isovanhempien alkoholin käyttö...

["vvieras"]

[QUOTE="vieras";22465421]Meillä on appivanhemmilla samaa vikaa. eivät onneksi joka päivä juo ja käydäänkin kylässä kun ovat selviä. Tuo on todella kurja tilanne kun teillä ei olla ikinä selviä.
[/QUOTE]

Meillä vähän sama tilanne. Mutta asiaa ei kovin paljoa helpota se, että välillä ovat selviä ja välillä ei. Aina kun siellä käy, niin koko ajan joka minuutti on pelko, että koska ratkeaa. Niin monet kerrat on joutunut pettymään.

Juominen on siis sikäli hallinnassa, että kulissit pysyvät pystyssä ja osaavat juoda kohtuu maltillisesti salaa. Joskus jopa toivon, että ratkeaisivat kunnolla, jos sitten saisin sanottua suorat sanat, tai jopa laitettua välit poikki. Vielä ollaan klassisessa "virtahepo olohuoneessa" -tilanteessa, eli oletettavasti kaikki tietävät ongelman, mutta kukaan ei uskalla puhua siitä. Ihmetellään vain kun ollaan niin vähän yhteyksissä.

 

["vieras"]

Eihän se tee ihmisestä pahaa. On todistettu tosiasia, että alkoholismi on geneettinen ominaisuus ja kaikista ei voi tula alkoholisteja. Toisaalta minusta on kyllä hyvää ja tervettä tiedostaa se, että jos suvussa on paljon alkoholismia, itseään kannattaa tarkkaila siltä pohjalta, että onko näkyvissä alkoholismin oireita. Muut oireet kuitenkin alkavat usein näkyä jo ennen varsinaista juomisen käsistä karkaamista.
Ennemminkin ongelma on se, että ne muut oireet on niin vähän tunnettuja.

Tarkoitin, että uskonnosta ponnistava alkoholivalistus on usein juuri tällaista. Ei puhuta neutraalisti lääketieteen keinoin, vaan siinä voi olla toinen sävy. Muuten on tietysti terveellistä tiedostaa omat mahdolliset taipumuksensa, mutta ei ehkä ihan lapsesta saakka kannata aikuisten siitä puhua.

 

[LisaMarie]

[QUOTE="vieras";22466230]Tarkoitin, että uskonnosta ponnistava alkoholivalistus on usein juuri tällaista. Ei puhuta neutraalisti lääketieteen keinoin, vaan siinä voi olla toinen sävy. Muuten on tietysti terveellistä tiedostaa omat mahdolliset taipumuksensa, mutta ei ehkä ihan lapsesta saakka kannata aikuisten siitä puhua.[/QUOTE]
Varsin totta ja niin yleistä!
On uskomatonta, kuinka monta ihmistä mä tiedän, jota on paennu alkoholismia uskontoon ja se kaikki tunne-elämän paska vaan pahenee, kun tiukasta uskonnosta saadaan ihan samanlainen läheisriippuvuutta aiheuttava tekijä kun alkoholismi.
Vaikka toisaalta, sehän on luonnollinen jatkumo: tuttua ja turvallista, se voimakas ilmiö, jota on mahdoton käsitelä vaan vaihtuu viinasta uskontoon :/.
Pakko silti sanoa sekin, että usko on toki toipumisessa myös tärkeä apuväline oikein käytettynä! Mutta usko ja uskonto on kaksi niin eri asiaa kun olla ja voi!

 

["pettynyt"]

olenkin miettinyt olenko yksin asian kanssa,mutta ilmeisesti en...

 

["vieras"]

Jotekin voi kuvitella, että monelle lapselle voi olla todella traumaattista se, että viina vaihtuu vanhemmalla uskontoon. Alkoholismin kyseessä ollessa lapsi voi saada ulkopuolisilta ihmisiltä jonkinnäköistä henkistä tukea ja vahvistusta ymmärrykseensä siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Kun juominen loppuu, vaikka mikään muu ei muutukaan (epäterve henkinen ympäristö), niin saattaa käydäkin ympärillä olevista ihmisistä riippuen niin, että sen jälkeen lapsi on ihan yksin. Vanhempi saa kunniaa ja hyväksyntää parantumisesta ja uskoontulostaan ja lapsella on edelleen paha olla, mutta sitä ei enää nähdä. Sitten vanhempi alkaa pahimmassa tapauksessa syyllistämään ja hallitsemaan lasta ja käyttää uskonnollisia syitä verukkeina, vaikka todellisuudessa yrittää peitellä omaa epäonnistumistaan ja vältellä häpeäänsä.

 

["vvieras"]

[QUOTE="vieras";22466642]Jotekin voi kuvitella, että monelle lapselle voi olla todella traumaattista se, että viina vaihtuu vanhemmalla uskontoon. [/QUOTE]

Kumpa vaihtaisivatkin. Ihan sama mihin hihhulijärjestöön, kunhan juominen loppuisi.

 

[LisaMarie]

[QUOTE="vvieras";22466861]Kumpa vaihtaisivatkin. Ihan sama mihin hihhulijärjestöön, kunhan juominen loppuisi.[/QUOTE]

Haluatko todella, että juominen loppuu, vai haluatko eroon oireista; epäluotettavuudesta, valehtelusta, ilkeydestä, loukkaavista sanoista, välinpitämättömyydestä, siitä ettei koskaan tiedä, mikä on totta?
Mulla on lähellä kokemus siitäkin, että asiat voi muttua lähes pahemmiksi, kun korkki menee kiini mutta egoistinen käytös (alkoholismin pääoire, joka yleensä näkyy jo ennen juomisen leviämistä käsiin) jää jäljelle ja pahenee. Tilalle tulee egoistiset vaatimukset siitä, että minulla on oikeus, kun en edes juo. Edelleenkään ei perheessä olla tasavertaisia ihmisiä kaikilla oikeuksilla ja myös oikeuksien mukana tuomilla velvollisuuksilla, vaan yhdellä on kaikki oikeudet, koska hän ei edes juo ja muilla kaikki velvollisuudet, kun ei hänen tarvi, kun ei edes juo.

 

["vvieras"]

Tällä hetkellä vanhempien juomisessa pahimpia oireita ovat epäluotettavuus ja fyysiset vaarat. Hihhuliuskovainen on aina hihhuliuskovainen, asiaan on helpompi suhtautua. Ei tarvitse pelätä, että kaatuuko hän lapsi sylissään, jos on lukenut liikaa raamattua. Raamatun luku ei myöskään heikennä ajokuntoa, jos tulee äkillinen tarve viedä vaikka lapsi lääkäriin. Uskovainen puhuu lapselle samalla äänellä ennen ja jälkeen raamatunluvun, eikä ala sössöttämään sekavia jos on salaa varastossa käynyt rukoilemassa.

 

[LisaMarie]

^toisaalta henkien väkivalta on siitä vakavampaa, että fyysisestä jää jälkiä, sitä ei voi kiistää itseltään. henkisen väkivallan kohteeksi jutunut joutuu jatkuvasti epäilemään; mitä jos syy sitenkin on mun, jos tuo kuitenkin on oikeassa.
Totta on, etä fyysisistä vaaroista päästään, kun juominen loppuu, mutta henkiset haavat voi syventyä, koska tulee se oletus, että ihminen toimii selvinpäin normaalisti, ja sitähän alkoholisti ei tee, jos ei ole hoitanut sairauttaan, eli siivonnut elämäänsä ja kohdannut häpeän ja tuskan jota on aiheuttanut myös muille.
Eikä se poista aina edes väkivaltaisuutta, koska jälleen kerran ne oikeudet, joita hänellä on, kun on hieno ihminen ja juomatta ja nää uskontoon pakenevat hihhulit ottaa siinäkohtaa esiin Ramatun ja kertoo että fyysinen kuritus on Jumalan käsky:|
Mutta joo, siis esim. meillä siitä nyt ei ole ollu muuta seurausta, kun että mun vanhemmat on täysin tunnekylmiä. Mun äiti meni töihin kun pikkusisko aloitti koulun ja mä olin jo muuttanu pois kotoa, enkä silti esim. muista koskaan olleeni äidin sylissä. isän sylissä mä tapasin nukkua uskonnollisissa tilaisuuksissa vielä aika isona, koska silloin pääsi syliin, imago vaati esittämän hyvää perhettä...