Isäni on kuolemaisillaan

iltatähtien äippä

Aktiivinen jäsen
06.06.2004
1 563
0
36
Joulustamme muodostui omituinen. Aattoiltana ilmoitettiin isäni joutuneen sairaalaan ja tilanteen olevan vakava kuolee pävien / tuntien sisään kukaan ei tiedä kauanko elimistö kestää maksan ja munuaisten toiminnan hidasta hiipumista....nyt vain odotellaan.Tajunnan taso on niin alentunut että ei reagoi mihinkään enää... kävin katsomassakin mutta kun matkaa on 400 km ja perheestäkin pitää huolehtia en voi istua hänen luonaan odottamassa tuleeko jokin kirkas hetki jolloin tajunta ja tiedostaminen palaavat... kuinka olla hyvä äiti ja hyvä tytär samanaikaisesti tältä etäisyydeltä( olen kasvanut sijaisperheessä eli minulla ei ole vahvaa tunnesidettä isääni hän on biologinen isäni, sosiaalisen/ todellisen isyyden olen saanut muualta) mutta siitä huolimatta tuntuu ristiriitaiselta ja stressaavalta...
Kiitos provoilijat ja epä-asialliset kun kunnioitatte suruamme sen verran että jätätte tämän ketjun asiallisille vertaistuen kommenteille...kiitos :'(
 
Sä ajattelet sun isääs, ja sekin on hyvä se. Nyt sun paikkasi on lastesi kanssa. Isäsi on tehnyt aikanaan omat valintansa, sinä teet nyt omasi.

Haleja vaikeaan aikaan.
 
Voimia :hug:
Pyydä niiden hoitajien kertoa isällesi jos hän tulee tajuihinsa, että olet käynyt katsomassa ja että hän on ajatuksissasi. Lupaa käydä vielä katsomassa.
Näin isäsi tietää, että välität ja varmasti ymmärtää ettet voi olla kokoajan läsnä.
 
:hug: :hug:

Voimia teille.
Harva meistä pystyy järjestämään elämänsä niin että voisi olla loppuun asti siellä sairaalassa kuolevan vieressä.
Tiedän sinun ristiriitaisen tunteesi.
Minun isä kuoli keväällä ja yritin olla sairaalassa isän luona niin paljon kuin mahdollista, mutta pienet lapsetkin tarvitsivat äitiä ja varsinkin kun miehellä oli iltavuorot oli mahdoton yhtälö. Isä oli huonossa kunnossa enkä halunnut lasten häntä näkevän kun tilanne oli pelottava aikuisillekin.
 

Yhteistyössä