Isänpäivä on ihan turhake...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tanja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tanja

Vieras
..ja niin on kyllä äitienpäiväkin.

Ne on ihan normipäiviä, päiviä siinä missä muutkin. Mä en ymmärrä tätä kahden päivän mieletöntä vouhkaamista ja hössötystä; pitää olla lahjaa, "parempaa" ruokaa, kakkua, ylenpalttista perhehymistelyä... Jumalatonta stressiä ko.päivää ennen ja sen aikana. Ja miksi?

Mun on todella vaikea lähteä juhlistamaan kumpaakaan päivää. Isänpäivää en ole itse koskaan viettänyt, lahjaa enkä korttia ole askarrellut. Äitienpäivä on mennyt ohi ihan samalla hartaudella sen kummemmin juhlistamatta.

Mun mielestä vanhemmilla on joka päivä se oma isän-/äidinpäivä. Eikä se poikkea millään lailla muista päivistä. Normiotosta aamusta iltaan, sitä samaa yhdessä oloa. Turhauttavaa tällainen joukkojuhliminen lahjavinkkimainoksineen ja ruokakauppahäsläämisineen. Ahdistavaa. En tykkää.

Mutta - näin on meillä/minulla. Teille muille voin ja kykenen toivottaa hyvää Isänpäivää :flower:!
 
Mä taas tykkään. Tosin stressiä mä en ota yhtään, enkä muutenkaa vouhkaa:D Mun mielestä on kiva tehdä lasten kanssa kakkua, askarrella korttia. Ja joskus on kiva vähän panostaa ruokaan enemmän ja kattaa kauniimmin. Tuoki on kyllä totta että joka päivä on se isä-/äidinpäivä, mutta joskus sitä on kiva pysähtyä juhlimaan ja kiittämään toista siitä:) Meillä vaan miehen kotona ei ole juhlittu näitä, eikä mieskää oikee osaa. Tänäänki tulee vasta illalla kotiin, mutta me tehdää silti kakku ja syödää sitte ku isäntä saapuu.
 
Miksi siitä pitää stressata jos on vähän erikoisempaa, tekee päivästä just sellaisen kun se perheelle sopii niin ei tule stressiä, oli päivä sitten nimeltään Isänpäivä tai Maananta.

 
Samaa mieltä! Siksi meillä ei näitä päiviä juhlitakaan mitenkään. Ihan tavallisia päiviä. Lapsi askartelee tarhassa kortin ja antaa sen yleensä samantien kun haetaan tarhasta perjantaina, samoin kuin antaa kaikki muutkin tekemänsä jutut pitkin vuotta. Ne juhlii jotka tykkää, me ei juhlita, kun ei tykätä =)
 
Olen aivan äimän käkenä, sillä olin varautunut mielettömään törkyvastaanottoon ja hiilasinkin vierelleni kaikki likenevät sateenvarjoni...mukavaa, että on teitä muitakin, jotka ette näyttävämmin juhlista päivää:). Rupesi jo tässä tuntumaan, että me olemme ainoita :ashamed:... Lahjoja emme ole todellakaan ostaneet ko.päivinä toisillemme, sillä ostelemme pitkin vuotta toisillemme pieniä lahjoja, jos siltä tuntuu, että tekee mieli yllättää toinen :heart:.

Mutta - vietetään oikein mukavaa sunnuntaipäivää!
 
Mitäs ressaamista tässä on?
Lapset ovat tehneet isänpäivämuistonsa hoidossa ja eskarissa.

Isä itse haki eilen kaupasta haluamansa herkut, tosin, sen pakastekakun pilasin minä unohtamalla sen mikroon. :laugh:
 
Mä tein eilen kaakun, ostin miehelle pari mieleistä lahjaa, aamulla vietiin sit herkkuaaminen sänkyyn ja lahjojen kera. Olin haastatellut 3,5 vuotias isä aiheisilla kysymyksillä, isä oli oikein otettu ja herkistyi kun niitä vastauksia luki... oli kyl ihana aamu, koko perhe yhdessä ja lämmin tunnelma :) Täällä taas yksi joka ei tressaa päivää mitenkään vaan nauttii siitä täysin rinnoin. Pian lähdetään oman isäni luokse valmiiseen päivällispöytään, äitini jo soitteli että kovasti meitä odotellaan :)
 
Kaikki nämä jenkeistä tuodut pakkopippalot ovat turhia. Kakun väsäsin aamulla, ja lapset olivat tehneet kortit koulussa. Parin tunnin päästä mies lähteekin jo töihin, ajattelin että tuo vois käväistä oman isänsä luona ennen töihin menoa niin ei mun tarvitse.
 
Ihania päiviähän ne on :heart:

Sitä en kyllä ymmärrä, että miksi niistä pitäisi joku stressi ottaa :o
Ruokana meillä on yleensä jotain erityisherkkua jota ei arkena niin usein ole, tänään on luvassa mehtopaistia. Ja kakkukahvit on kanssa, niinkun muinakin merkkipäivinä.

Muuten tämä päivä on ihan tavallista, mukavaa yhdessäoloa oman perheen ja lasten isovanhempien kanssa.

Pienen lahjan ostin miehelleni, toiselle papalle on kortti ja lapsen piirustus, toiselle kortti jonka tein yhdessä lasten kanssa. Niissä on ihan riittävästi, tiedän että kaikki ilahtuvat, mutta mitään stressiä ei ole asiasta tarvinnut ottaa.

Nyt vain odotellaan että kello pyörähtää riittävästi että viitsii koko yön töissä olleen iskän herättää =)
 
Kukin tavallaan. Mulle äitien- ja isänpäivä on tärkeitä eikä juhlapäivä ole mikään normipäivä. Sehän siitä just tekee sen juhlavan kun on se lahja ja kakku ja syödään paremmin. Toivottavasti ei sit mummona ja pappana itketä jos omat lapset ei noteeraa äitien tai isänpäivänä mitenkään kun asia ei ole tärkeä. Meillä juhlitaan kaikkia vuoden juhlia ja se tekee siitä arjesta sellaista että jaksaa kun oikeasti joka päivä ei ole sitä samaa.

Sekö siitä tekee niin vaikeaa kun pitäisi nähdä ylimääräistä vaivaa asian takia vai eikö vanhemmuus ole asia jota kannattaa edes kerran vuodessa juhlistaa? Ja eiköhän niissäkin perheissä joissa isänpäivää juhlitaan noteerata isä myös ihan ympäri vuoden.
 
Voi sitä nauttia ilman stressiä tai paineiden ottamistakin. Ei mekään tehdä päivästä valtavaa spektaakkelia ja materialismin juhlimista, vaan kotoisaa ja rentoa meininkiä.

Se vasta ahdistavaa olisi, että koko elämä on tasaista harmaata ilman juhlapäiviä tai edes jotain pientä spesiaalia. Enkä tiedä parempaa, iloisempaa ja ihanampaa juhlan aihetta kuin vanhemmuus.
 
Juu en minäkään ole mitenkään erityisemmin innostunut näistä äitien-/isänpäivä hömpötyksistä. Toki annan lasten iloita tekemistään korteista ja lahjoista joita ovat itse askarrelleet mutta mitään kaupallista lahjaa en ole hommannut. Minua jotenkin tympii nuo lehtien hehkutukset isänpäivälahjoista. Ylipäätään aikuisten lahjominen on minusta ihan persiistä. Minusta jokainen osaa itse ostaa sitä mitä tarvitsee ja sellanen turhan osto on ihan hölmöä. Sitten saa täällä palstalla lukea kun ihmiset vetäneet herneet nenäänsä kun vääränlaisia lahjoja tullut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiiti:
Kukin tavallaan. Mulle äitien- ja isänpäivä on tärkeitä eikä juhlapäivä ole mikään normipäivä. Sehän siitä just tekee sen juhlavan kun on se lahja ja kakku ja syödään paremmin. Toivottavasti ei sit mummona ja pappana itketä jos omat lapset ei noteeraa äitien tai isänpäivänä mitenkään kun asia ei ole tärkeä. Meillä juhlitaan kaikkia vuoden juhlia ja se tekee siitä arjesta sellaista että jaksaa kun oikeasti joka päivä ei ole sitä samaa.

Sekö siitä tekee niin vaikeaa kun pitäisi nähdä ylimääräistä vaivaa asian takia vai eikö vanhemmuus ole asia jota kannattaa edes kerran vuodessa juhlistaa? Ja eiköhän niissäkin perheissä joissa isänpäivää juhlitaan noteerata isä myös ihan ympäri vuoden.

Minä olen omille lapsilleni sanonut etten välitä erillisestä äitienpäivästä. Nyt kun olen tulossa mummoksi, toivon että nuoripari viettää oman rauhallisen isän- ja äitienpäivänsä oman pikku perheensä kanssa, eivätkä ravaa meillä ja toisessa mummolassa pää kolmantena jalkana stressaten että pitäisi keretä joka paikkaan yhtenä päivänä, niin että omalle perheelle ei jää aikaa.

 

Uusimmat

Yhteistyössä