I
itse prkele nyt
Vieras
Jaaha.
Mistä alottasin oikein.
Tuntuu olo niin sekavalta ja vainoharhaselta nyt.
Mulla lapset 5vee ja 7vee.
Ja lähtivät eilen isovanhempien kanssa mökille.
Ja näin tapahtui:
Soitin illalla just ennen 20 ja puhuin ensin lasten kanssa ja sitten äitini, joka tuntui "hassun" kuuloselta puhelimessa, en tahtonut saada jutun juuresta kiinni vaan sain kysellä uudestaan ja uudestaan et mitä tarkoittaa nyt!
Sitten yhtäkkii kuului vaan hiukan niiskutusta ja luuri korvaan, yritin soittaa sen 100 kertaa, ei vastausta.
Laitoin viestiä, ei vastausta.
Soitin isäni numeroon, ei vastata.
Huoleni nousi kun en ymmärtänny et mistä on nyt kyse.
Noin 21.10 yhtäkkiä vastas äitini taas puhelimeen ja kun kysyin onko kaikki ok, vastasi sopertaen(mun mielestä), että JOO on kaikki hyvin... ja sitten taas puhelu poikki, eikä
mitään sen jälkeen.
Yritin soittaa edelleen, muutamia kertoja hälytti ja sitten puhelimeen ei enää saanutkaan yhteyttä.
Eikä isäni edelleenkään vastannut puhelimeensa.
Nyt aamulla 8.05 oli ensin tullut viesti isäni puhelimesta, että ovat nyt kuulolla(en herännyt viestin tuloon, olin töissä aina kello 3 asti ja juuri nukahtanut paria tuntia aiemmin).
No, sitten puhelin soi, johon heräsin, 8.15. Isäni soitti äitini puhelimesta.
Ja kaikki niin ok, pyysin antamaan puhelimen äidilleni.
Ei kuulemma ollut tullut puheluita, eikä viestejä, ei ollut ajatellut soittaa takaisin päin kun puhelu jäi kesken sillon ennen 20 illalla. Omasta puhelimestaan ei saanut yhteyttä kuulemma, nyt aamulla vasta.
Ei sanallakaan maininnu et oltas juteltu muutama sana sillon 21 jälkeen.
Tai ettei ollut tajunnut soittaa isäni puhelimesta. Seli seli seli.
Sitten mä räjähdin.
Sanoin et oon ihan 100 varma et ovat juoneet eilen.
Ja tietenkin kielsivät kaiken.
Tottakai.
Oon ite katellu niitteen vkl-juopottelua koko lapsuuteni mökillä ja hirtti niinku niin kiinni nyt. Väittävät kivenkovaan etteivät oo juoneet mitään kun todellakin tietävät kantani asiaan, ollaan isäni kanssa tästä asiasta otettu pari kertaa yhteen tosissaan kun on hoitanut lapsiani muutaman siiderin hönössä.
Niin, ja ongelma se, että kun olen pyytänyt ja käskenyt ja anellut, että eivät ota sillon kun mun lapset heidän kanssaan ovat ja pitää kieltäytyä jos ei jaksa olla ilman viinaa.
Eli se luottamus nyt.
Ja kai mulla tulee omat lapsuusajat mieleen ja se epämukava fiilis sieltä kun vanhemmat oli sekasin ja yksin sai pörrätä mökillä.
Nyt sit mietin et lähenkö hakemaan tosiaankin lapset kotiin vai?
Eivät siis päivisin koskaan juo vaan touhuavat, mutta sitten illalla.
Tosin tuskin nyt enää uskaltaisivat tänään, tämän riidan jälkeen.
Itsellä aamuvuoro eli kello 5 oltava töissä huomenna, joten todellakin tarvitsisin lastenhoitoapua nyt.
Ja tiedän et suurin ongelma on kaikki se mun oma kokema mikä nyt heijastuu tähän näin,
Mutta hitto, ja kiitos kun sain purkaa kiukkuni tänne.
Mistä alottasin oikein.
Tuntuu olo niin sekavalta ja vainoharhaselta nyt.
Mulla lapset 5vee ja 7vee.
Ja lähtivät eilen isovanhempien kanssa mökille.
Ja näin tapahtui:
Soitin illalla just ennen 20 ja puhuin ensin lasten kanssa ja sitten äitini, joka tuntui "hassun" kuuloselta puhelimessa, en tahtonut saada jutun juuresta kiinni vaan sain kysellä uudestaan ja uudestaan et mitä tarkoittaa nyt!
Sitten yhtäkkii kuului vaan hiukan niiskutusta ja luuri korvaan, yritin soittaa sen 100 kertaa, ei vastausta.
Laitoin viestiä, ei vastausta.
Soitin isäni numeroon, ei vastata.
Huoleni nousi kun en ymmärtänny et mistä on nyt kyse.
Noin 21.10 yhtäkkiä vastas äitini taas puhelimeen ja kun kysyin onko kaikki ok, vastasi sopertaen(mun mielestä), että JOO on kaikki hyvin... ja sitten taas puhelu poikki, eikä
mitään sen jälkeen.
Yritin soittaa edelleen, muutamia kertoja hälytti ja sitten puhelimeen ei enää saanutkaan yhteyttä.
Eikä isäni edelleenkään vastannut puhelimeensa.
Nyt aamulla 8.05 oli ensin tullut viesti isäni puhelimesta, että ovat nyt kuulolla(en herännyt viestin tuloon, olin töissä aina kello 3 asti ja juuri nukahtanut paria tuntia aiemmin).
No, sitten puhelin soi, johon heräsin, 8.15. Isäni soitti äitini puhelimesta.
Ja kaikki niin ok, pyysin antamaan puhelimen äidilleni.
Ei kuulemma ollut tullut puheluita, eikä viestejä, ei ollut ajatellut soittaa takaisin päin kun puhelu jäi kesken sillon ennen 20 illalla. Omasta puhelimestaan ei saanut yhteyttä kuulemma, nyt aamulla vasta.
Ei sanallakaan maininnu et oltas juteltu muutama sana sillon 21 jälkeen.
Tai ettei ollut tajunnut soittaa isäni puhelimesta. Seli seli seli.
Sitten mä räjähdin.
Sanoin et oon ihan 100 varma et ovat juoneet eilen.
Ja tietenkin kielsivät kaiken.
Tottakai.
Oon ite katellu niitteen vkl-juopottelua koko lapsuuteni mökillä ja hirtti niinku niin kiinni nyt. Väittävät kivenkovaan etteivät oo juoneet mitään kun todellakin tietävät kantani asiaan, ollaan isäni kanssa tästä asiasta otettu pari kertaa yhteen tosissaan kun on hoitanut lapsiani muutaman siiderin hönössä.
Niin, ja ongelma se, että kun olen pyytänyt ja käskenyt ja anellut, että eivät ota sillon kun mun lapset heidän kanssaan ovat ja pitää kieltäytyä jos ei jaksa olla ilman viinaa.
Eli se luottamus nyt.
Ja kai mulla tulee omat lapsuusajat mieleen ja se epämukava fiilis sieltä kun vanhemmat oli sekasin ja yksin sai pörrätä mökillä.
Nyt sit mietin et lähenkö hakemaan tosiaankin lapset kotiin vai?
Eivät siis päivisin koskaan juo vaan touhuavat, mutta sitten illalla.
Tosin tuskin nyt enää uskaltaisivat tänään, tämän riidan jälkeen.
Itsellä aamuvuoro eli kello 5 oltava töissä huomenna, joten todellakin tarvitsisin lastenhoitoapua nyt.
Ja tiedän et suurin ongelma on kaikki se mun oma kokema mikä nyt heijastuu tähän näin,
Mutta hitto, ja kiitos kun sain purkaa kiukkuni tänne.
