Iso ristiriita miehen kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mävaan"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mävaan"

Vieras
Aina pitää elää miehen työn mukaan,pitää asua Helsingissä miehen työn vuoksi.Lapset kaukana sukulaisista,näkevät pari kertaa vuodessa.Mies ei suostu miettimäänkään muuttoa lähemmäs kotiseutua.
Samalla rahalla mitä tästä talosta maksettu,saatais mieleisemme isompi uusi kivitalo mistä vaan muualta Suomesta,mökki siihen päälle ja muutakin elämään kuin tämä mitä nyt.Mies ei halua ymmärtää,ajattelee vain omaa työtään ja ettei muualta löydy vastaavaa.
Itse olen valmis joustamaan ja ammatillani saa töitä mistä vaan.
Olen umpikujassa,en viihdy täällä,lapsetkin kaipaavat isovanhempiaan.Mutta mitään ei ole tehtävissä.Asia hankaa välejämme miehen kanssa jatkuvasti kun olen tyytymätön tilanteeseen.
Mies hermostuu jos otan asian puheeksi.
 
Oletko sinä sitten valmis elättämään perhettänne, jos mies jää työttömäksi? Todennäköisesti lisäksi katkeroituu ja masentuu, jos joutuu tekemään jotain hanttihommia.

Meillä on tilanne vähän saman tyyppinen, mutta toisin päin. Mies haluaisi muuttaa kauas maalle, jossa asuu hänen kaukaisia sukulaisiaan. Nyt molempien lähisuvut asuvat suht lähellä. Minä en halua menettää hyvää työpaikkaani, enkä lähisuvun tukiverkostoja. Eikä minulla olisi yhtään tuttua tai ystävääkään siellä kaukana. En siis suostu muuttamaan pois pääkaupunkiseudulta. Täällä elämä rullaa mutkattomasti.
 
No lapset ovat syntyneet täällä Helsingissä,itse olisin kaivannut edes joskus hoitoapua tms.Tytöt eivät ole olleet koskaan hoidossa,vanhin 8v.. Mutta ei tuo hoitoapu ole se tärkein,aina kun käymme mummolassa he nauttivat silmin nähden olostaan,täällä kotona kaikki on väkisin vääntämistä.Enkä nyt tarkoita että pitäisi muuttaa mummoloiden naapuriin mutta edes hiukan lähemmäs.Ja sitten on tämä asuminen,aivan järjetöntä maksaa talosta tällaisia summia mitä tästäkin oelmme maksaneet,sitten tapella päivähoitopaikoista,työmatkat pitkät,pitää olla kaksi autoa.Kun oikeasti ajattelen järjellä,tässä ei tunnu oelvan mitään järkeä.
 
Oletko sinä sitten valmis elättämään perhettänne, jos mies jää työttömäksi? Todennäköisesti lisäksi katkeroituu ja masentuu, jos joutuu tekemään jotain hanttihommia.

Meillä on tilanne vähän saman tyyppinen, mutta toisin päin. Mies haluaisi muuttaa kauas maalle, jossa asuu hänen kaukaisia sukulaisiaan. Nyt molempien lähisuvut asuvat suht lähellä. Minä en halua menettää hyvää työpaikkaani, enkä lähisuvun tukiverkostoja. Eikä minulla olisi yhtään tuttua tai ystävääkään siellä kaukana. En siis suostu muuttamaan pois pääkaupunkiseudulta. Täällä elämä rullaa mutkattomasti.

No meillä ei ole täällä Helsingissä mitään eikä ektään tukiverkkoa,ei ole koskaan ollut.Pikkuvauva-ajat takana joten ei se tukiverkko enää niin tärkeältä tunnukkaan.Mutta elämisen laatu tuntuu.Jos voisi viikonloppuisin esim mökkeillä tms.
MIes on tuollainen uraohjus,ja tulisi saamaan töitä kyllä,mutta ongelma on se,ettei ehkä ihan vastaavaa tehtävää jossa on nyt.Tällä hetkellä matkustelee paljon ja juu,tienaa hyvin,mutta kun itse en näe niitä ELÄMÄNLAADUN MITTAREINA.
 
Mutta jos hänellä on nyt työ Hgissä? Kai sitä työpaikka pitää varmistaa ennen kuin muuttaa, vai elättäisitkö sä sit perheen? Ei niitä hienoja kivitaloja ja mökkejä muuten ostella. Se on helppo haaveilla muutosta maalle, mutta käytännössähän siinä on monia esteitä.
 
Oletko mennyt naimisiin meneväisemmän ihmisen kanssa ja nyt harmittaa? Ei kaikille sovi tylsä työ ja mökkeily harrastuksena. Voihan olla, että teidän suhde menisi pilalle, jos muuttaisitte muualle.
 
[QUOTE="mävaan";24425452]Aina pitää elää miehen työn mukaan,pitää asua Helsingissä miehen työn vuoksi.Lapset kaukana sukulaisista,näkevät pari kertaa vuodessa.Mies ei suostu miettimäänkään muuttoa lähemmäs kotiseutua.
Samalla rahalla mitä tästä talosta maksettu,saatais mieleisemme isompi uusi kivitalo mistä vaan muualta Suomesta,mökki siihen päälle ja muutakin elämään kuin tämä mitä nyt.Mies ei halua ymmärtää,ajattelee vain omaa työtään ja ettei muualta löydy vastaavaa.
Itse olen valmis joustamaan ja ammatillani saa töitä mistä vaan.
Olen umpikujassa,en viihdy täällä,lapsetkin kaipaavat isovanhempiaan.Mutta mitään ei ole tehtävissä.Asia hankaa välejämme miehen kanssa jatkuvasti kun olen tyytymätön tilanteeseen.
Mies hermostuu jos otan asian puheeksi.[/QUOTE]

Te päädytte eroon. Sä olet tyytymätön nyt ja mies jos muutatte muualle. Ei siis kannata muuttaa. Mies tulisi takaisin Helsinkiin ja sit lapset kaipais isäänsä eikä näkisi häntä kuin harvoin. Tai sit sulla olis huono avioliitto siellä kaukana. Mut olishan sulla isompi talo ja mökki? Laita vaakaan oikeat asiat.
 
En tarkoita sitä että yhtäkkiä nyt johonkin vaan muutettaisiin vaan että voisi katsella rauhassa,kun tulee hyviä työpaikkoja auki lähemmäs kotiseutua.En siis ole vaatimassa mitään kohtuuttomia ratkaisuja.Ja MAALLE ei mua saisi kirveelläkään,mutta toiseen kaupuunkiin missä olisi molemmilla kivat työpaikat.
 
[QUOTE="vieras";24425612]Te päädytte eroon. Sä olet tyytymätön nyt ja mies jos muutatte muualle. Ei siis kannata muuttaa. Mies tulisi takaisin Helsinkiin ja sit lapset kaipais isäänsä eikä näkisi häntä kuin harvoin. Tai sit sulla olis huono avioliitto siellä kaukana. Mut olishan sulla isompi talo ja mökki? Laita vaakaan oikeat asiat.[/QUOTE]

OIkeastiko mun ja lasten pitäisi olla ja asua miehen työn vuoksi täällä,lapset kaipaavat jakuvasti mummoa ja pappaa.Ei heillä ole täällä mitään "kiinteää".
Mies ei myöskään ole täältä kotoisin.
Ja jos jäämmekin tänne,onko minun velvollisuuteni olla tyytymätön,voihan se avioliitto kariutua näinkin.
 
Ostakaa mökki sieltä mummolan läheltä, siellähän voit kesäisin vaikka lasten kanssa oleskella enemmän, mutta säilyttäkää vakituinen sijaintinne Helsingissä missä työkin on.
 
[QUOTE="mie";24425666]Ostakaa mökki sieltä mummolan läheltä, siellähän voit kesäisin vaikka lasten kanssa oleskella enemmän, mutta säilyttäkää vakituinen sijaintinne Helsingissä missä työkin on.[/QUOTE]

Meillä on kyllä mökki siellä mutta kun matkaa on n.800 km niin ei sinne pääse kuin kerran kesässä.
 
Kyllä meidänkin lapset kaipaavat isovanhempiaan, jotka asuvat reilun 100 km:n päässä, mutta en ole pitänyt sitä minään ongelmana. Missään nimessä en edes haluaisi tiuhempia tapaamisia. Nyt on oikein ahdistanut, kun mummi ja pappa ovat ravanneet meillä kerran kuukaudessa tai jopa useammin yhden projektin takia.

Kaksi autoa tulisitte tarvitsemaan varmasti joka tapauksessa asuinpaikasta riippumatta. Nimenomaan Helsingissä, jos jossakin, pitäisi selvitä ilman autoa. Muualla Suomessa se on vaikempaa, kun julkinen liikenne ei ole yhtä hyvä ja välimatkat on pitkiä.

Vamasti lapsilla on jo paljonkin kiinnekohtia nykyiseen asuinpaikkaansa, kuten kaverit, koulu, päiväkoti, oma koti, vanhemmat. Se, että muutatte vain vähän lähemmäksi isovanhempia, ei tilannetta lasten kannalta juurikaan muuta, paitsi että koko heidän elämänsä menee sekaisin.
 
10 vuoden päästä nykyinen asuinpaikkanne voi olla lasten kannalta paras mahdollinen. Opiskelumahdollisuuksia löytyy runsaasti lähietäisyydeltä. Jos muutatte johonkin pikkukaupunkiin, niin tilanne on aivan toinen. Me asumme pikkukaupungissa, jossa ei ole ammattikouluakaan. Nyt kaksi kolmesta lapsesta (vanhin on 18-vuotias) asuu viikot muualla.
 
Kyllä meidänkin lapset kaipaavat isovanhempiaan, jotka asuvat reilun 100 km:n päässä, mutta en ole pitänyt sitä minään ongelmana. Missään nimessä en edes haluaisi tiuhempia tapaamisia. Nyt on oikein ahdistanut, kun mummi ja pappa ovat ravanneet meillä kerran kuukaudessa tai jopa useammin yhden projektin takia.

Kaksi autoa tulisitte tarvitsemaan varmasti joka tapauksessa asuinpaikasta riippumatta. Nimenomaan Helsingissä, jos jossakin, pitäisi selvitä ilman autoa. Muualla Suomessa se on vaikempaa, kun julkinen liikenne ei ole yhtä hyvä ja välimatkat on pitkiä.

Vamasti lapsilla on jo paljonkin kiinnekohtia nykyiseen asuinpaikkaansa, kuten kaverit, koulu, päiväkoti, oma koti, vanhemmat. Se, että muutatte vain vähän lähemmäksi isovanhempia, ei tilannetta lasten kannalta juurikaan muuta, paitsi että koko heidän elämänsä menee sekaisin.

100km kuulostaa aivan sopivalle,mutta meillä matkaa yli 700 km joten ihan viikonloppuisin ei mummolassa pyrähdetä.
Lasten saannin jälkeen olen haikaillut lähemmäs,mutta nyt oman sairastumisenikin vuoksi haluaisin enemmn sisältöä elämään.
Kaksi autoa tarvitaan,mulla menee työmatkaan 1,5h YHTEEN SUUNTAAN bussilla/junalla,miehellä tunti.
 
Puhut liikaa lasten suulla. Taitaa olla niin, että sinä istutat lapsien mieleen sitä ikävää ja kaipausta siksi, että saiit miehen suostuteltua muuttoon. Toki voivat kaivata, mutta et ilmeisesti yritä juuri auttaa normaalisti sopeutumaan heitä tähän tilanteeseen. En ole koskaan kuullutkaan 8-vuotiaista ja sitä nuoremmista, jotka olisivat tyytymättömiä omaan asuinpaikkansa ja siihen ettei heillä ole siellä mitään "kiinteää", jos ei sitä heille syötetä. Sinusta se juurettomuuden tunne lähtöisin on. Pitäähän omalla paikkakunnalla olla olemassa muitakin suhteita.
 
Kuulostaa eniten siltä ettet itse ole tyytyväinen ja onnellinen.
Ei voi elää toisen unelmien yms kautta se ei tee onnelliseksi vaan lopulta etsit pakotietä.
Meillä on vaan yksi elämä ja mielestäni sen kuuluu olla molemmille tyydyttävää jos ratkaisu vain on olemassa..
 
[QUOTE="mävaan";24425655]OIkeastiko mun ja lasten pitäisi olla ja asua miehen työn vuoksi täällä,lapset kaipaavat jakuvasti mummoa ja pappaa.Ei heillä ole täällä mitään "kiinteää".
Mies ei myöskään ole täältä kotoisin.
Ja jos jäämmekin tänne,onko minun velvollisuuteni olla tyytymätön,voihan se avioliitto kariutua näinkin.[/QUOTE]

No oikeasti. Lasten kuuluukin kaivata mummoa ja pappaa, siten niitä on kiva tavata heitä. Kurjempaa olisi jos kaipaisivat isäänsä. Eikö lapsilla mene hyvin siellä, vai sinäkö laitat heille ajatuksia viihtymättömyydestä päähän?
Sun velvollisuus ei ole olla tyytymätön vaan tehdä elämästä tyydyttävää siellä missä muut viihtyvät. Kuten sanoin, mä näen teillä eron ainekset koska kumpikaan ei ilmeisesti tule joustamaan.
 
Lapset kyllä ihan oikeasti sopeutuvat jos vaan vanhemmat ovat tyytyväisiä. Jos itse koko ajan hoet että onpas täällä ankeaa ja voi voi voi kun tahtoisin muualle ja oi kun sinne mummon ja vaarin luo on niin pitkä matka niin tottakai lapsetkin alkavat puhua asiasta. Eli tämä on täysin sinun aiheuttamaasi jos lapset näyttävät että eivät viihdy.

Jos lapset ovat kerran syntyneetkin Helsingissä niin ihanko oikeasti olisit kuitenkin riistämässä heiltä kaikki kaverit ja tutut maisemat jotta vaan pääset "johonkin toiseen kaupunkiin missä olisi molemmilla hyvät työpaikat". Aivan älytöntä!

Me asumme itse ihan periferiassa, kaikki (järkevät) sukulaiset asuvat myöskin n. 5-800km päässä ja tottakai lapset sanovat kaipaavansa heitä, sitten otamme puhelimen käteemme tai webbicamin eteemme ja soitamme heille. Ei ole iso asia. Itse en ole täältä (maalta herranjumala sentään!) kotoisin vaan Helsingistä, mutta en todellakaan valita koko aikaa kuinka on tylsää ja inhottavaa ja blaablaablaa. Lentokoneet on keksitty kuten myös junat ja muut kulkuneuvot. Toki jos haluaa vaan valittaa niin siitä vaan. Mutta kun asioista ei oikeasti tarvitse tehdä niin hankalia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samperin puusilmä;24425787:
Kuulostaa eniten siltä ettet itse ole tyytyväinen ja onnellinen.
Ei voi elää toisen unelmien yms kautta se ei tee onnelliseksi vaan lopulta etsit pakotietä.
Meillä on vaan yksi elämä ja mielestäni sen kuuluu olla molemmille tyydyttävää jos ratkaisu vain on olemassa..

Naulan kantaan,en ole onnellinen ja se rassaa että miehen "takia" pitää täällä olla.
Yksi lapsista on vasta koulussa,kaksi kotihoidossa joten heillä ei ole vielä (parin vkon päästä kyllä kun aloittavat tarhan) kiinteää täällä.
En ole siis onnellinen enkä tyytyväinen,avioliitto kärsii.Joskus tekisi mieli muuttaa lasten kanssa sinne muualle.mutta en voi.
 

Yhteistyössä