Itkettää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onneton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onneton

Vieras
Meillä oli taas miehen kanssa iso yhteenotto aamulla. Riideltiin, mies suuttui, kun sen piti syöttää isommalle puuro... En edes muista, mitä kaikkea siinä toisillemme huudeltiin. Sanoin, että jos ei lopeta sitä ärsyttämistä (tuo naamansa sentin päähän mun naamaa ja näyttää hirveän näköiseltä, hullu ilme) niin vien lapsen pois ja lyön. Teki edelleen niin, sanoi, että jos lyön niin hän lyö takaisin. Vein lapsen huoneeseensa ja löin. Mies hurjistui ja puristi mua keskivartalosta niin lujaa, ettei henki kulkenut. Nosti ylös ja heitti lattialle. Minä hurjistuin entisestäni ja annoin samalla mitalla takaisin. Mies rupesi jahtaamaan, tönäisi minut nurin niin, että nyt on mustelma jalassa. Siinä rytäkässä tuli iso mustelma myös käteeni, joka on nyt todella kosketusarka.

Minulla on ongelma. Jos mua ärsytetään niin tulen väkivaltaiseksi. En tarvitse mitään saarnaa osakseni, tiedän ongelmani ja tiedän, että tarvitsen siihen apua. Väkivalta ei ratkaise mitään. Tiedän tehneeni väärin. Sitä en voi ymmärtää, että miksi tuo mies sitten ärsyttää mut siihen pisteeseen, että lyön. Varoitin häntä, varoitin monta kertaa ja annoin viimeisen varoituksen, sanoin, että jos vielä tekee niin niin lyön. Olemme molemmat tietoisia väkivaltaisesta käytöksestäni. Yritän päästä siitä eroon ja hakeudun varmasti johonkin hoitoonkin...

Miehen mielestä asiasta ei pidä puhua. Hänen mielestään voimme jättää puheen pois kokonaan. Emme siis keskustelisi enää mistään asiasta, kun emme kuulemma kuitenkaan toisiamme ymmärrä.

On niin surkea olo. Takana on niin paljon, niin paljon on tapahtunut, pahaa, uuvuttavaa, masentavaa. Eikä siis meidän suhteessa pelkästään, vaan muutenkin. Olen aivan loppu. Tiedän, että jos tämä jatkuu näin niin tulen saamaan totaalisen hermoromahduksen. Pelkään sitä, pelkään enemmän kuin mitään. Olen epäonnistunut. Olen onneton. Valoa ei näy. Kaikki, aivan kaikki, painaa päälle.
 
Nyt äkkiä hakemaan apua tuohon tilanteeseen. Olet edennyt jo asiassa kun olet tiedostanut ongelmat ja kirjoittanut niistä täällä. Nyt kannattaisi pikimmiten soittaa esim. perheneuvolaan ja viedä asiaa eteenpäin. Kuten itsekin jo mainitsit, tarvitset apua ja niin myös koko perhe. Nyt kun asia on tuore niin kannattaa soittaa, koska jos odotat niin saattaa käydä niin että pienentelet ongelmaa mielessäsi etkä sitten koskaan sitä apua lähde hakemaan. Itsellä tyyli tehdä juuri näin, mutta nyt on meidänkin perheessä kyllä kissa nostettu pöydälle ja apua haettu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ai sinäkö vain olit väkivaltainen? jos miehes nakkelee sua pitkin lattioit? :o sanos sille äijälles että ketsoo peiliin ja syvälle sinne!

siis kyllä jos toinen lyö niin saa takaisin laittaa kaksinverroin.
 
En osaa järkytykseltäni kertoa, miten kaikki meni. No, sanotaan niin, että mies ärsyttää minut siihen pisteeseen, että olen väkivaltainen, jonka jälkeen hän itsekin on. Sanoo aina, että minä löin ensin, joten kaikki on minun syytäni. Totta se on, minä lyön aina ensin, mutten ikinä, ellei mua ärsytettäisi siihen pisteeseen. Silloin, kun sanat loppuvat (ja niitä sanoja kyllä löytyy) niin alkaa sitten riiteleminen muilla keinoin.

Erosta ollaan puhuttu. Onko se ratkaisu kaikkeen? Hyvinä aikoina menee hyvin. Perheneuvolassa on kuulemma niin pitkät jonot, ettei kannata edes jonoon laittaa?? Jos olisimme viime talvena jonoon menneet niin emmeköhän olisi pian jo sielä käyneetkin...

Riita ei tavallaan alkanut tuosta puuron syöttämisestä... Tavallaan alkoi...
 
Kyllä teidän suhteessa molemmilla on peiliin katsomista, jos mun mies tunkis naaman kiinni mun naamaan hullun ilmeellä, niin kyllä siinä ensimmäinen ajatus on itseänsä puollustaa. Mun reviirille ei olis asiaa jos agressiivisesti sinne yritetään.
Aikamoiselta umpikujalta kuullostaa teidän suhde, kannattaa nyt vakavasti miettiä mikä on parhaaksi oman itsen kannalta ja lasten kannalta.
Ja pitää muistaa että henkinen väkivalta on yhtä vakava asia kun fyysinen väkivalta ja ainakin tän kertomuksen mukaan sun miehesi harrastaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
 
Jokaisen pitäisi kyetä hillitsemään itseään vaikka toinen käyttäytyisi kuinka huonosti. Tämä oli teille molemmille.
Joku sen jo sanoikin, hakekaa apua perheneuvolasta. Ei ne lapsia ota heti huostaan vaikka rehellisesti kertoisi tilanteesta. Voitte varmasti kaikki sen jälkeen paremmin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja helläheluna harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ai sinäkö vain olit väkivaltainen? jos miehes nakkelee sua pitkin lattioit? :o sanos sille äijälles että ketsoo peiliin ja syvälle sinne!

siis kyllä jos toinen lyö niin saa takaisin laittaa kaksinverroin.

Opetatko noin lapsillesikin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierasnro2:
Alkuperäinen kirjoittaja helläheluna harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ai sinäkö vain olit väkivaltainen? jos miehes nakkelee sua pitkin lattioit? :o sanos sille äijälles että ketsoo peiliin ja syvälle sinne!

siis kyllä jos toinen lyö niin saa takaisin laittaa kaksinverroin.

Opetatko noin lapsillesikin?

en mutta aikuiset on eriasia kuin lapset
 
Alkuperäinen kirjoittaja onneton:
Mies uhkailee, että ottaa lapset itselleen. Se on yksi ja iso syy, miksen uskalla tästä puhua...

ei millään pahalla , mutta en ihmetele. varmasti pelkää jättää lapset sinulle, jos sattuu että suutut ja lyöt lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja heläheluna harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja onneton:
Mies uhkailee, että ottaa lapset itselleen. Se on yksi ja iso syy, miksen uskalla tästä puhua...

ei millään pahalla , mutta en ihmetele. varmasti pelkää jättää lapset sinulle, jos sattuu että suutut ja lyöt lapsia.

Lapsia en ole koskaan lyönyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onneton:
Alkuperäinen kirjoittaja heläheluna harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja onneton:
Mies uhkailee, että ottaa lapset itselleen. Se on yksi ja iso syy, miksen uskalla tästä puhua...

ei millään pahalla , mutta en ihmetele. varmasti pelkää jättää lapset sinulle, jos sattuu että suutut ja lyöt lapsia.

Lapsia en ole koskaan lyönyt.

Eikä se pelkää lapsia mulle jättää, ei todellakaan.
 
Mä elin ihan samanlaisessa suhteessa. Toi olis voinut olla mun kirjoittama juttu... Lopulta ymmärrettiin erota. Mä luulin, että mä oon aina tollanen kaistapäinen, väkivaltanen hermoheikko tyyppi, mutta nyt olen ymmärtänyt, että vika ei ollut pelkästään minussa ja oikean ihmisen kanssa noita ongelmia ei ole. Nykyisen mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä monta vuotta. Vain pieniä riitoja, ei ikinä tulisi mieleenkään kumauttaa jne. Suosittelen eroa... valitettavasti.
 
Minun syyksi tää laitetaan. Täälläkin varmasti suurinosa. Olen miettinyt, että miksi en esim. viime suhteessani koskaan lyönyt, edes ajatellut lyöväni. Miehessä on paljon vikoja, joita ei edes itse ymmärrä (vaikka ne hänelle sanoisin). En ole halunnut itselleni tuollaista miestä, totuus tuli ilmi liian myöhään. Enkä nyt tarkoita, että mikään hänen vioistaan saisi johtaa lyömiseen.

Jos eroamme, kaikki suunnitelmamme ja etenkin minun omat tulevaisuudensuunnitelmat romuttuvat. Olenko valmis heittämään unelmani menemään? Minä olen se, joka tässä perheessä on epäitsekkäin, paitsi tässä asiassa. Se, että olemme yhdessä mahdollistaa minun tulevaisuuteni, jota itselle haluaisin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja heläheluna harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja onneton:
Mies uhkailee, että ottaa lapset itselleen. Se on yksi ja iso syy, miksen uskalla tästä puhua...

ei millään pahalla , mutta en ihmetele. varmasti pelkää jättää lapset sinulle, jos sattuu että suutut ja lyöt lapsia.

no löihän se mieskin! ja miksi meni ärsyttämään siihen pisteeseen vaikka tiesi tasan tarkkaan mitä tuli käymään! ap.lle :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Teki edelleen niin, sanoi, että jos lyön niin hän lyö takaisin. Vein lapsen huoneeseensa ja löin.

No olipa fiksua, kummaltaki...

No eikö ollutkin? Saitko siitä jotain, että totesit näin itsestäänselvän asian?
 

Similar threads

Yhteistyössä