Ex vaimoni oli myös ns. vahinko. Hän kyllä tiesi isänsä mutta ei koskaan tavannut tätä ja se näytti vaivaavan häntä. Isän kuoltua asia tuli hänen sukulaisilleen julkiseksi, kun tämä lapsi oli isän virkatodistuksessa. Ei se siellä mitään katastrofia aiheuttanut. Yhden näistä sukulaisistaan hän tunsi ja he olivat oikein hyviä ystäviä. Muiden sukulaisten tapaamiseen ex vaimoni rohkeus ei riittänyt, vaikka hänet kutsuttiin käymään.
Yhdellä minun sukulaisellani oli lapsi, joka adoptoitiin heti sairaalasta. Pojalle lapset oli koulussa vihjailleet etteivät kasvattivanhemmat olleet hänen oikeita vanhempiaan. Hän ei niitä vihjailuja lapsena oikein ymmärtänyt ja vasta armeijasta päästessään luki sotilaspassistaan oikean äitinsä nimen. Hän otti yhteyttä äitiinsä, joka kielsi ottamasta yhteyttä sukulaisiin. Suvussa kulki epämääräisiä huhuja tuosta lapsesta ja tämäkin lapsi tuli julkiseksi äidin kuoltua. Sen jälkeen tavattiin ja nyt ollaan ihan hyviä ystäviä ja tavataan useita kertoja vuodessa vaikka välimatkaa on satoja kilometrejä. Ollaan ystäviä myös tuon pojan lasten ja lastenlasten kanssa.
Nämä piilotetut lapset syntyivät kymmeniä vuosia sitten, jolloin avioliiton ulkopuolella syntyminen oli häpeällistä. Nyt suhtautuminen on muuttunut paljon, enkä usko mitään kummempaa seuraavan yhteydenotosta ja tämän "kadonnen" lapsen löytymisestä. Lapsihan sai alkunsa ihan tavallisesta suhteesta eikä muita suhteita silloin ollut. Molempien keromieni tapausten yhteydessä olen nähnyt kuinka tärkeää lapselle on tuntea vanhempansa.
Väestörekisterikeskuksessa on kaikkien suomalaisten osoitteet. Ne saa, ellei niitä ole luokiteltu salaisiksi, jopa netin kautta.
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/default.aspx?id=87
Lapsellasi on oikeus isään ja tuntemisesta voi seurata paljonkin hyvää.
Onnea matkaan!