O
onneton
Vieras
Meillä oli taas miehen kanssa iso yhteenotto aamulla. Riideltiin, mies suuttui, kun sen piti syöttää isommalle puuro... En edes muista, mitä kaikkea siinä toisillemme huudeltiin. Sanoin, että jos ei lopeta sitä ärsyttämistä (tuo naamansa sentin päähän mun naamaa ja näyttää hirveän näköiseltä, hullu ilme) niin vien lapsen pois ja lyön. Teki edelleen niin, sanoi, että jos lyön niin hän lyö takaisin. Vein lapsen huoneeseensa ja löin. Mies hurjistui ja puristi mua keskivartalosta niin lujaa, ettei henki kulkenut. Nosti ylös ja heitti lattialle. Minä hurjistuin entisestäni ja annoin samalla mitalla takaisin. Mies rupesi jahtaamaan, tönäisi minut nurin niin, että nyt on mustelma jalassa. Siinä rytäkässä tuli iso mustelma myös käteeni, joka on nyt todella kosketusarka.
Minulla on ongelma. Jos mua ärsytetään niin tulen väkivaltaiseksi. En tarvitse mitään saarnaa osakseni, tiedän ongelmani ja tiedän, että tarvitsen siihen apua. Väkivalta ei ratkaise mitään. Tiedän tehneeni väärin. Sitä en voi ymmärtää, että miksi tuo mies sitten ärsyttää mut siihen pisteeseen, että lyön. Varoitin häntä, varoitin monta kertaa ja annoin viimeisen varoituksen, sanoin, että jos vielä tekee niin niin lyön. Olemme molemmat tietoisia väkivaltaisesta käytöksestäni. Yritän päästä siitä eroon ja hakeudun varmasti johonkin hoitoonkin...
Miehen mielestä asiasta ei pidä puhua. Hänen mielestään voimme jättää puheen pois kokonaan. Emme siis keskustelisi enää mistään asiasta, kun emme kuulemma kuitenkaan toisiamme ymmärrä.
On niin surkea olo. Takana on niin paljon, niin paljon on tapahtunut, pahaa, uuvuttavaa, masentavaa. Eikä siis meidän suhteessa pelkästään, vaan muutenkin. Olen aivan loppu. Tiedän, että jos tämä jatkuu näin niin tulen saamaan totaalisen hermoromahduksen. Pelkään sitä, pelkään enemmän kuin mitään. Olen epäonnistunut. Olen onneton. Valoa ei näy. Kaikki, aivan kaikki, painaa päälle.
Minulla on ongelma. Jos mua ärsytetään niin tulen väkivaltaiseksi. En tarvitse mitään saarnaa osakseni, tiedän ongelmani ja tiedän, että tarvitsen siihen apua. Väkivalta ei ratkaise mitään. Tiedän tehneeni väärin. Sitä en voi ymmärtää, että miksi tuo mies sitten ärsyttää mut siihen pisteeseen, että lyön. Varoitin häntä, varoitin monta kertaa ja annoin viimeisen varoituksen, sanoin, että jos vielä tekee niin niin lyön. Olemme molemmat tietoisia väkivaltaisesta käytöksestäni. Yritän päästä siitä eroon ja hakeudun varmasti johonkin hoitoonkin...
Miehen mielestä asiasta ei pidä puhua. Hänen mielestään voimme jättää puheen pois kokonaan. Emme siis keskustelisi enää mistään asiasta, kun emme kuulemma kuitenkaan toisiamme ymmärrä.
On niin surkea olo. Takana on niin paljon, niin paljon on tapahtunut, pahaa, uuvuttavaa, masentavaa. Eikä siis meidän suhteessa pelkästään, vaan muutenkin. Olen aivan loppu. Tiedän, että jos tämä jatkuu näin niin tulen saamaan totaalisen hermoromahduksen. Pelkään sitä, pelkään enemmän kuin mitään. Olen epäonnistunut. Olen onneton. Valoa ei näy. Kaikki, aivan kaikki, painaa päälle.