Isän saattohoito on nyt hoidettu loppuun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja myy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

myy

Vieras
Mä saatoin mun isä eilen taivaan kotiin. Isää hoidettiin kotona saattohoitopäätöksellä, oli keuhkosyöpä molemmissa keuhkoissa ja ruokatorvessa. Isä nukkui eilen aamuna mun kainaloon aamutoimien (vaipanvaihdon ja ruokailun jälkeen, ruoka meni letkun kautta mahalaukkuun). Puoli vuotta ehdittiin hoitoa tehdä diagnoosin jälkeen. Mä olen niin hyvilläni, että meillä oli tällainen tilaisuus ja, että sain olla isän kainalossa loppuun saakka. Maanantaina puhuin lääkärini kanssa, että kun koen että onko minulla itseasiassa edes oikeutta olla iloinen raskaudestani.. siis olen iloinen, mutta en pystynyt siitä iloitsemaan esim.äidilleni niinkuin aikaisempien kohdalla. Lääkärin määräys oli, että ensinnäkin asia on kerrottava isälle. Koska mikä on kuolevalle miehelle tärkeämpää tietää kuin se, että suku jatkuu ja, että ehdottomasti minun on myös iloittava lapsesta. Onhan se täydellisenä vahinkona tulkittava niin, että sillä on jokin tärkeä merkitys.

Haluan toivottaa teille kaikille kuitenkin hyvää uutta vuotta 2009!

Tässä ei ollut muuten päätä ei häntää.. mutta halusin asian jakaa teidän kanssanne.
 
Teit kyllä äärettömän hienon ja raskaan työn hoitaessasi isän kotioloissa loppuun asti!! :flower: :flower: :flower: Osanottoni suureen suruun. Oliko isäsi minkä ikäinen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hömppö:
Teit kyllä äärettömän hienon ja raskaan työn hoitaessasi isän kotioloissa loppuun asti!! :flower: :flower: :flower: Osanottoni suureen suruun. Oliko isäsi minkä ikäinen?

Isä oli 75v. Tyttärenä ja hoitajana asia oli minulle päivänselvä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Alkuperäinen kirjoittaja hömppö:
Teit kyllä äärettömän hienon ja raskaan työn hoitaessasi isän kotioloissa loppuun asti!! :flower: :flower: :flower: Osanottoni suureen suruun. Oliko isäsi minkä ikäinen?

Isä oli 75v. Tyttärenä ja hoitajana asia oli minulle päivänselvä.

Voi että, kunpa sinunlaisia tyttäriä ois enemmänkin :hug: Niin moni kotisaattohoito tyssää nimenomaan siihen, ettei ole omaista joka olisi valmis sitoutumaan hoitoon. Hienoa, että jaksoit :hug:

 
Otan osaa suruusi ja kunnioitan suuresti päätöstäsi ja jaksamistasi saattohoidosta kotona. Nyt sinulla on uusi urakka loppuraskauden ja vauvan kanssa, aikaa riemuun ja onneen. Niitä sinulle toivottelen :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja hömppö:
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Alkuperäinen kirjoittaja hömppö:
Teit kyllä äärettömän hienon ja raskaan työn hoitaessasi isän kotioloissa loppuun asti!! :flower: :flower: :flower: Osanottoni suureen suruun. Oliko isäsi minkä ikäinen?

Isä oli 75v. Tyttärenä ja hoitajana asia oli minulle päivänselvä.

Voi että, kunpa sinunlaisia tyttäriä ois enemmänkin :hug: Niin moni kotisaattohoito tyssää nimenomaan siihen, ettei ole omaista joka olisi valmis sitoutumaan hoitoon. Hienoa, että jaksoit :hug:

Sepä se. Tiedän olevani etuoikeutettu, että minulla oli tilaisuus ja mahdollisuus tähän. Toisaalta omaishoitajana meidän kunnassa saa palveluseteleillä apua, eli hoitajan muutamana päivänä kuussa avuksi. Sen lisäksi kotihoidon palvelut ovat ilmaisia saattohoidossa olevalle. Mutta en käyttänyt kumpaakaan mahdollisuutta, ammattini vuoksi. Isän toive oli vielä viimeisenä yönäkin, ettei lähde sairaalaan. Siitä olen hyvilläni, että sain tarjota tämän hänelle. Olen aina ollut isän tyttö. :) Tiedän, että usempi toteuttaisi saattohoitoa kotona jos siihen oli realistiset mahdollisuudet. Nythän kipujen hoito morfiinilla ei ollut minulle ongelma, joku toinen tarvitsisi siihen enemmän järjestelyä.

Omat lapseni 3 ja 5v näkivät kuinka pappa nukkui pois, puimme omaan mustaan pukuun ja laitoimme arkkuun kotona. Tyttöni 5v, piirsi papalle pilven ja lampaan sekä leikkasi ne paperista. Laittoi takin taskuihin koko ajan jutellen papalle. Lopuksi hän risti kätensä ja lausui levolle lasken luojani.. en voinut kuin ihmetellä luontevaa toimintaa isän ympärillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Alkuperäinen kirjoittaja hömppö:
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Alkuperäinen kirjoittaja hömppö:
Teit kyllä äärettömän hienon ja raskaan työn hoitaessasi isän kotioloissa loppuun asti!! :flower: :flower: :flower: Osanottoni suureen suruun. Oliko isäsi minkä ikäinen?

Isä oli 75v. Tyttärenä ja hoitajana asia oli minulle päivänselvä.

Voi että, kunpa sinunlaisia tyttäriä ois enemmänkin :hug: Niin moni kotisaattohoito tyssää nimenomaan siihen, ettei ole omaista joka olisi valmis sitoutumaan hoitoon. Hienoa, että jaksoit :hug:

Sepä se. Tiedän olevani etuoikeutettu, että minulla oli tilaisuus ja mahdollisuus tähän. Toisaalta omaishoitajana meidän kunnassa saa palveluseteleillä apua, eli hoitajan muutamana päivänä kuussa avuksi. Sen lisäksi kotihoidon palvelut ovat ilmaisia saattohoidossa olevalle. Mutta en käyttänyt kumpaakaan mahdollisuutta, ammattini vuoksi. Isän toive oli vielä viimeisenä yönäkin, ettei lähde sairaalaan. Siitä olen hyvilläni, että sain tarjota tämän hänelle. Olen aina ollut isän tyttö. :) Tiedän, että usempi toteuttaisi saattohoitoa kotona jos siihen oli realistiset mahdollisuudet. Nythän kipujen hoito morfiinilla ei ollut minulle ongelma, joku toinen tarvitsisi siihen enemmän järjestelyä.
Omat lapseni 3 ja 5v näkivät kuinka pappa nukkui pois, puimme omaan mustaan pukuun ja laitoimme arkkuun kotona. Tyttöni 5v, piirsi papalle pilven ja lampaan sekä leikkasi ne paperista. Laittoi takin taskuihin koko ajan jutellen papalle. Lopuksi hän risti kätensä ja lausui levolle lasken luojani.. en voinut kuin ihmetellä luontevaa toimintaa isän ympärillä.

Ite oon kotisairaanhoidossa töissä ja suurin este kotisaattohoidolle on omaisten pelko. Jotenki ajatellaan, että sairaalassa on "turvallisempi" kuolla kuin kotona. Toisaalta, kotisaattohoitoon on tietysti omat kriteerit, mm. äärettömän kivuliaita on usein helpompi hoitaa sairaalassa vaikka toki kotona on esim. kipupumput käytössä. Silti tuo kipu on usein sellainen, joka ajaa herkästi sairaalaan.

 
"Omat lapseni 3 ja 5v näkivät kuinka pappa nukkui pois, puimme omaan mustaan pukuun ja laitoimme arkkuun kotona. Tyttöni 5v, piirsi papalle pilven ja lampaan sekä leikkasi ne paperista. Laittoi takin taskuihin koko ajan jutellen papalle. Lopuksi hän risti kätensä ja lausui levolle lasken luojani.. en voinut kuin ihmetellä luontevaa toimintaa isän ympärillä. "


Näinhän sen kuuluisi olla. Kuolema on syntymän jälkeen luonnollisinta tässä maailmassa. Se ei ole hirviö kun se luonnollisesti tapahtuu eikä siitä kuulu siten tehdä pelottavaa. Ihmiset ovat vierautuneet tästä asiasta ja siitä on tullut tabu. Ihania lapsia ja luonnollisia.
 
Iso hatu nosto,olet tehnyt todella hienon työn kun olet jaksanut saattohoitaa. :hug:
oikein paljon voimia ja otan osaa suruunne. :heart: toivottavasti uusi vuosi tuo parempia tuulia :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja hömppö:
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Alkuperäinen kirjoittaja hömppö:
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Alkuperäinen kirjoittaja hömppö:
Teit kyllä äärettömän hienon ja raskaan työn hoitaessasi isän kotioloissa loppuun asti!! :flower: :flower: :flower: Osanottoni suureen suruun. Oliko isäsi minkä ikäinen?

Isä oli 75v. Tyttärenä ja hoitajana asia oli minulle päivänselvä.

Voi että, kunpa sinunlaisia tyttäriä ois enemmänkin :hug: Niin moni kotisaattohoito tyssää nimenomaan siihen, ettei ole omaista joka olisi valmis sitoutumaan hoitoon. Hienoa, että jaksoit :hug:

Sepä se. Tiedän olevani etuoikeutettu, että minulla oli tilaisuus ja mahdollisuus tähän. Toisaalta omaishoitajana meidän kunnassa saa palveluseteleillä apua, eli hoitajan muutamana päivänä kuussa avuksi. Sen lisäksi kotihoidon palvelut ovat ilmaisia saattohoidossa olevalle. Mutta en käyttänyt kumpaakaan mahdollisuutta, ammattini vuoksi. Isän toive oli vielä viimeisenä yönäkin, ettei lähde sairaalaan. Siitä olen hyvilläni, että sain tarjota tämän hänelle. Olen aina ollut isän tyttö. :) Tiedän, että usempi toteuttaisi saattohoitoa kotona jos siihen oli realistiset mahdollisuudet. Nythän kipujen hoito morfiinilla ei ollut minulle ongelma, joku toinen tarvitsisi siihen enemmän järjestelyä.
Omat lapseni 3 ja 5v näkivät kuinka pappa nukkui pois, puimme omaan mustaan pukuun ja laitoimme arkkuun kotona. Tyttöni 5v, piirsi papalle pilven ja lampaan sekä leikkasi ne paperista. Laittoi takin taskuihin koko ajan jutellen papalle. Lopuksi hän risti kätensä ja lausui levolle lasken luojani.. en voinut kuin ihmetellä luontevaa toimintaa isän ympärillä.

Ite oon kotisairaanhoidossa töissä ja suurin este kotisaattohoidolle on omaisten pelko. Jotenki ajatellaan, että sairaalassa on "turvallisempi" kuolla kuin kotona. Toisaalta, kotisaattohoitoon on tietysti omat kriteerit, mm. äärettömän kivuliaita on usein helpompi hoitaa sairaalassa vaikka toki kotona on esim. kipupumput käytössä. Silti tuo kipu on usein sellainen, joka ajaa herkästi sairaalaan.

Tuo on muuten totta, moni pelkää ettei tiedä mitä tehdä. Mutta kun isältä meni puhekyky me kommunikoimme muulla tavalla. Uskon, että läheisenä itse ymmärrän paremmin tulkita kuin muut.

Olen ollut sairaalassa osastolla töissä viimeksi kesällä, mutta minunkin varsinainen työpisteeni on kotihoito. Eli kolleegoita ollaan. :)
Rankkojakin kipuja voidaan tosiaan hoitaa kotona jos on sellainen hoitaja. sairaalassa aika/potilas on marginaalinen ja liikkumaton potilas täysin hoitajan käytien varassa. Kotona toteuttaen muiden kuin hoitajan ammatin omaavien kohdalla vaatii enemmän ajatustyötä ja järjestelyä. Nykyiset kipulääkkeet ovat onneksi todella hyviä ja monessa eri muodossa. Meilläkin se hoitui ilman pistoksia peg-letkun kautta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AnniTanniTalleroinen:
Otan osaa sinun suruusi :hug: . Meilläkin suruaika menossa, appi kuoli jouluaattona....

Voi... olen todella pahoillani!

Minulle hyvin läheinen ihminen menehtyi 22.12. ja nyt sitten isä. Kaikella on varmasti merkityksensä. Voimia sinulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Omat lapseni 3 ja 5v näkivät kuinka pappa nukkui pois, puimme omaan mustaan pukuun ja laitoimme arkkuun kotona. Tyttöni 5v, piirsi papalle pilven ja lampaan sekä leikkasi ne paperista. Laittoi takin taskuihin koko ajan jutellen papalle. Lopuksi hän risti kätensä ja lausui levolle lasken luojani.. en voinut kuin ihmetellä luontevaa toimintaa isän ympärillä.

Itku tuli!! Miten ihanaa kun pappa saa nukkua pois lastenlasten läsnäollessa.

:hug: Osanottoni menetykseenne ja onnea uuden elämän alkutaipaleelle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Omat lapseni 3 ja 5v näkivät kuinka pappa nukkui pois, puimme omaan mustaan pukuun ja laitoimme arkkuun kotona. Tyttöni 5v, piirsi papalle pilven ja lampaan sekä leikkasi ne paperista. Laittoi takin taskuihin koko ajan jutellen papalle. Lopuksi hän risti kätensä ja lausui levolle lasken luojani.. en voinut kuin ihmetellä luontevaa toimintaa isän ympärillä.

Itku tuli!! Miten ihanaa kun pappa saa nukkua pois lastenlasten läsnäollessa.

:hug: Osanottoni menetykseenne ja onnea uuden elämän alkutaipaleelle!

Asian vierestä.. missäpäin Mikkeliä tuo sun firma sijaitsee? Voisin piipahtaa.. kun tässä sivukylillä asustelen..
 

Yhteistyössä