V
valehteleeko isäni
Vieras
Äh, nyt vähän ahdistaa. Äitini kuoli jonkinaikaa sitten, sain perinnön ja nyt isäni, joka on noin kolmekymmentä vuotta sitten lähtenyt äitini luota (toisen naisen matkaan) keksi jostain, että äitini on jäänyt hänelle velkaa sen aikaisesta asunnon myynnistä. Äitini ja isäni eivät olleet naimisissa.
Äitini vielä ennen kuolemaansa painokkaasti sanoi, että hänellä EI ole mitään velkoja mun isälle, tai muillekkaan ihmisille ja kertoi, että isäni on jättänyt elatusmaksut maksamatta lähtönsä jälkeen mun lapsuudessani ja syyttänyt sitten häntä kun niitä on pitänyt periä. Ja äitini näytti vielä kirjeen, jonka isän joku 'ystävä' oli hänelle lähettänyt, että jos äitini maksaisi saamistaan elatusmaksuista pois jotain lainoja, joita isäni oli pyytänyt tätä 'ystävää' takaamaan, jättänyt maksamatta (lainoja, joista äitini ei ollut tiennyt ja ne oli otettu pian isäni lähdön jälkeen) ja lainat nyt kaatuneet tämän isän 'ystävän' maksettaviksi. Elatusmaksuista! Eli isäni talous ei ikinä ole ollut kovin 'tasapainossa'.
Äitini oli tunnollinen raha-asioissa, ja jos jotain maksettavia on ollut äikoinaan (silloin 30 vuotta sitten) niin uskoisin hänen hoitaneen ne pois ja että näistä olisi ollut varmasti jotain puhetta jos äitini olisi hänelle edelleen ollut velkaa. Äitini sanoi että isäni myös haki elatusmaksuista vapauttamista ja sai sen vähävaraisuutensa takia kun olin teini-ikäinen.
Nyt sitten isäni kysyy minulta, että maksaisin hänelle perinnöstäni jotain 30tuhannen markan velkaa (n5000e), mikä muka silloin kolmekymmentä vuotta sitten asuntokaupoista jäi roikkumaan kun hän ei sitä koskaan oikeusteitse ryhtynyt perimään.
Haluaisin olla isäni kanssa hyvissä väleissä, varsinkin kun hän on ainoa vanhempi joka minulla enää on, mutta mua loukkaa todella paljon tällainen rahan takia valehtelu ja tuntuu pahalta. Isäni kanssa meillä on hyvät mutta tavallaan etäiset välit, ja tiedän, että hän on aika köyhä (ja välillä ryyppää myös). Vaikea tilanne.
Rakastan häntä omalla tavallani, ja jos hän kysyisi suoraan että jos voisin auttaa jossain, niin varmasti auttaisin, mutta tällainen huijaaminen tuntuu todella pahalta. Ja kun en ihan varmasti pysty sanomaan että miten tilanne on mennyt silloin. Enkä kehtaisi jotenkin muille sukulaisillekaan kertoa ja kysyä kun olen aika varma että hän valehtelee.
Ja tiedän, että edesmennyttä äitiäni loukkaisi jos alkaisin hänen vaivalla keräämistään perinnöksi jättämistään varoista makselemaan perättömiä maksuja häntä pettäneelle ja jättäneelle isälleni. Ja vielä kun soitin toivottaakseni hyvät isänpäivät, isä alkoi näistä rahoista kysellä. (Tätä ennen hän on kysellyt niistä vain kun on ollut humalassa)
Ajattelin, että kirjoittaisn isälleni kirjeen, jossa kerron kaikki nämä asiat ja tunteeni ja että en ala mitään maksamaan. Onko se hyvä idea?
Ja voisiko oikeasti olla jotain 30vuoden takaisia maksja edes olla maksamatta, ja olisiko minulla niitä joku velvollisuus sitten hoitaa? Perinnonjako yms on jo tehty, olisihan ne siinä tulleet esiin?
Kiitos kun jaksoit lukea pitkän vuodatukseni.
Äitini vielä ennen kuolemaansa painokkaasti sanoi, että hänellä EI ole mitään velkoja mun isälle, tai muillekkaan ihmisille ja kertoi, että isäni on jättänyt elatusmaksut maksamatta lähtönsä jälkeen mun lapsuudessani ja syyttänyt sitten häntä kun niitä on pitänyt periä. Ja äitini näytti vielä kirjeen, jonka isän joku 'ystävä' oli hänelle lähettänyt, että jos äitini maksaisi saamistaan elatusmaksuista pois jotain lainoja, joita isäni oli pyytänyt tätä 'ystävää' takaamaan, jättänyt maksamatta (lainoja, joista äitini ei ollut tiennyt ja ne oli otettu pian isäni lähdön jälkeen) ja lainat nyt kaatuneet tämän isän 'ystävän' maksettaviksi. Elatusmaksuista! Eli isäni talous ei ikinä ole ollut kovin 'tasapainossa'.
Äitini oli tunnollinen raha-asioissa, ja jos jotain maksettavia on ollut äikoinaan (silloin 30 vuotta sitten) niin uskoisin hänen hoitaneen ne pois ja että näistä olisi ollut varmasti jotain puhetta jos äitini olisi hänelle edelleen ollut velkaa. Äitini sanoi että isäni myös haki elatusmaksuista vapauttamista ja sai sen vähävaraisuutensa takia kun olin teini-ikäinen.
Nyt sitten isäni kysyy minulta, että maksaisin hänelle perinnöstäni jotain 30tuhannen markan velkaa (n5000e), mikä muka silloin kolmekymmentä vuotta sitten asuntokaupoista jäi roikkumaan kun hän ei sitä koskaan oikeusteitse ryhtynyt perimään.
Haluaisin olla isäni kanssa hyvissä väleissä, varsinkin kun hän on ainoa vanhempi joka minulla enää on, mutta mua loukkaa todella paljon tällainen rahan takia valehtelu ja tuntuu pahalta. Isäni kanssa meillä on hyvät mutta tavallaan etäiset välit, ja tiedän, että hän on aika köyhä (ja välillä ryyppää myös). Vaikea tilanne.
Rakastan häntä omalla tavallani, ja jos hän kysyisi suoraan että jos voisin auttaa jossain, niin varmasti auttaisin, mutta tällainen huijaaminen tuntuu todella pahalta. Ja kun en ihan varmasti pysty sanomaan että miten tilanne on mennyt silloin. Enkä kehtaisi jotenkin muille sukulaisillekaan kertoa ja kysyä kun olen aika varma että hän valehtelee.
Ja tiedän, että edesmennyttä äitiäni loukkaisi jos alkaisin hänen vaivalla keräämistään perinnöksi jättämistään varoista makselemaan perättömiä maksuja häntä pettäneelle ja jättäneelle isälleni. Ja vielä kun soitin toivottaakseni hyvät isänpäivät, isä alkoi näistä rahoista kysellä. (Tätä ennen hän on kysellyt niistä vain kun on ollut humalassa)
Ajattelin, että kirjoittaisn isälleni kirjeen, jossa kerron kaikki nämä asiat ja tunteeni ja että en ala mitään maksamaan. Onko se hyvä idea?
Ja voisiko oikeasti olla jotain 30vuoden takaisia maksja edes olla maksamatta, ja olisiko minulla niitä joku velvollisuus sitten hoitaa? Perinnonjako yms on jo tehty, olisihan ne siinä tulleet esiin?
Kiitos kun jaksoit lukea pitkän vuodatukseni.
sympatiat sulle .