Isovanhemman ja lapsenlapsen oikeudet

[ap]

En tule toimeen äitini kanssa. En haluaisi tavata häntä, mutta en haluaisi toisaalta riistää häntä lapsenlapsiltaan, lapsiltani. En myöskään haluaisi että lapset olisivat hänen kanssaan kahden pitkiä aikoja, koska todennäköisyys hänen ja lasten välisiin konflikteihin kasvaa. Hän on kasvattanut minut lievällä väkivallalla ja jatkuvalla väkivallan pelolla. Hän on todistetusti käyttänyt pelottelun menetelmää näihin leikki-ikäisiin lapsiini myös. Meillä kasvatetaan ehdottoman väkivallattomasti.

Miten ratkaista tämä ongelma? Olen neuvoton. Lapsenlapset tykkäävät äidistäni paljon, mutta minä pelkään että joku päivä hän toteuttaa selkäsaunan uhkauksensa, etenkin vanhin viisivuotias voi olla kohteena. Olen ilmoittanut äidilleni että jos hän satuttaa lapsiani niin teemme mieheni kanssa asiasta rikosilmoituksen.

Helpointa olisi erottaa lapset äidistäni, mutta en haluaisi että olisin riistänyt lapsiltani tämän suhteen. Mitä te tekisitte?

 

[ap]

Niin ja olen luonnollisesti kieltänyt äitiäni uhkailemasta lapsia väkivallalla. Nyt hän käyttää sitä epäsuorasti, eli kertomalla kuinka ennen vanhaan on kasvatettu... huoh.

 

[isätön]

En olisi tekemisissä. Pelottelee väkivallalla ja sä vaan säälittelet.

 

[suski]

Mä luulen, että lapsillesi on parempi, jos he ovat mahdollisimman vähän tekemisissä tollaisen ihmisen kanssa. Sun äitisi seura ei tee sulle itsellesi hyvää.

 

[chef]

Mä en tapaa äitiäni, joten ei tapaa lapsetkaan.

Saisivat kyllä tavata jos äitini olisi lapsia kohtaan reilu jne. mutta kun ei ole. Soittaa ja pyytää saada muksun luokseen yökylään ja lupaa kaikenmaailman hoplopit yms...todellisuudessa soittaa aamulla ettei sovikaan kun on krapula.

Niin kauan kun äitini ei pysty olemaan tasianen, turvallinen ja normaali isovanhempi, ei hänen tarvitse olla isovanhempi lainkaan. Enkä tarkoita että lapsia pitäsi hoploppiin roudata, mutta jos itse soittaa ja pyytää saada lapsen yökylään, niin kyllä se lupaus pitäisi lapselle pitää eikä mennä kännäämään.

 

[ap]

Mä en tapaa äitiäni, joten ei tapaa lapsetkaan.

Saisivat kyllä tavata jos äitini olisi lapsia kohtaan reilu jne. mutta kun ei ole. Soittaa ja pyytää saada muksun luokseen yökylään ja lupaa kaikenmaailman hoplopit yms...todellisuudessa soittaa aamulla ettei sovikaan kun on krapula.

Niin kauan kun äitini ei pysty olemaan tasianen, turvallinen ja normaali isovanhempi, ei hänen tarvitse olla isovanhempi lainkaan. Enkä tarkoita että lapsia pitäsi hoploppiin roudata, mutta jos itse soittaa ja pyytää saada lapsen yökylään, niin kyllä se lupaus pitäisi lapselle pitää eikä mennä kännäämään.

Ymmärrän sua chef oikein hyvin. Jos äitini olisi alkoholisti niin asia olisi myös minulle tässä suhteessa helpompi, eli silloin minulla olisi selkeä syy hylätä hänet, nyt syy on vain epäluottamus. Miten selvittää tämä lapsille jotka tykkäävät hänestä.

 

[suski]

jäi kesken... Eli miksi äitisi seura olisi lapsillesi hyvästä, kun se ei ole sitä sullekaan? Jos äitisi käyttää väkivaltaa lapsiisi, niin rikosilmoitus ja tuomio eivät poista traumaa.

 

[chef]

Mä en tapaa äitiäni, joten ei tapaa lapsetkaan.

Saisivat kyllä tavata jos äitini olisi lapsia kohtaan reilu jne. mutta kun ei ole. Soittaa ja pyytää saada muksun luokseen yökylään ja lupaa kaikenmaailman hoplopit yms...todellisuudessa soittaa aamulla ettei sovikaan kun on krapula.

Niin kauan kun äitini ei pysty olemaan tasianen, turvallinen ja normaali isovanhempi, ei hänen tarvitse olla isovanhempi lainkaan. Enkä tarkoita että lapsia pitäsi hoploppiin roudata, mutta jos itse soittaa ja pyytää saada lapsen yökylään, niin kyllä se lupaus pitäisi lapselle pitää eikä mennä kännäämään.

Ymmärrän sua chef oikein hyvin. Jos äitini olisi alkoholisti niin asia olisi myös minulle tässä suhteessa helpompi, eli silloin minulla olisi selkeä syy hylätä hänet, nyt syy on vain epäluottamus. Miten selvittää tämä lapsille jotka tykkäävät hänestä.

Pitääkö sitä todella alkaa 5v:lle jotenkin analysoimaan? Meidän 7v ei tiedä että koska mummi on alkoholisti, ei mummia enää tavata. Eikä 7v:n kuulukaan tietää mummin alkoholisoitumisesta tms. koska ne asiat eivät kuulu lapselle.

Joten mielestäni 5-vuotiaalle riittää jokin paljon pehmeämpi selitys, eikä kannata alkaa oikeastaan sen kummemmin mitään edes selittelemään. Vastaa lapsen kysymyksiin lapsetasoisesti ja that´s it.

Epäluottamus on mun mielestä riittävä ja selkeä syy.

 

[myö]

Mä en tapaa äitiäni, joten ei tapaa lapsetkaan.

Saisivat kyllä tavata jos äitini olisi lapsia kohtaan reilu jne. mutta kun ei ole. Soittaa ja pyytää saada muksun luokseen yökylään ja lupaa kaikenmaailman hoplopit yms...todellisuudessa soittaa aamulla ettei sovikaan kun on krapula.

Niin kauan kun äitini ei pysty olemaan tasianen, turvallinen ja normaali isovanhempi, ei hänen tarvitse olla isovanhempi lainkaan. Enkä tarkoita että lapsia pitäsi hoploppiin roudata, mutta jos itse soittaa ja pyytää saada lapsen yökylään, niin kyllä se lupaus pitäisi lapselle pitää eikä mennä kännäämään.

Ymmärrän sua chef oikein hyvin. Jos äitini olisi alkoholisti niin asia olisi myös minulle tässä suhteessa helpompi, eli silloin minulla olisi selkeä syy hylätä hänet, nyt syy on vain epäluottamus. Miten selvittää tämä lapsille jotka tykkäävät hänestä.

Voi, mulla vähän samanlainen ongelma! En vaan tule toimeen äitini kanssa ja hän on mielestäni aika ankara lapsia kohtaan. Ennen kaikkea ongelma on minun, ei lasten, jotka pitävät mummista. Välimatkakin on niin pitkä, ettei onnistu vielä lasten yksin mummilassa käynti.

 

[suski]

Mä en tapaa äitiäni, joten ei tapaa lapsetkaan.

Saisivat kyllä tavata jos äitini olisi lapsia kohtaan reilu jne. mutta kun ei ole. Soittaa ja pyytää saada muksun luokseen yökylään ja lupaa kaikenmaailman hoplopit yms...todellisuudessa soittaa aamulla ettei sovikaan kun on krapula.

Niin kauan kun äitini ei pysty olemaan tasianen, turvallinen ja normaali isovanhempi, ei hänen tarvitse olla isovanhempi lainkaan. Enkä tarkoita että lapsia pitäsi hoploppiin roudata, mutta jos itse soittaa ja pyytää saada lapsen yökylään, niin kyllä se lupaus pitäisi lapselle pitää eikä mennä kännäämään.

Ymmärrän sua chef oikein hyvin. Jos äitini olisi alkoholisti niin asia olisi myös minulle tässä suhteessa helpompi, eli silloin minulla olisi selkeä syy hylätä hänet, nyt syy on vain epäluottamus. Miten selvittää tämä lapsille jotka tykkäävät hänestä.

Mutta alkoholistin suurin vika on juuri se epäluottamus. Omassa lähipiirissäni on alkoholisti, mutta hän ei ole pilannut luottamustani. Hän tuntee omat rajansa eikä tee tyhjiä lupauksia. Sen takia luotan häneen ja annan lapseni hänelle hoitoon.

 

[ap]

jäi kesken... Eli miksi äitisi seura olisi lapsillesi hyvästä, kun se ei ole sitä sullekaan? Jos äitisi käyttää väkivaltaa lapsiisi, niin rikosilmoitus ja tuomio eivät poista traumaa.

Hän ei ole koskaan vielä satuttanut lapsia, on puheen tasolla pelottelussaan, ja puhe on nyt "lakannut" kun olen toistuvasti häntä siitä kieltänyt, on siis muuntunut "ennenvanhaan" puheeksi. Minä vain pelkään.

 

[Madicken04]

No, tiedän tässä oelvani itsekäs, mutta siis jos jutut menisivät noinkin ristiin eikä äiti näkisi omassa tavassaan mitään vikaa niin en kyllä jättäisi lapsia hänen hoitoonsa. Toki nähtäisiin joillan sukujuhlilla ja voitaisiin kyleillä puolin ja toisin niin kauan kun se tuntuu hyvältä. Mutta jos sekin alkaa ahdistamaan niin sitten voisin vaikka sanoa välit irti. Äiti olisi sitten tervetullut takaisin siinä vaiheessa jos olisi muuttanut kasvatusnäkemyksiään.

Isälläni on vähän samantyylistä kasvatuspuolta. Lapsuudessamme äiti ei hyväksynyt fyysisiä rangaituksia ja muistan itsekin kuinka vanhemmat aikanaan kuuleteni riitelivät kun esim. pikkuveljet olivat tehneet jotain sellaista minkä takia olisivat isän mielestä ansainneet selkäsaunan. :/ isän ajatusmaailma ei liene juuri muuttunut, mutta osaa silti pitää, mölyt sisällään ja ymmärtää että minä ja siskoni kasvatetaan omat lapsemme omalla tavallamme. Tavataan ja vieraillaan kyllä jne, mutta tämän hetken valossa en kyllä jättäisi lapsiani pidemmäksi aikaa isän hoitoon niin kuin ei tekisi siskonikaan.

 

[suski]

jäi kesken... Eli miksi äitisi seura olisi lapsillesi hyvästä, kun se ei ole sitä sullekaan? Jos äitisi käyttää väkivaltaa lapsiisi, niin rikosilmoitus ja tuomio eivät poista traumaa.

Hän ei ole koskaan vielä satuttanut lapsia, on puheen tasolla pelottelussaan, ja puhe on nyt "lakannut" kun olen toistuvasti häntä siitä kieltänyt, on siis muuntunut "ennenvanhaan" puheeksi. Minä vain pelkään.

Mutta tuohan tollainen puhekin pelkoja ja traumoja!

 

[ap]

Äitini jopa sanoi että eihän sitä tarvitse oikeasti satuttaa, mutta pelko opettaa kunnioittamaan ja opettaa vastuullisuutta... siis vastuullisuutta, kunnioitusta! Käsittämätöntä, surullista.

 

[ap]

jäi kesken... Eli miksi äitisi seura olisi lapsillesi hyvästä, kun se ei ole sitä sullekaan? Jos äitisi käyttää väkivaltaa lapsiisi, niin rikosilmoitus ja tuomio eivät poista traumaa.

Hän ei ole koskaan vielä satuttanut lapsia, on puheen tasolla pelottelussaan, ja puhe on nyt "lakannut" kun olen toistuvasti häntä siitä kieltänyt, on siis muuntunut "ennenvanhaan" puheeksi. Minä vain pelkään.

Mutta tuohan tollainen puhekin pelkoja ja traumoja!

Niinpä!

 

[suski]

Äitini jopa sanoi että eihän sitä tarvitse oikeasti satuttaa, mutta pelko opettaa kunnioittamaan ja opettaa vastuullisuutta... siis vastuullisuutta, kunnioitusta! Käsittämätöntä, surullista.

Oikeasti, älä anna tollasen ihmisen kuulua sun lastesi elämään ulkoisten seikkojen takia. Mitä mieltä sun miehesi on?

 

[Madicken04]

Äitini jopa sanoi että eihän sitä tarvitse oikeasti satuttaa, mutta pelko opettaa kunnioittamaan ja opettaa vastuullisuutta... siis vastuullisuutta, kunnioitusta! Käsittämätöntä, surullista.

Juuri tuosta samaa ajattelumallia on omalla isälläni. Päälle se että on joskus tosi äkkipikainen hermostuessaan ja suuttuessaan lasten kolttosista. :/

Eikä usko vielä omien aikusiten lastensakaan suusta ettei sillä pelolla ole mitään tekemistä kunnioituksen kanssa, päinvastoin...

 

[ap]

Äitini jopa sanoi että eihän sitä tarvitse oikeasti satuttaa, mutta pelko opettaa kunnioittamaan ja opettaa vastuullisuutta... siis vastuullisuutta, kunnioitusta! Käsittämätöntä, surullista.

Oikeasti, älä anna tollasen ihmisen kuulua sun lastesi elämään ulkoisten seikkojen takia. Mitä mieltä sun miehesi on?

Olemme samaa mieltä mieheni kanssa. Itse en olisi varmaan tohtinut sanoa että teemme rikosilmoituksen, mieheni kanssa puhuimme asiasta ja minä ilmoitin sen äidilleni.

 

[Huumekoira]

Sinä olet aikuinen, sinun on opeteltava tulemaan toimeen äitisi kanssa.

Tai sitten, jos hän on oikeasti mahdoton, älä anna lasten olla hänelle, ilman, että valvot.

 

[ap]

Äitini jopa sanoi että eihän sitä tarvitse oikeasti satuttaa, mutta pelko opettaa kunnioittamaan ja opettaa vastuullisuutta... siis vastuullisuutta, kunnioitusta! Käsittämätöntä, surullista.

Juuri tuosta samaa ajattelumallia on omalla isälläni. Päälle se että on joskus tosi äkkipikainen hermostuessaan ja suuttuessaan lasten kolttosista. :/

Eikä usko vielä omien aikusiten lastensakaan suusta ettei sillä pelolla ole mitään tekemistä kunnioituksen kanssa, päinvastoin...

Äitini on hakannut minua kerran, kun oli 12v. Hän oli vielä noin vuosi sitten siinä uskossa ettei se ole minuun vaikuttanut ja että olisin sen jopa unohtanut. No, nyt se tietää että asiaa ei ole lainkaan unohdettu eikä myöskään hänen kasvatusmetodejaan. Silloin aikoinaan olin tuon selkäsaunan jälkeen neljä vuotta puhumatta ja halaamatta äitiäni, ja hän kuvitteli ettei se olisi vaikuttanut minuun!

 

[ap]

Sinä olet aikuinen, sinun on opeteltava tulemaan toimeen äitisi kanssa.

Tai sitten, jos hän on oikeasti mahdoton, älä anna lasten olla hänelle, ilman, että valvot.

Tässähän on oikeasti aikapaljon taustalla sitä minun lapsuuden pelolla kasvattamista... siis kun en voi hallita lapsiani kun ovat kahden äitini kanssa, en voi suojata sitä kautta. Lasteni vallattomuus ja äitini käsitykset ovat pelottava yhdistelmä. Lapset ovat siis ihan normaaleja peruskilttejä, mutta lapsia... eli eivät ne aina käyttäydy moitteetta.

 

[Madicken04]

Sinä olet aikuinen, sinun on opeteltava tulemaan toimeen äitisi kanssa.

Tai sitten, jos hän on oikeasti mahdoton, älä anna lasten olla hänelle, ilman, että valvot.

Tässähän on oikeasti aikapaljon taustalla sitä minun lapsuuden pelolla kasvattamista... siis kun en voi hallita lapsiani kun ovat kahden äitini kanssa, en voi suojata sitä kautta. Lasteni vallattomuus ja äitini käsitykset ovat pelottava yhdistelmä. Lapset ovat siis ihan normaaleja peruskilttejä, mutta lapsia... eli eivät ne aina käyttäydy moitteetta.

Itse olen sitä mieltä ettei aikuisella lapsella ole mitään velvollisuutta opetella tulemaan toimeen vanhempansa kanssa. Varsinkaan jos vanhempi on itse aikanaan loukannut lastaan eikä vieläkään näe itse siinä mitään väärää.

Itselläni on varmaan isän kanssa vähän vastaava tilanne kuin ap:lla äitinsä kanssa. Ja kuten sanottu, en itse jättäisi lapsiani hetkeä pidemmäksi ajaksi isäni hoitoon. Ikävä kyllä. Eri juttu sitten jos siinä on joku muu (veljeni tms) paikalla.

 

[Huumekoira]

Sinä olet aikuinen, sinun on opeteltava tulemaan toimeen äitisi kanssa.

Tai sitten, jos hän on oikeasti mahdoton, älä anna lasten olla hänelle, ilman, että valvot.

Tässähän on oikeasti aikapaljon taustalla sitä minun lapsuuden pelolla kasvattamista... siis kun en voi hallita lapsiani kun ovat kahden äitini kanssa, en voi suojata sitä kautta. Lasteni vallattomuus ja äitini käsitykset ovat pelottava yhdistelmä. Lapset ovat siis ihan normaaleja peruskilttejä, mutta lapsia... eli eivät ne aina käyttäydy moitteetta.

Itse olen sitä mieltä ettei aikuisella lapsella ole mitään velvollisuutta opetella tulemaan toimeen vanhempansa kanssa. Varsinkaan jos vanhempi on itse aikanaan loukannut lastaan eikä vieläkään näe itse siinä mitään väärää.

Itselläni on varmaan isän kanssa vähän vastaava tilanne kuin ap:lla äitinsä kanssa. Ja kuten sanottu, en itse jättäisi lapsiani hetkeä pidemmäksi ajaksi isäni hoitoon. Ikävä kyllä. Eri juttu sitten jos siinä on joku muu (veljeni tms) paikalla.

Tarkoitin, että kannattaa tulla sen verran toimeen, että voi viedä lapsia tapaamaan mummoa, jättämättä heitä sinne keskenään, eli on itse paikalla.

 

[ap]

Itse olen sitä mieltä ettei aikuisella lapsella ole mitään velvollisuutta opetella tulemaan toimeen vanhempansa kanssa. Varsinkaan jos vanhempi on itse aikanaan loukannut lastaan eikä vieläkään näe itse siinä mitään väärää.

Niin ja hän perää minulta yhä kunnioitusta, siis kun hän on minun äitini, niin minun tulisi kunnioittaa häntä lähtökohtaisesti... Mutta jos ei voi niin ei voi. Kuten jo todettua niin kunnioitus ei pelottelulla synny, se katoaa viimeistään aikuisena.

 

[Madicken04]

Tarkoitin, että kannattaa tulla sen verran toimeen, että voi viedä lapsia tapaamaan mummoa, jättämättä heitä sinne keskenään, eli on itse paikalla.

Mielestäni sekin riippuu siitä suhteesta omaan vanhempaan. Jos epäluottamus on niin isoa ja tapaamiset, vierailut yms ahdistavat niin en näe niihinkään velvollisuutta. Tietty yrittää voi ja oman isäni kohdalla en näe ongelmaa tavata isääni. Mutta tiedän että on paljon hankalampiakin vanhempia ja ymmärrän hyvin että joku sitten mielummin katkaisee välit vaikka kokonaan.