Joulustamme muodostui omituinen. Aattoiltana ilmoitettiin isäni joutuneen sairaalaan ja tilanteen olevan vakava kuolee pävien / tuntien sisään kukaan ei tiedä kauanko elimistö kestää maksan ja munuaisten toiminnan hidasta hiipumista....nyt vain odotellaan.Tajunnan taso on niin alentunut että ei reagoi mihinkään enää... kävin katsomassakin mutta kun matkaa on 400 km ja perheestäkin pitää huolehtia en voi istua hänen luonaan odottamassa tuleeko jokin kirkas hetki jolloin tajunta ja tiedostaminen palaavat... kuinka olla hyvä äiti ja hyvä tytär samanaikaisesti tältä etäisyydeltä( olen kasvanut sijaisperheessä eli minulla ei ole vahvaa tunnesidettä isääni hän on biologinen isäni, sosiaalisen/ todellisen isyyden olen saanut muualta) mutta siitä huolimatta tuntuu ristiriitaiselta ja stressaavalta...
Kiitos provoilijat ja epä-asialliset kun kunnioitatte suruamme sen verran että jätätte tämän ketjun asiallisille vertaistuen kommenteille...kiitos :'(
Kiitos provoilijat ja epä-asialliset kun kunnioitatte suruamme sen verran että jätätte tämän ketjun asiallisille vertaistuen kommenteille...kiitos :'(