ISO ongelma asumisesta.. kertokaa mielipiteenne!

["aapee"]

No onneksi jonkun keinun voi tehdä helposti itse ilman että menee ostamaan valmista pihakeinua, tai nuo uima-altaat jotka on puhallettavia maksavat vain 10e. Joten tuskin on liiallinen sijoitus?
Minkä ikäiset lapset teillä on? Viihtyvätkö lapset miehen tilalla?

On meillä sellainen kahluuallas ollut yksi kesä. Mutta olisi kiva vähän isompi, niin voisi itsekin siitä nauttia. Ja lapset on nyt 4v. ja kohta 7v. Että hiekkalaatikko ehkä ei mene kuin muutaman vuoden enää. Jos olisi silloin heti tehnyt kun muutettiin, niin olisivat siitä voineet nauttiakin enemmänkin. Mies on vähän sellainen, että mikään ei saisi maksaa mitään, kun itekin voi tehdä, mutta ei sit kuitenkaan tee mitään itse. Ja piha vaatisi muutenkin uudelleen perustamista, että on vähän isompi investointi.

 

[Voi apua]

[QUOTE="aapee";23452983]On meillä sellainen kahluuallas ollut yksi kesä. Mutta olisi kiva vähän isompi, niin voisi itsekin siitä nauttia. Ja lapset on nyt 4v. ja kohta 7v. Että hiekkalaatikko ehkä ei mene kuin muutaman vuoden enää. Jos olisi silloin heti tehnyt kun muutettiin, niin olisivat siitä voineet nauttiakin enemmänkin. Mies on vähän sellainen, että mikään ei saisi maksaa mitään, kun itekin voi tehdä, mutta ei sit kuitenkaan tee mitään itse. Ja piha vaatisi muutenkin uudelleen perustamista, että on vähän isompi investointi.[/QUOTE]

Minä olen tässä pohtinut asiaa nyt kunnolla tämän illan ja koska täällä viihtyvät lapset sekä mies, on minun vain ajateltava noita positiivisiä puolia. Parisuhde on kompromisseja täynnä ja ehkä sitten eläkepäiviksi voimme muuttaa vaikka epsanjaan jos kerta minä uhraan parhaat vuoteni täällä. Eläkepäiviä odotellessa.

 

["aapee"]

Minä olen tässä pohtinut asiaa nyt kunnolla tämän illan ja koska täällä viihtyvät lapset sekä mies, on minun vain ajateltava noita positiivisiä puolia. Parisuhde on kompromisseja täynnä ja ehkä sitten eläkepäiviksi voimme muuttaa vaikka epsanjaan jos kerta minä uhraan parhaat vuoteni täällä. Eläkepäiviä odotellessa.

Olet kyllä oikeassa siinä, että parisuhde on uhrauksia täynnä. Itse vain olen jo uhranut kaiken muunkin miehen eteen, joten tässä on hänen vuoronsa tulla vastaan. Itse kun kerran kuitenkin yritin tätäkin. Pelkään, että jos muutan tilalle takaisin, niin parisuhteemme vajoaa samaan kuoppaan missä se oli viime kesänä/syksynä. Mutta tsemppiä sinulle! Toivottavasti löydät onnesi sieltä!

 

[mjää]

No sitten teidän täytyy vaan asue eri osoitteissa. Mutta oletko koskaan ajatellut sitä että, ehkä miehesi ei olekaan se "sinulle tarkoitettu" jos ei kerran edes lasten eteen viitsi vaivautua, tuskin se vaituis kaupungissakaan.

 

["aapee"]

No sitten teidän täytyy vaan asue eri osoitteissa. Mutta oletko koskaan ajatellut sitä että, ehkä miehesi ei olekaan se "sinulle tarkoitettu" jos ei kerran edes lasten eteen viitsi vaivautua, tuskin se vaituis kaupungissakaan.

Oon mä sitäkin pohtinu. Muuten on kyllä hyvä isä, touhuaa lasten kanssa yms. Mutta kaikki hankinnat saisi hänen puolestaan jättää tekemättä, vain hänen töihinsä liittyvät hankinnat ovat kannattavia.

 

[fifiia]

Kovin ehdottomilta vaikutatte molemmat sekä mies että sinä, joten tuskin mahdollista muu kuin asua erillään. Jos se ei pariskuntana onnistu, ei voi mitään. Ihmettelen vain miten tuo ehdottomuus on tullut ongelmaksi vasta lasten jälkeen, yleensä se että ei pysty luopumaan maasta, hallinnasta ja viljelystä on "synnynnäistä".

 

[mjää]

Olisikohan teidän nyt aika ottaa "pieni hengäsdystauko" toisistanne. Ilmeisesti olette jo asuneet erillään joulusta? mutta ihan taukoa ja tahoillanne mietitte elämän tärkeysjärjestystä. Ja jos tämä järjestys ei syystä tai toisesta kohtaa, voi olla aika mahdotonta jatkaa yhdessä. Tämä on sitten vaan mun mielipide!

 

["vieras"]

Mies kuulostaa todella itsekkäältä ja omapäiseltä. Yleensä sellaiset päähänpinttymäihmiset, jotka eivät osaa luopua omista jutuistaan, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä, vaan pahenevat iän myötä. En suosittele jatkamaan suhdetta. Tulee surullinen olo sitten kun kymmenen vuoden kuluttua tajuaa pilanneensa ehkä muksuiltakin lapsuuden.

 

["aapee"]

Kovin ehdottomilta vaikutatte molemmat sekä mies että sinä, joten tuskin mahdollista muu kuin asua erillään. Jos se ei pariskuntana onnistu, ei voi mitään. Ihmettelen vain miten tuo ehdottomuus on tullut ongelmaksi vasta lasten jälkeen, yleensä se että ei pysty luopumaan maasta, hallinnasta ja viljelystä on "synnynnäistä".

Onhan tämä ollut "synnynnäistä" miehellä. Minä vain olen yrittänyt hommaan sopeutua, joten ongelma on nyt pinnassa. Nyt kun siis asumme erillään, minä olen huomannut voivani henkisesti paljon paremmin täällä ihmisten ilmoilla. Ja mielestäni olen luopunut jo paljosta, tullut isosta kaupungista (menettäen samalla unelmatyön) miehen perässä tänne pieneen maalaiskuntaan. Onko se sit liikaa vaadittu, että vois edes asua taajamassa?

 

[fifiia]

[QUOTE="aapee";23453601]Onhan tämä ollut "synnynnäistä" miehellä. Minä vain olen yrittänyt hommaan sopeutua, joten ongelma on nyt pinnassa. Nyt kun siis asumme erillään, minä olen huomannut voivani henkisesti paljon paremmin täällä ihmisten ilmoilla. Ja mielestäni olen luopunut jo paljosta, tullut isosta kaupungista (menettäen samalla unelmatyön) miehen perässä tänne pieneen maalaiskuntaan. Onko se sit liikaa vaadittu, että vois edes asua taajamassa?[/QUOTE]

Ilmeisesti on, jos hän niin ajattelee. Katkeruudesta, kun olen jo luopunut niin paljosta, ei taida tuohon olla apua. Tavallaan ymmärrän se että haluaa asua tilalla, jos sitä haluaa itse viljellä, mutta molemmilla pitäisi olla oikeus järjestää asuinymäristönsä sellaiseksi että siellä viihtyy.

Toinen kokee maaseudun turvallisemmaksi ympäristöksi, myös lapsille eikä edes huomaa esim. pimeyttä turvattomuuden aiheuttajana ja joku toinen kokee valon ja ihmisten lisäävän turvallisuutta jne.

Itse yrittäisin ainakin järjestää pihavaloja tarpeeksi. Koiran kanssa onneksi voin lenkkeillä valoisaan aikaan tai kuka estää lähtemästä lenkille taajamaan.

 

["Vieras"]

Olet jo luopunut ap kaikesta miehen eteen, unelmatyöstäkin, joten kyllä miehen vuoro on nyt joustaa. Ja kun lapsillakaan ei ole korvessa kavereita eikä tekemistä. Mies ei varmasti vaan tuosta muuta kantojaan, kuulostaa elävän sadan vuoden takaista aikaa jolloin miniä muutti miehensä sukutaloon ja pysyi siellä. Lapsille voi tehdä hiekkalaatikon ym vaikkeivat montaa vuotta siinä leikkisi, liian nuukaa ajatella ettei voi muutamaa lankkua ja hiekkakasaa laittaa.
Sinuna asuisin edelleen keskustassa, onhan pariskuntia jotka asuvat erillään vaikka ovat yhdessä.

 

["aapee"]

Ilmeisesti on, jos hän niin ajattelee. Katkeruudesta, kun olen jo luopunut niin paljosta, ei taida tuohon olla apua. Tavallaan ymmärrän se että haluaa asua tilalla, jos sitä haluaa itse viljellä, mutta molemmilla pitäisi olla oikeus järjestää asuinymäristönsä sellaiseksi että siellä viihtyy.

Toinen kokee maaseudun turvallisemmaksi ympäristöksi, myös lapsille eikä edes huomaa esim. pimeyttä turvattomuuden aiheuttajana ja joku toinen kokee valon ja ihmisten lisäävän turvallisuutta jne.

Itse yrittäisin ainakin järjestää pihavaloja tarpeeksi. Koiran kanssa onneksi voin lenkkeillä valoisaan aikaan tai kuka estää lähtemästä lenkille taajamaan.

No juu, katkeruus tuskin auttaa tilannetta. Mutta olen silti sitä mieltä, että parisuhde vaatii kompromisseja MOLEMPIEN taholta, ei vain toisen. Ja haluan kyllä päästä lenkille kotioveltani, ilman että tarvitsee ensin autoilla jonnekin. Ja olen kyllä valmis asumaan maaseudulla, halaun vain tuohon kirkonkylän taajamaan, jossa on vähän muitakin. Se on lapsillekin parempi, esikoinen menee kouluun syksyllä niin sekin olisi lähellä, samoin kaverit.

 

[fifiia]

[QUOTE="aapee";23453675]No juu, katkeruus tuskin auttaa tilannetta. Mutta olen silti sitä mieltä, että parisuhde vaatii kompromisseja MOLEMPIEN taholta, ei vain toisen. Ja haluan kyllä päästä lenkille kotioveltani, ilman että tarvitsee ensin autoilla jonnekin. Ja olen kyllä valmis asumaan maaseudulla, halaun vain tuohon kirkonkylän taajamaan, jossa on vähän muitakin. Se on lapsillekin parempi, esikoinen menee kouluun syksyllä niin sekin olisi lähellä, samoin kaverit.[/QUOTE]

Valitettavasti niihin kompromisseihin ei voi ketään pakottaa. Ihminen joko tekee kompromisseja tai sitten ei. Jos sinä et saa miestäsi joustamaan perheen yhteisen hyvinvoinnin eteen, ei siihen oikein taida kukaan muukaan pystyä. On joko sopeuduttava itse ja tehtävä se minkä pystyy esim asua omillaa parisuhteesta huolimatta tai käännettävä katse uusille urille ja unohtaa suhde mieheen.

 

["vieras"]

Miten ihmeessä ap ja nämä muutamat muut on alunperin ees ottaneet miehen joka asuu maalla?Koska itse on kuitenkin tottunut asumaan kaupungissa ja kaipaa sinne... Mä olen tyytyväinen kun saan asua maalla ja olla isännän maatilalla. Mulla on myös oma työpaikka 45km suuntaansa. Mutta mietin, että koska itse tunnen itseäni sen verran niin en missään tapauksessa olisi ruvennut seurustelemaan jonkun kaupunkilais ukon kanssa, koska en itse kaupungissa viihdy. Pari vuotta olin Hesassa töissä ja asuin siellä, kun töitä ei löytynyt täältä omalta seudulta. Ja takasin mua ei enää sinne sais kirveellä uhkaamallakaan.
Kuvittelitteko, että kyllä se mies muuttuu vai mitä?

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";23454534]Miten ihmeessä ap ja nämä muutamat muut on alunperin ees ottaneet miehen joka asuu maalla?Koska itse on kuitenkin tottunut asumaan kaupungissa ja kaipaa sinne... Mä olen tyytyväinen kun saan asua maalla ja olla isännän maatilalla. Mulla on myös oma työpaikka 45km suuntaansa. Mutta mietin, että koska itse tunnen itseäni sen verran niin en missään tapauksessa olisi ruvennut seurustelemaan jonkun kaupunkilais ukon kanssa, koska en itse kaupungissa viihdy. Pari vuotta olin Hesassa töissä ja asuin siellä, kun töitä ei löytynyt täältä omalta seudulta. Ja takasin mua ei enää sinne sais kirveellä uhkaamallakaan.
Kuvittelitteko, että kyllä se mies muuttuu vai mitä?[/QUOTE]

No minun mies asui kaupungissa kun tapasimme. Muutimme yhteen ja olimme onnellisia kaupungissa. Kuitenkin mies oli ostanut kotitilansa juuri ennen kuin tapasimme, joten en voinut siihen päätökseen vaikuttaa. Sit kun asuntomme kävi pieneksi perheenlisäyksen myötä, tuli hieman kiire muutolle. Silloinkin vastustelin, mutta koska ajattelin "järjellä", että ei ole mitään järkeä pitää kahta asuntoa, muutimme miehen tilalle. Nyt jälkeenpäin mietin, että tässä oli se kohta, missä meni vikaan. Olisi pitänyt kuunnella enemmän itseään eikä vain joustaa ja uskoa, että rakkaan luona on kotona, oli sitten missä hyvänsä. Mutta mennyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuden voi. Joten nyt ollaan sitä muuttamassa.

 

[_____]

Aika lyhytnäköistä mieheltäsi - josko edes asiaa vaivautuu ajattelemaan - jumittaa myös lapset niin korpeen, ettei heillä tule koko lapsuutensa ja nuoruutensa aikana olemaan kavereita, harrastuksia yms.

Mä en ikinä suostuisi siihen, että lapseni tuolla tavalla eristetään. Alle kouluikäinen saattaa viihtyä hiekkalaatikolla ja kahluualtaassa, mutta mites vähän vanhempana?

(Tiedän kyllä, että yksin metsässä nyhjääminen antaa joidenkin mielestä ihan hyvät eväät elämään, mutta olen henkilökohtaisesti toista mieltä.)

 

[fifiia]

Aika lyhytnäköistä mieheltäsi - josko edes asiaa vaivautuu ajattelemaan - jumittaa myös lapset niin korpeen, ettei heillä tule koko lapsuutensa ja nuoruutensa aikana olemaan kavereita, harrastuksia yms.

Mä en ikinä suostuisi siihen, että lapseni tuolla tavalla eristetään. Alle kouluikäinen saattaa viihtyä hiekkalaatikolla ja kahluualtaassa, mutta mites vähän vanhempana?

(Tiedän kyllä, että yksin metsässä nyhjääminen antaa joidenkin mielestä ihan hyvät eväät elämään, mutta olen henkilökohtaisesti toista mieltä.)

Lyhyt näköistä on olla niin umpirakastunut että kuvittelee pystyvänsä muuttamaan olennaisia asioita toisessa ...tai itsessään.

Sitä usein itse ihmittelen että missä se niin korpi on että lapset jummittuu yksinäisyyteen ilman kavereita, nykyaikana kun on keksitty autot, päivähoito jne.

 

[kaksyksnolla]

Lyhyesti: elätte erillänne kunnes löydätte ratkaisun, jonka avulla kummankaan ei tarvitse joustaa kohtuuttomasti. Ei siinä ole mitään pahaa, että pari asuu eri osoitteissa! Eihän tämä tilanne jatku loputtomiin varmaan muutenkaan.

 

[fifiia]

[QUOTE="aapee";23452550]Mies ei suostuisi siihen, että hänen talossaan asuisi joku muu. Ja peltojaan viljelee itse, ei halua vuokrata eteenpäin. Loppuu muuten tuet itseltään ja pellon vuokrat on ihan naurettavia muuten.[/QUOTE]

Tuo että pelkästään kustannus syistä ei peltoja ei voi vuokrata muille ei kyllä pidä edes paikkaansa. Jos ja kun on valmis muuttamaan maatilalle pitäisi olla itsekin sen verran kiinostunut asioista että tietää mihin uskoa ja mihin ei. Jos tilaa haluaa viljellä itse ja tilalla ei ole eläimiä, viljely ei välttämättä edellytä asumista tilalla, mutta ongelmaksi voi tulla se että asuinrakennuksen pihapiirissä on myös tilat/tilaa säilyttää viljelyssä tarvittavia koneita.

 

[MorbidMama]

[QUOTE="aapee";23452550]Mies ei suostuisi siihen, että hänen talossaan asuisi joku muu. Ja peltojaan viljelee itse, ei halua vuokrata eteenpäin. Loppuu muuten tuet itseltään ja pellon vuokrat on ihan naurettavia muuten.[/QUOTE]

No miksette pidä tilaa ikäänkuin kesäpaikkana?

 

[kuulostaa tutulta]

asumme erillään, mies asuu maalla, ja viihtyy talossaan, jossa asunutjo 16v. itse taas en viihdy niin kaukana kaikesta, talo on syrjäisen tien pässä, päätyvän tien viimeisimpänä, ja ei todellakaan ole minun ympäristö. Olen kaupunkilainen, ja tottunut siihen, että palvelut on lähellä, ja lapsilla kavereita, tuolla taas ei lapsille olisi ketään, ainoastaan metsää, metsää, ja metsää.

Emme varmaan pääse ratkaisuun koskaan, koska en luovu kaupunkiasumisesta, eikä mies luovu maalaiselämästään. Eroamme tai sitten jatketaan näin erillään asumista.

 

[KUlli]

MIksi mies ei voi asua kirjoilla tilalla ja sä asut nykyisessä kämpässä ja saat tuet. Mies vierailee sun luona ja käytännössä asutte yhdessä.

 

[?]

Miksi alunperin suostuit muuttamaan sinne maalle?
Minulle mieheni ehdotti ennen naimisiin menoa, että muutetaan hänen kotitilalleen asumaan, appiukko ja - muorikin asuis saman katon alla. Siinä kohti sanoin, että EI, muuta sinä, minä en... Joten mieskin ajan myötä tajusi, että en halua sinne korpeen asumaan ja muutettiin sitten kaupunkiin yhteiseen asuntoon. Näin jälkikäteen mies onkin nauranut, että hitto jos sinne ois muutettu, huh... Nyt sitten lomilla käydään siellä maalla, mutta ihan on molemmista tulla kaupunkiin kotiin =)
Hankale tilanne sulla ap, ei voi muuta sanoa! Voimia Sinulle!!

 

[rtet]

kohta huomaat olevasi autokuski:ajat töhin-kauppaan-kotiin, sen jälkeen lapsia kavereille ja harrastuksiin. Mihinkään ei pääse ilman autoa,ei edes lenkille. Ihan kauheaa.
Marjoja on mettässä pari kuukautta,kesää pari kuukautta enemmän. Loppuaika on sohjoa,pakkasta,jäätä,sadetta ja pimeää. Nauti siinä sitten maaseudusta, pimeässä korvessa metsän ääniä kuunnellen.
En itse asuisi kaupungissa mutta taajamassa kuitenkin. Kyllä maaseudulla asumiseen ja siellä viihtymiseen tarvitsee ihan omanlaisensa persoonan,ja sinä et ap ole sellainen.