Isovanhemmat jos ei oo lapsen isän kanssa yhdessä

[harmaa yh]

Olen totaali-yh, tuli ero jo kun odotin lasta. Seurustelimme kyllä, mutta ei ollut jatkunut monta kk. Olen jo aikuinen, yli 30 v, ja pidin lapsen. Isä maksaa minimielarit, mutta ei muista synttärinä tai jouluna edes kortilla. Ei oo tavannut sen jälkeen, kun isyys tunnustettiin (sekin piti tehdä lopulta väkisin).

Lapsi nyt 4 v, ja on kysellyt mummosta ja vaarista (omat vanhempani ovat kuolleet ja mulla on vain 1 sisarus eikä kovin laajaa sukua muutenkaan).

Laitoin sitten kannustettuna kirjeen pari viikkoa sitten lapsen isän vanhemmille (en oo koskaan tavannut, mutta tiedän heidän nimet ja olen ottanut osoitteen selville). Laitoin lyhyen viestin + kuvia + yhteystiedot.

Ei kuulunu mitään paitsi lapsen isän vihainen soitto, miksi olen tuommoista mennyt tekemään. Eli oli mennyt perille ja isä ei ollut kertonut asiasta.

Eilen huomasin, että mummo oli laittanut 100 e tililleni (eli on onkinut tilinumeroni selville lapsen isältä). Mutta edelleenkään ei ole muuta yhteydenottoa.

Miten te tulkitsisitte tämän? Mulla suututti. Kyllä me rahaa toki tarvitaan, mutta kirjoitin jo siihen kirjeeseen, etten ole muuta vailla kuin että jos haluavat tutustua lapseen, kun hänellä ei ole muita isovanhempia. Siis haluaisin, että voisi joskus käydä kylässä, he meillä, että lapsi voisi kertoa olleensa mummon ja vaarin kanssa :-(.

En mä siksi kirjoittanut, että antakaa rahaa, kun pöljä poikanne ei anna kuin minimielarit. Mutta mummo tulkitsi sitten noin, että rahalla voi tän kuitata. Tämmöiset lämpimät isovanhemmat, eikä yhtään materialistiset ... olisko ollut parempi kun en olisi ollenkaan ottanut yhteyttä :-(. Teki mieli palauttaa ne rahat kuoressa.

Mitä joku ulkopuolinen asiasta ajattelee, siis te? Suututtaako mua turhaan?

 

[jatko]

tuossa on virhehymiö, oli siis lapsen isältä ja sulkumerkki, tuli tuommoinen isältä).

 

[ihme tyyppei]

palauttaisin rahat..:/

 

[:)]

Anna heille aikaa. Onhan se iso yllätys yhtäkkiä saada tietää olevansa nelivuotiaan isovanhempi.

 

[juu]

keneenköhän lapsen isä on mennyt?

 

[Outolintu]

Oli aika tökerö temppu isovanhemmilta. Ja vielä joku hikinen 100 euroa! Jos kuvitteli rahalla "selviävänsä", ois sit laittanu kunnon summan, kuten esim. 10 000 euroa.. Joka sekin ois ollu loukkaavaa kun kerran rahasta ei ollu kyse. Sinuna palauttaisin rahan ja muistuttaisin, mistä oikeasti oli kysymys.

 

[hoya bella]

No jos se on pelkkä rahalla kuitattu niin suuttuisin minäkin ja voisin palauttaa rahat siihen osoitteeseen mihin kirjekin meni. Ei rahalla voi korvata yhdessä olon aikaa. Mutta oletko varma ettei isovanhemmat halua nähdä lastenlasta? Jos siis lapsenlapsi tuli puskista niin ehkä sitä uutista haluaa sulatella ensin.

 

[vieras]

Ehkä oli isovanhemmille aika järkytys, jos eivät tienneet lapsesta mitään? Ehkä tarkoitus oli kuitenkin hyvä ja ajattelivat antaa rahaa. Kaikille ei ole helppoa näyttää heti tunteitaan tai suin päin rynnätä kylään tutustumaan. Ehkä se on heidän tapansa. Mulla oli isoisä, joka lähetti mulle ja veljelleni silloin tällöin rahaa, mutta tapasin hänet vain muutamia kertoja, enkä koskaan oikeastaan tutustunut häneen. Hän ei halunnut, mutta ilmeisesti kuitenkin tunsi syyllisyyttä, koska oli aikanaan isäni hylännyt. Tulkitsin nämä rahat niin, että hän halusi hyvittää menneitä, mutta ei kuitenkaan olla enempää tekemisissä. Hän kuoli vuosi sitten ja hänen tavaroidensa joukoista löytyi mm. mun ylioppilaskuva kehystettynä. Kyllä teki pahaa, kun tämän sain tietää. "Pappa" oli oikein kehykset hommannut. Ties vaikka kuva olisi ollut esilläkin. Silti ei halunnut juurikaan mua tavata

 

[:)]

Minusta ei ole törkeää, vaan ensimmäinen mieleen tullut tapa auttaa poikansa hylkäämiä lapsia. Turha ap:n on mielestäni vetää hernettä nenään. Aikaa ja ajatukseen totuttautumista isovanhemmat tarvitsevat.

 

[Hankey]

Anna heille aikaa. Onhan se iso yllätys yhtäkkiä saada tietää olevansa nelivuotiaan isovanhempi.

Näin minäkin tuumaan.

 

[Hankey]

En minä ainakaan anna lapsilleni tai lapsenlapsilleni rahaa siksi että tuntisin syyllisyyttä tai yrittäisin jotain korvata. Raha on rahaa ja se on luotu kiertämään. Ostat lapselle jotain kicaa tai hyödyllistä ja laitat mummolle kiitoskirjeen.

 

[minä]

Ap, älä loukkaannu asiasta suoralta kädeltä. Ehkä asia on mennyt seuraavasti: Isovanhemmat eivät ole tietäneet lapsesta mitään, eli kirje on tullut heille täysin yllätyksenä. He ovat asiaa ihmeissään (ja ehkä hieman jopa loukkaantuneina asian kertomatta jätämisestä) tiedustelleet pojaltaan. Poika (=isä) on suuttunut ja kieltänyt ehdottomasti heitä olemasta missään tekemisessä sinun tai lapsen kanssa. Mummosta asia on tuntunut erittäin pahalta ja jotain on kuitenkin poikansa kiellosta huolimatta halunnut tehdä ja vaatinut poikaansa edes tilinumeron kertomaan.

Minä laittaisin asiasta hänelle (jälleen kuvien kera) kauniin kiitoskirjeen, jossa edelleen korostaisin lapsen halua tutustua heihin ja kertoisin, ettei rahalla sinäänsä ole merkitystä vaan mummolla ja papalla.

 

[ap eli harmaa yh]

Mä mietin sitä kirjettä kauan.

Kirjoitin nimen ja osoitteen sellaiseen C4-kuoreen ja valikoin 5 hyvää kuvaa lapsesta, vauvasta suht uuteen. Ne kuvat laitoin pienempään eri kuoreen ja päälle kirjoitin kuvia.

Kirjoitin lyhyen kirjeen, lähinnä kuka olen (että olen heidän poikansa entinen tyttöystävä) ja miksi kirjoitan muutamalla lauseella. Kirjoitin suurin piirtein että kun seurustelimme, niin ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi ja että suhde päättyi ennen kuin synnytin ja siihen syntymäpäivän + lapsen koko nimen ja syyn lapsen 2. nimeen (kun on äitini 2. nimi myös ja tiesin, että se on tämän mummon kutsumanimi).

Kirjoitin, etten ole varma, onko poika kertonut asiaa heille, vaikka isyys on tunnustettu virallisesti. Ja millainen tyttö on luonteeltaan, ja että on ollut päiväkodissa niin ja niin kauan ja ollut aika terveenä aina.

Kirjoitin myös, että asia on ollut mielessä nämä vuodet, mutta että kirjoitan vasta nyt, koska tyttö on nyt kysellyt näitä asioita, esim. miksi hänellä ei ole mummolaa ja olen miettinyt, että haluan vastata totuudenmukaisesti näihin kysymyksiin. Ja korostin, että haluan vain, että heillä on mahdollisuus tutustua tyttöön, jos haluavat ja ainakin tietävät, että tällainen lapsi on olemassa. Alle laitoin nimeni, osoitteen, puhelinnumeron ja meiliosoitteen ja että Ps:ään että ymmärrän jos haluavat vähän miettiä asiaa.

Sitten laitoin toisen paperin eteen ja kirjoitin siihen, että tämä kannattaa lukea omassa rauhassa ja mielummin istua alas kun lukee. Ja taittelin ne niin, että se eka paperi tulee väistämättä ensin silmiin.

Joten yhtään en kerjännyt mitään.

En oo tietenkään varma, haluavatko olla yhteydessä ikinä. Onko se jotenkin häpeällistä heille... vai shokki (varmaan ainakin se). Mutta itse olisin ensin vaikka kirjoittanut takaisin ja laittanut kuvan jota voisi näyttää lapselle, ja vaikka kutsunut johonkin suht neutraaliin paikkaan tyyliin kahvilaan tai torille tms.

Mutta kylmää rahaa vaan... Sillähän se kuittaantuu. Ottaa aivoon.

Jos palautan sen, varmaan suuttuvat. Mutta onko pallo nyt mulla? Mulla ei oo heidän numeroaan, en oo koettanut ottaa selville sitä. Asumme siis samassa kaupungissa kyllä.

 

[lai-ne]

Ap, älä loukkaannu asiasta suoralta kädeltä. Ehkä asia on mennyt seuraavasti: Isovanhemmat eivät ole tietäneet lapsesta mitään, eli kirje on tullut heille täysin yllätyksenä. He ovat asiaa ihmeissään (ja ehkä hieman jopa loukkaantuneina asian kertomatta jätämisestä) tiedustelleet pojaltaan. Poika (=isä) on suuttunut ja kieltänyt ehdottomasti heitä olemasta missään tekemisessä sinun tai lapsen kanssa. Mummosta asia on tuntunut erittäin pahalta ja jotain on kuitenkin poikansa kiellosta huolimatta halunnut tehdä ja vaatinut poikaansa edes tilinumeron kertomaan.

Minä laittaisin asiasta hänelle (jälleen kuvien kera) kauniin kiitoskirjeen, jossa edelleen korostaisin lapsen halua tutustua heihin ja kertoisin, ettei rahalla sinäänsä ole merkitystä vaan mummolla ja papalla.

minäkin toimisin näin.

 

[ehdotus]

Älä loukkaannu vaan laita kiitoskortti!

 

[taas]

tuli tuo sama virhe eli tyttöystävä ja sulkumerkki ) eikä tyttöystävä).

 

[Hankey]

Ei se raha ole kylmää eikä lämmintä, se on vaan rahaa. Sen antaminen on nopsa tapa auttaa ja siitä on ihan turha loukkaantua,

Laitoit siihen" ps, että ymmärrät jos haluavat miettiä." Ole nyt pikkuisen kärsivällinen ja anna heidän sulatella.

Minusta tuo kirjeesi oli oikein fiksu. Kysyitkö meiltä plussalaisilta apua ?

 

[no...]

se oli heidän tapa reagoida asiaan. Ja tosiaan poika on varmasti kiukutellut jne....mutta aikanaan varmasti "uhmaavat" poikaansa enemmänkin ja ovat yhteydessä. Tiedänkin tälläisen tapauksen....

 

[Raitapaitainen]

Älä palauta rahaa. Se olisi epäkohteliasta. Osta tytön kanssa jotain kivaa sillä rahalla, ottakaa kuva ja laittakaa kiitoskirje.

 

[IhanaaMahtavaa]

lähetä kaunis kiitos vaikka joulutervehdyksen kera. odottele, mitä aika tuo. vanhatkin jäärät pehmenevät

 

[Vieras2]

Mä varmaan hyvässä hengessä kirjoittaisin taas ja kiittäisin rahasta ja toteaisin että laitoin sen lapselle säästötilille. Kertoisin että talous on kunnossa ja lapsella on kaikkea riittämiin. En ahdistelisi isovanhemman tarpeesta jauhamisella vaan kertoisin lapsesta lisää, joulunalustunnelmista ynnä muista ja laittaisin kuvia taas. Kuuluisi isovanhemmista tai ei niin lähettäisin uusia kuvia taas muutaman kuukauden kuluttua jne. Jos eivät halua mitään tekoa lapsen kanssa niin kyllä se palavasti tulee tietoon. Mutta luulenpa että heltyvät kyllä pian tapaamaan kun sulattelevat asiaa. Tiedätkö onko heillä muita lapsenlapsia? Onko lapsen isällä jo uusi naisystävä tm?

 

[ap eli harmaa yh]

Ajattelin kyllä laittaa joulukortin ja siihen kuvia lisää + kiittää muistamisesta, ja että kun ovat vähän tottuneet ajatukseen ottaisivat yhteyttä, koska haluaisin että tutustuvat toisiina.

Eivät he näemmä tienneet, sen kertoi jo lapsen isän reaktio.

Lämpimämmän kuvan saisi kyllä, jos olisi tullut kirje tai kortti tai soitto. Eikä rahaa.

 

[ap eli harmaa yh]

En mutta livenä keskustelin asiasta parin kolmen ystävän kanssa, joista pari on yh:tä ja yksi antoi tuon neuvon, että joku "esilappu" ettei vaikka noin vaan avaa kuorta vaikka olisi vieraita paikalla tms. Ja itse ajattelin että laitan kuvat kuoreen, niin eivät tuu ekana silmiin (lapsella on ihan isän silmät, vaikka onkin paljon mun näköinen muuten ) . On ehkä ollut vauvana samaa näköä.

Ei se raha ole kylmää eikä lämmintä, se on vaan rahaa. Sen antaminen on nopsa tapa auttaa ja siitä on ihan turha loukkaantua,

Laitoit siihen" ps, että ymmärrät jos haluavat miettiä." Ole nyt pikkuisen kärsivällinen ja anna heidän sulatella.

Minusta tuo kirjeesi oli oikein fiksu. Kysyitkö meiltä plussalaisilta apua ?

 

[ap eli harmaa yh]

Toivotaan... isä on myös ihan iältään aikuinen, päälle 30. Mutta muuten ei .

Joku muu kysyi, että onko muita lapsenlapsiaan. En suoraan sanoen tiedä. Isällä on yksi muu sisarus jonka nimeä en tiedä tai muista tai edes oliko sisko vai veli.

En tiedä onko uutta naisystävää tai vaikka olisi naimisissakin. Tai vaikka lapsella olisi tusina puolisisarusta. Isä ei oo pahemmin yhteyttä pitänyt, ei siis ollenkaan isyyden tunnustuksen jälkeen. Tilille tulee se minimielari. Mutta nyt kun soitti, niin ei vaikuttanut, että elämäntilanne olisi mikään auvoinen. Aikoi kuulemma tehdä kaikkensa, että hänen vanhemmat eivät tapaa lasta ja asia ei kuulemma yhtään kuulu heille. Jos olisi isä ihan oikeasti eikä vaan biologisesti onnistunut siittämään yhden lapsen, niin tajuaisi ehkä kuitenkin, että isovanhemmat on yleensä kiinnostuneet lapsenlapsista. Tai olisi kypsynyt ihmisenä :-(.

se oli heidän tapa reagoida asiaan. Ja tosiaan poika on varmasti kiukutellut jne....mutta aikanaan varmasti "uhmaavat" poikaansa enemmänkin ja ovat yhteydessä. Tiedänkin tälläisen tapauksen....

 

[ap eli harmaa yh]

No mä laitan joulukortin + kiitoksen.

Asia ei oo ihan noin, jouduin siis keväällä työttömäksi ja nyt on ollut tiukat ajat meillä. Olen tehnyt jonkun verran pätkätyökeikkaa ja jonkun verran tilanne on kohentunut kesästä, jolloin odottelin ekaa päivärahaa ja alkusyksystä. Ja olen käynyt haastatteluissa, ja toivon mukaan pian olen se, joka siihen valitaankin. Mulla on ihan hyvä koulutus ja työkokemusta. Ajat ovat vaan nyt hetken huonot.

Lapsella ei muuten oo mitään säästötiliä, lapsilisät ym. on menneet ihan elämiseen eikä kukaan muu ole rahaa lapselle tarjonnut.

Näitä asioita en todellakaan maininnut kirjeessä, ettei tuu kerjäysfiilis. Lapsen isä ei tietääkseni tiedä näitä asioita myöskään.

Meillä on perusasiat ihan ok, asumme kolmiossa (aso-asunto), jossa asuin jo kun seurustelin miehen kanssa ja olen melkein tämän maksanut. Tämä on ok alueella. Olen miettinyt, että jos työasiat paranee, ja tuo laina on maksettu, niin jäädäänkö tähän vai otanko taas lainaa ja ostan ihan oman asunnon sitten meille. Mutta lainaa pitäisi ottaa melko paljon näihin samoihin neliöihin ja samaan alueeseen.

Mä varmaan hyvässä hengessä kirjoittaisin taas ja kiittäisin rahasta ja toteaisin että laitoin sen lapselle säästötilille. Kertoisin että talous on kunnossa ja lapsella on kaikkea riittämiin. En ahdistelisi isovanhemman tarpeesta jauhamisella vaan kertoisin lapsesta lisää, joulunalustunnelmista ynnä muista ja laittaisin kuvia taas. Kuuluisi isovanhemmista tai ei niin lähettäisin uusia kuvia taas muutaman kuukauden kuluttua jne. Jos eivät halua mitään tekoa lapsen kanssa niin kyllä se palavasti tulee tietoon. Mutta luulenpa että heltyvät kyllä pian tapaamaan kun sulattelevat asiaa. Tiedätkö onko heillä muita lapsenlapsia? Onko lapsen isällä jo uusi naisystävä tm?