Isovanhemman kuolema aiheuttanut lapselle eroahdistusta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiti"

Vieras
Lastemme mamma kuoli 2kk sitten ja vanhempi lapsista (5,5v tyttö) on alkanut kärsimään eroahdistuksesta :( Esim. päiväkotiin jääminen on välillä aamuisin ollut vaikeampaa kuin ennen (kuten taas tänä aamuna), lapset olivat pari viikkoa sitten toisilla isovanhemmilla hoidossa pari päivää ja sinne jääminen oli todella hankalaa, vaikka aiemmin on aina iloissaan jäänyt ja monta kertaa pyytänyt päästä mummolaan ja sitten taas kun kotiin piti sieltä lähteä, niin itki sitä, että tulee ikävä mummoa ja ukkia jne.

Lapsi ei ole paljon puhunut tai kysellyt mammam kuolemasta, mutta aina kun on kysynyt ollaan vastattu rehellisesti ja kiertelemättä. Mamma kuoli aika yllättäen rajuun sairauteen ja edellisen kerran kun lapsi näki mamman (jouluna), ei sairaudesta ollut tietoakaan :( Olenkin miettinyt voiko lapsi nyt jotenkin oireilla tätä ja kuvitella, että äiti tai isä tai mummo tai ukki voi nyt kuolla yhtäkkiä ihan kuin mammakin, kun lapsi heistä eroaa.

En tiedä miten ottaisin asian lapsen kanssa puheeksi. Jos kysyn lapselta suoraan pelkääkö hän, että isä tai äiti kuolee, kun eroaa meistä, niin pelkään että ruokin entisestään lapsen pelkoa - tai jos tuo ei olekaan sen eroahdistuksen syy, niin siitä lapsi saa vaan uuden syyn ahdistua lisää :(

Kellään vinkkejä miten menetellä? Tai kokemuksia vastaavasta?
 
Oletteko kunnolla keskustelleet mamman kuolemasta lapsen kanssa? Miettikää mitä ja miten kerrotte ja sitten istutte kaikki yhdessä alas juttelemaan. Selittämisen jälkeen kysy "miltä nyt tuntuu?" tai vastaavaa ja anna lapsen vapaasti kertoa. Jos et ymmärrä täysin lapsen tarkoitusta, niin pyydä häntä kertomaan uudelleen eri tavalla, mutta älä sano esim. "tarkoititko, että...?". Vaikka lapsi ei saisi millään kerrottua tuntemuksiaan teille, niin selvä keskustelu auttaa. Ja muistakaa sanoa, että jos lapsella on jotain kysyttävää asiasta, niin aina saa kysyä.

Meillä kuoli eräs ei kovin läheinen sukulainen ja sen jälkeen lapsi on miettinyt kuolemaa ja miten hän ei halua kuolla ja koska kuolee jne. Olemme vedonneet siihen, että ihminen kuolee vanhana ja silloin yleensä haluaa kuolla. Eihän se ihan niin mene, mutta lapsi on vielä pieni ja haluamme pitää asian yksinkertaisena.
 
Minuta ei auta muu kuin tukea lasta ja olla noissa ahdistustilanteiossa ymmärtäväinen, mutta reipas. Ei vähättele lapsen tunteita.
Koittaisin keskustella kuolemasta mamman kautta. Näin lapsi voisi avautua ja kertoa, jos pelkää vanhempienkin tai itsensä kuolevan. Lapselle voi kertoa rehellisesti, että kaikki kuolevat. Korostaa, että yleensä vanhoina. Lasta voi helpottaa kuulla, että jos vanhemmille sattuu jotain hän menisi tuttuun paikkaan asumaan, esimerkiksi tädin perheeseen tai mitä te vanhemmat olette suunnitelleet.
Kuolemanpelko on kuitenkin tavallista jossain vaiheessa ennen kouluikää, vaikka ei olisi menetyksiä kokenutkaan.
 
Lapsen kanssa on kyllä puhuttu kuolemasta jonkin verran jo ennen mamman kuolemaa. Hän tietää, että kuolleet ihmiset haudataan hautausmaalle, lapsetkin voivat kuolla jne. Ollaan puhuttu siitä, että vaikka mammaa ei ole, niin me muistamme aina mamman ja voimme muistella kaikkia niitä juttuja, joita mamman kanssa on tehty, katsella valokuvia jne.

Monesta paikasta olen lukenut ohjeen, että lapsen kanssa ei kannattaisi ehdoin tahdoin alkaa puhumaan kuolemasta, vaan vastata JOS lapsi kysyy. Pitäisikö siis kuitenkin tässä tilanteessa ns. "nostaa kissa pöydälle" kuitenkin?
 
[QUOTE="a p";23975994]Monesta paikasta olen lukenut ohjeen, että lapsen kanssa ei kannattaisi ehdoin tahdoin alkaa puhumaan kuolemasta, vaan vastata JOS lapsi kysyy. Pitäisikö siis kuitenkin tässä tilanteessa ns. "nostaa kissa pöydälle" kuitenkin?[/QUOTE]

Mä luulen, että se olisi hyvä. Lapsenne kuitenkin on kohdannut kuoleman ja ei ilmeisesti ole itse pystynyt siitä keskustelemaan. Silloin tarvitaan aikuisen apua keskustelun aloittamiseen.
 
[QUOTE="vieras";23976052]Mä luulen, että se olisi hyvä. Lapsenne kuitenkin on kohdannut kuoleman ja ei ilmeisesti ole itse pystynyt siitä keskustelemaan. Silloin tarvitaan aikuisen apua keskustelun aloittamiseen.[/QUOTE]

Ehkä täytyy tätä sitten yrittää. Mitenköhän tuon keskustelun aloittaisi...? Tämä on itsellekin ihan uusi ja outo tilanne, joten hieman on hakusessa asia.
 

Yhteistyössä