S
suru
Vieras
Ehkä olen vain jotenkin katkera, mutta pahoitin vaan mielini niin pahasti.
Mulla on ollut tässä vuoden aikana useampi sellainen tilanne, että olen pyytänyt lastenhoitoapua äidiltäni tai nuorilta sisaruksiltani. Enkä ole saanut sitä. Minulla on ollut tärkeitä menoja, jonne ei ole lapsen kanssa voinut mennä ja raskauden aiheuttamisa terveydellisiä ongelmia. Näissä tilanteissa oma puolisoni on ollut töissä tai työmatkalla, eli siksi olisin tarvinnut jonkun ulkopuolisen apua.
Kuulin, että nyt äitini oli lähettänyt taas nuoremmat sisarukseni kolmannen siskoni luo lapsenvahdeiksi, ettei siskon miehen tarvitse kesälomalla vahtia yksin heidän lastaan. Heillä on siis vain yksi lapsi.
En voi mitään sille, että harmittaa taas :ashamed: Minä olen pari kertaa joutunut oikein rukoilemaan, että joku tulisi auttamaan mutta kun ei niin ei. Olen sitten joutunut perumaan omia menoja tai tilaamaan ulkopuolisen lastenhoitajan, että saan käytyä lääkärillä. Kyse ei ole siitäkään, että meille olisi hankalampi tulla, meille on matkaa kolme varttia ja siskon luokse kolme tuntia. Matkan olisin maksanut, ja korvauksen hoitoavusta.
Olen vaan niin väsynyt, ja harmissani. Meidän lapsemme on ollut erittäin vaativa, hän ei ole terve mutta näissä lastenhoitotilanteissa ei hoitaja olisi joutunut antamaan lapselle lääkkeitä tai muulla tavoin hoitamaan vaan olemaan ihan kuin tavallisen lapsen kanssa tavallista elämää. Lapsi ei siis ole niin sairas, että ei voisi elää normaalia elämää lääkitysten välissä.
Yöksi en edes yritä ehdottaa, että joku hoitaisi lasta. Lapseni on koko elämänsä aikana ollut yhden yön mummolassa, muuten äitini ei häntä sinne ota yöksi vaikka meillä olisi mitä menoja. Esim on ihan turha olettaa, että lapsi saisi olla äitini luona, kun minä olen piakkoin menossa synnyttämään. Siskoni lapsi on ollut jo parin viime kuukauden aikana siellä useamman kerra yöhoidossa ja ottaa hänen lapsensa sinne ihan mielellään aina.
Ja harmittaa sekin, että jos olemme äitini luona käymässä ja pyydän äitiäni tai siskojani tekemään jotain puolesta, siis vaikka antamaan lapselle lasin vettä tai viemään potalle, niin äitini vaan marmattaa kuinka laiska minä olen ja passuutan muita koko ajan. Siskon lapselle vaihtaa mielellään vaipat, antaa ruokaa, syöttää, nukuttaa. Mutta minua ei auttaisi, koska minä olen hänen mielestään vain laiska. Väsymyksenikin on pelkkää laiskuutta, vaikka minulla lääkäri totesi olevan vakavan uupumuksen jo puolitoista vuotta sitten eikä tilanne siitä ole juuri miksikään muuttunut.
Ihmeitä en kaipaa, mutta jos joskus saisi edes muutamaksi tunniksi jonkun olemaan lapsen kanssa, tai että oltaisiin edes lähes samanarvoisia siskon kanssa. Mutta turha sitä on kai olettaa.