kotona siis.

Hyvä, että teillä toimii tuollainen. Meidän poika on nyt 2,5v ja hän ei viihtyisi muualla kuin ulkona. Sisällä riehuu ja tekee kepposiaa ihan rasittavuuteen asti. Lelut ei ole koskaan kiinnostaneet eikä myöskään videot tai tv-ohjelmat, karkkipäivää ei ole jne. ainoa mistä hän todella tykkää on ulkona oleminen/leikkiminen ja metsäretket jne. Eli minun ainoa toimiva rangaistus olisi sitten se, että ulos ei mennä. Ei taida oikein toimia. Jäähypenkillä nauraa ja syljeskelee, virnistelee jne. Jotkut lapset nyt vaan on erittäin kovapäisiä, meillä sattuu olemaan yksi Vaahteranmäen Eemeli.

 

[Levoton Strutsi]

entäs kun kyseessä on uhmakas 2v 10kk jonka kanssa saat tehdä tämän "EI" ja tilanteesta poistamisen useita kymmeniä kertoja ilman minkäänlaista vaikutusta? mistä se lapsi sit oikeesti ymmärtää et nyt äiti tarkoittaa sitä mitä sanoo? sehän on vaan kiva leikki ja tapa saada äidin/ isän huomio mä vaan haluaisin tietää, meillä kun ei tuo tapa vaan enää toimi. Niin jos joku täydellisempi äiti osaisi meitä neuvoa :saint:
niin ja miten helvetissä olet kärsivällinen sellaiselle uhmaikäiselle joka ihan oikeasti tekee vain pahaa?

No lasten kanssa on usein niin että asiat pitää toistaa monta tuhatta kertaa, ennenkö oppi menee perille. Ikävä kyllä. Ja sitten ne toistetaan. Ja kun ei enää hermo riitä, lähdetään kokonaan pois moisesta tilanteesta: ulkoa sisälle, sisältä ulos, vaihdetaan kertakaikkiaan leikkiä ja maisemaa. Ei
siihen sen kummempaa tarvita. Ei tuon ikäisen ole tarkoituskaan kerrasta oppia, ei se viisi vuotiaana enää pidä kivana leikkinä karkuun juoksemista vaikka nyt olisikin täysi aasi tämän asian suhteen.

no, aina ei ole mahdollista vaihtaa maisemaa tai leikkiä.. entä jos toiset lapset on kiltisti, pitääkö heitä rankaista myös koska yksi ei osaa käyttäytyä..?? ja mitä jos lapsi tekee tuhmiaan juuri siksi ettei enää halua olla ulkona, mutta pikku sisar haluaa.. eikös lapsi silloin saa tahtonsa läpi kun mennään sisään...

Hei, se oli esimerkki!!

Maisemaa voi vaihtaa muutenkin kuin menemällä sisään/ulos, lähteä puiston sijasta kävelylle, vaihtaa kävely hiekkalaatikkoon, olosuhteista riippuen.

Eikä paha vaihtoehto ole sekään että antaa sen naperon sitten mököttään valjaissa rattaissa.

voi kun se jäisikin pelkkään mököttämiseen. meillä jos nappaan pojan rattaisiin (kaksostenrattaat) niin siitä alkaa sellanen älämölö et kyllä kuuluu kauas, tai sitten rimpuilee irti valjaista ja meinaa tippua, tai sehän vasta onkin hauskaa kun äiti painaa takaisin istumaan. ei hyvää päivää. kukaan ei oikeasti usko millainen luupää meidän kolmonen on. vain minä ja mies tiedetään oikea luonne. tuolla muualla kun liikutaan ni ihan taatusti saadaan huomiota, viimeksi tänään terveyskeskuksessa.

" Ja meillä kaikilla oli niiiin muukaavaa, oi jospa oisit saanut olla muukaaanaa"