itkuinen vauva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

niina

Vieras
Meillä kaksiviikkoinen vauva ja tuntuu, että hän lähinnä syö, nukkuu tai kitisee. Missä vaiheessa vauvat alkavat olla enemmän hereillä ja ilman kitinöitä. Eli missä vaiheessa alotetaan seurustelu ja missä vaiheessa alkaa virikkeet (esim. kasvot, helistin) kiinnostaa.
 
Kasvot alkoi kiinnostaa heti syntymästä asti, helistin vasta noin 3kk vanhana, muistaakseni. Hymy tuli kuvaan siinä 5 viikon paikkeilla ja jonkinlainen ääntelykin. Seurustelun vauvan kanssa voi aloittaa heti, vaikkei vauva osaisikaan varsinaisesti vastata. Kitinää on enemmän tai vähemmän puolen vuoden vanhaksi ja sen jälkeenkin, mutta vähitellen lisääntyy myös tyytyväisenä olo, kun osaa tehdä enemmän, esim. katsella, kuunnella, tarttua esineisiin, liikkua. En muista kyllä tarkemmin aikoja koska nuo tapahtui, sen verran sumussa taisi mennä ekat kuukaudet... Osaako joku muu sanoa tarkemmin?
 
Vauvan itkuisuus on suurimmillaan 6-8 viikkoisena, jonka jälkeen sen pitäisi vähitellen vähentyä. Itse olen huomannut tämän pitävän paikkaansa. Kun vauva oppii ääntelemään, tapahtuu osa kommunikoinnista sitä kautta, eikä itkemällä.

Kaikki vauvat ovat omia persooniaan. Temperamentti ratkaisee. Lisäksi on syytä miettiä, miksi vauva kitisee. Jos en laita omaa vauvaani ajoissa nukkumaan kun silmät alkavat lupsua ja haukotuttaa, kitisee hän yliväsyneenä. Muuten ei itke juuri lainkaan. Lisäksi saattaa itkeä kakkaa, mutta se ei kauaa kestä ;) Nälkää ei juuri itke, koska hamuamisesta tiedän tarjota tissiä.

Alussa vauvoilla on usein mahavaivoja, silloin kitinä on yhteydessä kipristelyihin ja naamasta näkee, että pientä sattuu.

Vanhempaa voi helpottaa kun oppii tulkitsemaan eri itkuja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että itku on vauvan tapa kommunikoida. Ei se vaarallista ole.
 
Juuri näin, ei 2-viikkoinen ""kitisi"" ollakseen hankala tms. vaan vauvalla on asiaa! Kannattaa herkästi kuunnella ja reagoida, kun oppii tunnistamaan eri itkut ja osaa vastata oikealla tavalla (nukuttaa, syöttää, ottaa syliin, seurustella, lopettaa leikit) kitinät vähenevät/lyhenevät kummasti. Itsellämme oli oleellista tajuta kuina usein vauva unta tarvitsee, ja kuinka nopeasti saa liikaa virikkeitä. Monestihan ""kitinä"" tulkitaan että vauva haluaa huomiota. Saattapa olla että monesti kuitenkin on saanut liikaa huomiota/virikkeitä.

Toki tuo 3kk rajakin tehoaa, kun suolisto kypsyy jne. mutta meillä ainakin auttoi kun opittiin katsomaan peiliin!!! Yhtenä päivänä käytiin kaupassa testaamassa vauvan kanssa kan toliinoja, ja suoraan sieltä yritettiin lähteä vaunulenkille. Vauva itki ja luovutettiin ja marssittiin kotiin. Jälkeenpäin mietittiin mitä päivän aikana oli tapahtunut ennen kuin alkoi kamala raivo. Opittiin etenemään vauvanaskelin ja kuuntelemaan kotonakin ääniä (onko kaikki toosat auki) vauvan korvin...
 
Moi ap,

kysymyksesi kuullostaa tutulta. Meillä poika söi, nukkui ja kitisi ensimmäiset 4 viikkoa, ja me tuoreet vanhemmat olimme ihmeissämme, että mitäs iloa tästä vauvasta oikein on;) Sitten 1-2 kk iässä syötiin nukuttiin, kitistiin ja hiukan seurusteltiin (vanhempien kasvojen katselua, kasvonilmeiden seurailia, hymyilyä, yksinkertaista puuhailua kuten helistimen tai kirjan kuvien katselemista). Vastavuoroisuus ja sellainen varsinainen seurustelu alkoi meillä vasta tuossa 2-3 kk iässä, ääntely 2,5 kk iässä. Mutta lapset ovat tosi erilaisia, joku voi alkaa seurustelemaan tosi aikaisin, jotkut ovat tällaisia hitaammin lämpeäviä. Kyllä se sieltä tulee, usko pois.

Kitinästä sen verran, että meillä poika on ihan mahdoton kitisemään edelleen, vaikka ikää on 4,5 kk. Osasyynä ovat jatkuvat mahavaivat, mutta olemme kallistuneet siihen, että poika ei nyt vaan ole luoteeltaan mikään erityisen aurinkoinen ja positiivinen. Kitinäkynnys on tosi matala, ja ilmoittaa heti kuuluvasti, kun hiukankin alkaa ottaa päähän. Ainakin tässä iässä on kyllä mun mielestä ihan selkeästi sellaista kiukuttelukitinää, johon ei auta vaikka kuinka ennakoisi jne. Kun poikaa yleisesti ottaen hatuttaa, niin silloin kitistään, vaikka mitään erityistä syytä ei olisi.
 

Yhteistyössä