Isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan

["vieras"]

vaikka isoäiti muuta väittääkin. Lapset ja lapsenlapset muka tärkeintä maailmassa mutta teot näyttävät toista. He eivät esim. koskaan soita (tuskin vastaavat puhelimeenkaan, välimatkaa on muutama sata kilometriä.).

Vanhin lapseni on jo muutaman vuoden ikäinen mutta synttärilahjoja tms ei tule koskaan.

Kun mennään kyläilemään siellä (pitää välimatkan takia mennä vähintään muutamaksi päiväksi) on eka ilta ihan ok, mutta sitten alkaa tuntua että isovanhemmat toivovat meidän lähtevän, mm. vihjailua kalliista ruoasta ym.

Kyse on omista vanhemmistani, ja olen tosi surullinen koska luulin että lapsistani on todella iloa heille. Enemmän vaikuttavat rasittuvan heistä.

Olen tajunnut heidän tunnekylmyytensä vasta kun sain omia lapsia. Paljon olen lapsuuttani miettinyt ja monia asioita osaan vasta nyt ihmetellä

 

["vieras"]

Ei meilläkään miehen puolelta ole mummo kovin kiinnostunut lapsenlapsistaan. Esim. viime jouluna ei mitenkään muistanut lapsia, eikä ollut eka kerta. Joskus muistaa synnttärit, kuten tänä vuonna. Mutta viime vuonna 2 nuorinta ei huomioinut mitenkään. Pienimmän kohdalla ei haitannut, kun täytti 2v, mutta toinen oli 5v, joten harmitti hänen puolestaan.
Harvoin käyvät, ehkä kerran 3kuukaudessa ja soittelee tuskin koskaan, suoraan lapsille ei ikinä.
Muuten kyllä tykkään kovasti anopista, mutta eipä tuo aikoinaan hoitanut omiakaan lapsiaan, joten ei kai voida odottaa, että olisi niin kiinnostunut lapsenlapsistakaan.
Onneksi minun vanhemmat tykkäävät kovasti lapsenlapsistaan.

 

[iu]

Vähän samaa meilläkin joo, mun äidin taholta (isäni on jo kuollut). Oli tosi ankeaa havaita tämä, kun olin olettanut jotain muuta... Mutta nyt kun muistelen lapsuuttani, niin olisihan tuo pitänyt osata ennakoida.

 

["vieras"]

No itsellä vähän samanlaisia fiiliksiä. Nimenomaan se oman äidin käytös on alkanut välillä ärsyttämään. Sinänsä en mitään lahjoja odota enkä hoitoapuakaan mutta joskus vaan tuntuu lasten puolesta vähän pahalta kun käydään mummoa moikkaamassa niin mummo ei juurikaan kysele lapsilta kuulumisia tai muutenkaan ota kontaktia heihin. Jotenkin on silleen välinpitämättömän oloinen. Esim viime jouluna kun vietiin joulumuistamiset niin esikoinen antoi lahjan ja kuopuksella oli kukka annettavana niin mummo ei edes huomannut että kuopus yritti sitä kukkaa antaa.
Tiedän ja ymmärrän että mummolla on jo ikää (yli 80 vuotias jo) ja kuulokin on jo heikentynyt ettei välttämättä kuule mitä lapset sanoo mutta jotenkin vaan on alkanut harmittamaan kun ei mitään kontaktia lapsiin ota. Kyseessä kuitenkin ainoat lapsenlapset hänelle. Esim anoppi-vainaa oli vanhempi ja siltikin vaikutti aina paljon ilosemmalta kun käytiin moikkaamassa.

 

["vieras"]

Ja ihmettelemmekö vielä mistä kumpuaa yleisöosastojen katkerat kirjoitukset vanhuksista, joita kukaan ei muista???

 

["Miksi"]

Miksi pitäisi olla kiinnostunut? En mäkään ole kiinnostunut poikani jälkikasvusta.

 

["Outo"]

[QUOTE="Miksi";27221366]Miksi pitäisi olla kiinnostunut? En mäkään ole kiinnostunut poikani jälkikasvusta.[/QUOTE]

Mikä sussa on vialla?

 

[kiitos]

[QUOTE="Miksi";27221366]Miksi pitäisi olla kiinnostunut? En mäkään ole kiinnostunut poikani jälkikasvusta.[/QUOT

kiitos paljon rehellisyydestäsi. Se on niin hirveän harvinaista. Inhottaa kun tuntee sydämessään toista ja toinen sanoo toista mutta tekee toisin. Tulee olo, että toinen laskelmoidusti väittäää että lapset ovat tärkeitä, jotta saisi meiltä sitä työtä ym

 

["hmmm"]

oletko kiinnostunut tyttäresi jälkikasvusta?

 

["vieras"]

[QUOTE="Miksi";27221366]Miksi pitäisi olla kiinnostunut? En mäkään ole kiinnostunut poikani jälkikasvusta.[/QUOTE]


No ei kai nyt PIDÄ olla kiinnostunut, mutta, anteeksi vaan, minusta ei silloin ole tunne-elämältään normaali, jos ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan...voiko tuollaista ollakaan? No ilmeisesti voi..

 

["vieras"]

No en minä mitään ylenpalttista kiinnostusta vaadi mutta silloin kun käydään mummoa tervehtimässä niin olisihan se kiva kun edes tervehtiä viitsisi lapsia ja edes muutamalla sanalla kyselisi kuulumisia. Edes jotenkin osoittaisi että on kiva kun lapsenlapset tulee käymään. En toki iäkkäältä ihmiseltä mitään hoitoapua ole vaatimassa/haluamassa mutta myönnän että joskus tunnen kateutta kun toisilla on isovanhempia joita voi tarvittaessa pyytää apuun jos vaikka tulee jotain äkillistä menoa tai itse joutuu vaikka sairaalaan.

 

["surusilmä"]

Olen ollut 4vuotta yh 5-vuotiaalle lapselle. Lapsen mummolla ei ole yhtäkään lastenlasta kohtaan lämpimät välit. Omia lapsia hänellä monta, lapsenlapsia varmaan hyvä ettei jo liikaa, kokee lähinnä taakaksi jos pikkulapsia käy ja sotkee ja meluaa. Kovin lämmintunteiseksi mummoa voi kehua muutenkaan, mutta se on hänen oma valinta ja luonne, ei kaikille ole lapsenlapset tärkeitä.
Ei kävisi mielessäkään että pyytäisin hältä lapsen hoitoapua, saati että hän tulisi lapsen synttäreille. Tai kiinnostaisi lapsen kasvu tai muut seikat. Eikä soittele lapselle. Olen ihan tottunut asiaan, alkuun satutti mutta eihän siihen pakottaa voi.
Ihailen syvästi esim. työkaveriani (60v.) jolle lapsenlapsi on äärettömän tärkeä, hän puhuu ihailevasti siitä ja odottaa aina käymään jne.
Mummon ei tarvi olla mikään pelkkä lapsenvahti, eli sitä ei voi edellyttää varsinkin jos on työelämässä käyvä-eikä muutenkaan.
Joskus kaihomielellä olen ajatellut, kun lapsi on avoin ja sosiaalinen ja kaupassa muutaman kerran joku täti jutellut hälle, että hekin ovat jutelleet lämpimämmin lapselleni kuin oma mummo. Ja ihaillut noita tätejä, että vitsit kun olis tuollainen mummo omalla lapsella<3 Se ei ole itsestäänselvyys.
Joskus tunnen piston rinnassani, kun paras ystäväni vie pienet lapsensa mummolle hoitoon ja lähtee miehen kanssa viettämään vapaata vknloppua, tai kun heillä mummot ottaisivat lapsia hoitoon ja kylään enemmän kuin he raskisivat antaa.

 

["surullinen"]

jotenki tosi raskasta lukea näitä juttuja.. tosin meillä on ihan samanlaista, sillä erotuksella että kummankaan puoleisia isovanhempia ei kiinnosta.. oma äitini on ns.tuurijuoppo. sellaista ihmistä en tahdokkaan lähelle lapsiani, mutta ärsyttää että valehtelee sukulaisille ja tuttaville ihan hirveesti lapsista, joita on siis 4kpl:tta. puhuu muille kuinka tekee ja puuhaa lasten kanssa mutta todellisuudessa näkee muutaman kerran vuodessa vaikka asutaan samalla paikkakunnalla. oma isäni asuu 400km päässää ja omalla tavallaan rakastaa kait lapsiani mutta hänkin käy vain 1-2krt vuodessa. mieheni äiti ja isä asuvat samassa kaupungissa, ovat eronneet. mieheni äiti käy lasten syntymäpäivillä, siinäpä se. miehen isä on enemmän tekemisissä mutta kohtelee jälkikasvua TODELLA eriarvoisesti. esim.käydessään reissuillansa tuo tuliaisia vain muutamalle lapselle ja aina väh.2 lasta ihmettelee huuli pyöreenä. ovat jo tottuneet ukkinsa toimintaan kun olen selittänyt että ukki ei vain hoksaa tällaisia asioita... ite yritetään käydä kylässä ja autella muutenkin mutta viimeaikoina ei vaan itteäkään enää nappaa.. me rakennettiin talo ja jo ennen rakentamisen aloitusta rupes kuulumaan kuinka raskasta se on. no niinhän se tietysti oli 4 lapsen kanssa, mutta mitä se ketään kiinnostaa kun eivät meidän elämässä edes ole mukana?! me jaettiin työnjako ihan selkeesti sillon raksa-aikana, mies hoiti rakentamisen ja minä lapset. tästäkin tuli anopin taholta sanomista kun en suostunut olemaan lasten kustannuksella yötä myöten raksalla. olis pitäny olla rakentamassa yhtä myöhään kuin mieskin.. oisin voinu tietysti ollakkin mutta kuka sillon ois lapset hoitanu?! eniten mua kuitenkin risoo se, että lapsilla ei ole minkäänlaisia isovanhempia. lapsenvahtia en kaipaa mutta lapset kaipaavat paljon juuri mummoja. juuri viimeviikolla tajusin että isovanhempien osalta alkaa aika olla lopussa läheisen suhteen syntymiselle. lapset on jo niin isoja että tilannetta ei enää niin vaan muuteta. olen hyvin surullinen myös siitä että lapseni eivät ikään ole olleet yötä "mummolassa", koska omassa lapsuudessani sain olla mummolassa yötä ja se oli niin ihanaa. harmittaa, koska tästä taitaa tulla se klassinen, vanhus itkee vanhainkodissa että lapsenlapset ei ikinä käy kattomassa.. no eivät varmasti käy, kuka vieraita ihmisiä käy katsomassa..