Hienoa, jos vastaisuudessa miehesi osaa kohdella poikia tasapuolisesti. Se ei aina suju meiltä äideiltäkään, joten ei välttämättä suju iseiltäkään. Oma lapsi on oma. Kaikki mikä lapseen liittyy, on juuri minun vastuulla - näin ei ole toisen lapsen kohdalla.
Lasten ikäero on iso. Voi olla ett vauvan synnyttyä miehesi alkaa vaatia 5-vuotiaalta semmoista käytöstä ja toimintaa, mikä on liikaa ikään nähden.
Miehesi kohtelee lasta hyvin JOS hän käyttäytyy hyvin!!!!???!!!! mutta on tyly jos poika ei toimi isäpuolen odotusten tai toiveiden mukaan. Aika kurja juttu.
Jos poikasi kiukuttelee tai kun hän alkaa uhmaamaan, ei isäpuoli sitä suvaitse. Rakkaus lapseen loppuu silloin. Vaarana on, että lapsi alkaa käyttäytyä ylikiltisti eli tukahduttaa itsestään paljon tunteita, joita pitäisi kuitenkin osata kohdata ja käsitellä jo lapsena.
Näin kävi omalle pojalleni: perhetilanteemme oli vaikea ja toinen lapsi oli aina kovin hankala. Poika käyttäytyi aina mallikkaasti ja hyvin ja kiltisti. Välit isäpuoleen oli hyvät, toisin kuin tällä uhmakkaalla lapsella.
Vasta kun erosin miehestä (lasten isäpuoli) poika pysty uhmaamaan ja inttäämään vastaan, olemaan eri mieltä, kiukuttelemaan. Se alkoi samantien, kun muutimme toiseen osoitteeseen. Ja kyse oli jo yläasteikäisestä pojasta (jonka elämään isäpuoli tuli kun hän oli n. 5 v.....)
On hyvä luvata, aina sitä voi puhua vaikka mitä. Käytännössä vasta tilanteet tulee eteen, että miten miehesi alkaa kohdella lapsia. On myös helppo sanoa, että jos ei kohtele hyvin, lähden. Sekään ei niin helppoa ole, kun rakastaa molempia ja sitten luvoii siinä välissä ja toivoo, että tilanne helpoittuisi.
Jos kuitenkin miehesi kohtelee epäoikeudenmukaisesti tai liian ankarasti isompaa lasta kohtaan, on vakavasti keskusteltava asiasta, ettei vanhempi lapsi jää " lapsipuolen " asemaan.
Silloin myös kontaktit biologiseen isään olisi pojan kannalta tosi tärkeitä.
Perheen sisäinen adoptio on mahdollista, mutta se ei välttämättä tuo mitään rakkautta poikaa kohtaan, vaikka se pyyhkiikin bio-isän kuvioista pois. Lapsi ei kuitenkaan ole omaa lihaa ja verta ja muistuttaa koko ajan siitä, että sinulla on joskus ollut onnellinen ja rakkauden täyteinen aika jonkun toisen miehen kanssa ja olette yhdessä kokeneet asioita, esim. lapsen syntymän.
Inho pojan isää kohtaan voi olla inho poikaa itseään kohtaan, on vaan kanavoitu "mukamas muualle". Inho voi olla tukahdetettua mustasukkaisuutta sinun menneisyyttäsi kohtaan...
Mutta palaan vielä tähän, että miehesi kohtelee poikaa hyvin, jos tämä käyttätyy hyvin ja oikein mutta on tyly, jos poika toimii kuten ihminen ja lapsi toimii eli välillä on huono päivä, kiukuttaa ja suututtaa, välillä uhmaa, hakee etäisyyttä aikuisiin, inttää vastaan, on sotkuinen tai ei tee niitä asioita mitä on käsketty tai miten pitäisi.... todella huono juttu, kannattaisi keskustalla!! Lapsi tarvitsee ja hänellä on oikeus saada rakkautta ja hyväksyntää myös silloin kun hän käyttäytyy huonosti! Huono käytös ei ole hyväksyttävää, mutta lapsi itse kyllä on !! Ikävää, että mies antaa lapselle rakkauttaan ja hyväksyntäänsä vain silloin kun lapsi toimii hänen toivomallaan tavalla: äänetön, hajuton, näkymätön??? :ashamed:
. Raha-asioissakaan ei mitenkään erotella lapsia.