Toistat Venäjän virallista liturgiaa hyvällä suomen kielellä, mikäli kirjoitat rajan toiselta puolela onnittelen kielen opetusta.
Tuo esittämäsi logiikka on hajoavan kolonialistisen suurvallan logiikkaa. Ne "omat" virallisen rajan toisella puolella kun eivät ole enää laillisesti puolustettavissa. Jos venäläiset Neuvostoliiton hajoamisen myötä syntyneissä valtioissa eivät halunneet olla vaikkapa georgialaisia, oli heillä mahdollisuus muuttaa Venäjälle. Ukrainassa asuvat venäläiset ovat pitkälti Stalinin ukrainalaisille aiheuttaman nalanhädän tyhjentämien seutujen uudelleenasuttamisen seurausta.
On mielenkiintoista, että mielestäsi valtion hallitus voi kuitenkin kutsua toisen valtion joukkoja alueelleen apuun. Silloinhan Ukrainan hallituksen kutsu esim. Naton joukoille on ok?
Ei, tämä ei ole "Venäjän virallista liturgiaa" vaan ihan läntisten pitkään pelissä mukana olleiden politiikan asiantuntijoiden, kuten Mearsheimerin ja Sachsin, todellisuuteen pohjaavaa informaatiota. Koska lännessä virallisesti vedetään tätä nykyä tavoitteellista mielikuvamaalailua (eli länsipropagandaan perustuvaa maailmankuvaa), näiden herrojen julki tuomia tietoja ei tietenkään haluta kuunnella, vaan ne sivuutetaan tai tehdään naurunalaiseksi. Ja koska ne mainitusta syystä monessa kohtaa sivuavat enempi Venäjän kuin länsimaiden tarkoitusperäisiä näkemyksiä asioiden kulusta, ne on helppo leimata "Venäjän liturgiaksi".
Toki on aina helppo sanoa, että jos et viihdy niin muuta muualle. Mutta kun esim. on ilmeisen selvää, ettei kanta-Ukraina (lue: Länsi-Ukraina tai Kiova tai vallankumoushallitus) ollenkaan arvosta itäisen Ukrainan venäläisenemmistöistä asukaskuntaa ja ovat tulittaneet heitä vuodesta 2014, eikö olisi helpompi vain vetäistä raja heidän välilleen? Rajojahan siirrellään tavan takaa (joskaan kieltämättä ei niin usein viime aikoina), joten jos Krim tai itäiset Ukrainan oblastit haluavat mieluummin kuulua Venäjän vakutuspiiriin, miksi he eivät voisi sitä tehdä?
Niin, tokihan voidan pyytää naapureita, ystäviä tai liittolaisia apuun, ja onhan itsenäisellä maalla periaatteelinen oikeus tehdä mitä lystää. Mutta kaikilla teoilla on seurauksensa, ja isomman oikeudella mennään aina välillä periaatteiden edeltä. Niinhän kävi myös Kuubassa, jonne NL ei sitten aikoinaan saanutkaan asentaa ohjuspattereitaan, kun se ei USA:lle ymmärrettävästi sopinut.
Jos sitten Ukraina haluaisi liittyä Natoon, se taas ei passaa Venäjälle, joka jo vuosikymmeniä varoitteli tästä projektista. Ja sen mukaan nyt sitten mennään. Onko se oikein, ettei Venäjä halua naapuriinsa vihollisjärjestöä, niin tiedä sitten. Minä en ainakaan haluaisi, ja jos jotakin voisin asialle tehdä niin myös varmasti tekisin. Niin tekee USA, ja niin tekee Venäjä.
Joten Venäjän tunkeutuminen Ukrainan alueille on paha pala. Mutta ainakin uskon, että itäisten oblastien ja Krimin asukkaat olivat ratkaisuun tyytyväisiä. Sovinto ongelmaan olisi löytynyt jo huhtikuussa 2022, mutta länsivallat halusivat toisin. Ja siksi edelleen soditaan. Mihin kaikki lopulta johtaa on kiinni siitä, kuinka pitkälle länsi aikoo asiaa puskea, mutta se on varmaa, ettei Venäjä tässä asiassa aio luovuttaa. Se aikoo pitää puoliaan katkeraan loppuun asti, jos on tarvis. Siksi länsi yrittää kaikin keinoin päästä asiassa niskan päälle - eli käytännössä pyrkii eliminoimaan Venäjän.
Tätä ei tosin pelkästään Ukrainan kautta saada tehtyä. Siksi on erittäin ikävä tosiasia, että suunnitteilla on uusien proxy-rintamavyöhykkeiden avaaminen Venäjän väsyttämiseksi. Tässä mielessä Suomi on pitkine yhteisine rajoineen mitä mainioin kohde, Baltian maiden ohella.
Siksi on ymmärrettävä, että se suuri uhka ei tule siitä, että Ukrainaan tulee rauha, vaan siinä, että lännessä uskotellaan näin.
www.is.fi
Kiovassa järjestetystä YES-konferenssista sai turvallisuussyistä uutisoida vasta sen päätyttyä. Lavalle nousi muiden muassa presidentti Alexander Stubb, joka päätyi sananvaihtoon Britannian ex-pääministerin Boris Johnsonin kanssa.
