Itse raskaana, ystävällä lapsettomuus..

[Itsekäs?!]

Ystävällä useita vuosia yritystä takana, ja oman raskauteni aikana km. Itse odotan 7. kuulla esikoista, joka ei myöskään saanut alkuaan ihan helposti, mutta ystäväni kärsimykset alkavat olla kohtuuttomat. Nyt hänellä taas hormonihoito meneillään. Oma raskaus ei ole sujunut ongelmitta, ja siten kova huoli vaavista mut tuntuu et täytyy koko ajan vähätellä kun oon kuitenkin tullut raskaaksi.. Antakaas hyviä neuvoja miten ja millä keinoin tukea, kun tuntuu et omasta raskaudesta ei voi/saa nauttia ollenkaan ku kokoajan pitää miettiä mitä sanoo jne. Siis ymmärrän kyllä et raskasta on lapsettomuus, mutta kun me puhutaan koko ajan vain siitä ja hänen tilanteestaan vaikka kaipaisin itsekin välillä tukea raskauteeni!!

 

[Weatherwax]

EIpä taida auttaa kuin sanoa että ei sullakaan helppoa ole. Lapsettomuuteen on helppo kääriytyä ja saada siitä koko oman maailman keskipiste, tiedän ihan omasta kokemuksesta. Mutta ei sen syövereihin saisi vajota niin että kaikki muu ympärillä menettää merkityksensä.

 

[Istafra]

EIpä taida auttaa kuin sanoa että ei sullakaan helppoa ole. Lapsettomuuteen on helppo kääriytyä ja saada siitä koko oman maailman keskipiste, tiedän ihan omasta kokemuksesta. Mutta ei sen syövereihin saisi vajota niin että kaikki muu ympärillä menettää merkityksensä.

Lainaan taas tätä osuvaa mielipidettä kertomalla olevani täysin samaa mieltä. Tosin lapsettomuushoidoista ei minulla ole kokemusta. Itse asiassa sinun ystäväsi pitäisi olla omista ongelmistaan huolimatta vilpittömän iloinen sinun raskaudestasi, eikä saada sinua tuntemaan syyllisyyttä iloisesta asiasta! Eihän se sinun vikasi ole, ettei hän tule raskaaksi.

 

[vieras]

No ei kyllä "pidä olla" vilpittömän onnellinen toisen odotuksesta, jos ei siihen juuri nyt keskenmenon kokeneena pysty.

 

[Weatherwax]

No ei kyllä "pidä olla" vilpittömän onnellinen toisen odotuksesta, jos ei siihen juuri nyt keskenmenon kokeneena pysty.

Mutta ei sitä keskenmenoa voi jauhaa kuukausitolkullakaan. Ja joskus on myös aika niellä oma paha olonsa ja olla edes hetken onnellinen toisen puolesta, etenkin kun on saanut jo pitkään siltä suunnalta tukea ja olkapäätä.

 

[vieras]

Mitä jos etsisit itsellesi myös toisen ystävän, jonkun jonka kanssa saisit puhua odotuksesta ja vauvoista, tuntematta huonoa omaatuntoa. Jaksaisit sitten olla tälle toiselle ystävälle tukena.

 

[Kippuravarvas]

Mitä jos etsisit itsellesi myös toisen ystävän, jonkun jonka kanssa saisit puhua odotuksesta ja vauvoista, tuntematta huonoa omaatuntoa. Jaksaisit sitten olla tälle toiselle ystävälle tukena.

Muuten hyvä idea, mutta eikö ystävyys ole sitä että vuorotellen tuetaan ja kuunnellaan toista? Meinaan että ap:n pitäisi vaan jaksaa olla olkapäänä eikä koskaan saisi mitään takaisin..

 

[vieras]

No ei kyllä "pidä olla" vilpittömän onnellinen toisen odotuksesta, jos ei siihen juuri nyt keskenmenon kokeneena pysty.

Mutta ei sitä keskenmenoa voi jauhaa kuukausitolkullakaan. Ja joskus on myös aika niellä oma paha olonsa ja olla edes hetken onnellinen toisen puolesta, etenkin kun on saanut jo pitkään siltä suunnalta tukea ja olkapäätä.

Ja kauanko siitä keskenmenosta sit on? Ei tuossa sanottu. Lapsettomuutta ei voi täysin ymmärtää, jos ei ole sitä itse kokenut. Ne on todella kipeitä asioita, kun sitä lasta ei ole eikä tule. Ihmiset on erilaisia, kaikki ei pysty iloitseen vilpittömästi ja se myös heille suotakoon. Ei kukaan myöskään voi itsekkäästi vaatia toista iloitsemaan omasta lapsestaan.

 

[tytönjapojanmamma]

No kyllä lapsettomuus on sellainen taakka, että sitä ei voi ymmärtää muu kuin toinen lapseton. kohtuutonta vaatia olemaan "vilpittömän iloinen"....En voisi sellaista vaatia. Pitäisin omasta raskaudestani matalaa profiilia. ei se toki ole ystävältä pois, mutta se on helppo meidän kelle on lapsia jo suotu niin puhua..

 

[Itsekäs?!]

Ihanaa kuulla että en siis ole totaalisen itsekäs jos väsyn joskus lapsettomuus-aiheen jauhamiseen. Olen ollut ystäväni mukana km:n (josta 4 kk) jälkeiset lääkärikäynnit ja mukana kun hoidoista on keskusteltu. Tuntuu vaan välillä että en jaksa enää tehdä ns. enempää. Munkin mielestä ystävyys on vastavuoroisuuteen perustuvaa ja jotenki oon tän antanu mennä näin yksipuoleiseksi kun oon hokenu itselleni et ystävällä on niin vaikeaa. Mutta nyt kun tiedän jo kohta tarkemmin ystäväni kiertopäivän kuin oman rv:ni niin tuntuu tosiaan että huh! Ja en varmaan ole ihan väärässä kun ajattelen että ystävyyden jatkumisen kannalta vauvasta on pakko puhua, koska kesällähän se jo syntyy..

 

[Itsekäs?!]

En tietenkään ole vaatimassa että ystäväni pitäisi suunnattomasti iloita raskaudestani, ja sitähän nimenomaan olen tehnyt: pitänyt raskaudesta matalaa profiilia, mutta kuten jo sanoin mitäs sitten kun vauva on täällä..yritänkö piilottaa sen ja vähätellä et ei tää lapsen kans oleminen niin kivaa ookkaan!? Tuntuu kohta et koko ystävyys perustui vaan lapsettomuuteen..

 

[tytönjapojanmamma]

Ihanaa kuulla että en siis ole totaalisen itsekäs jos väsyn joskus lapsettomuus-aiheen jauhamiseen. Olen ollut ystäväni mukana km:n (josta 4 kk) jälkeiset lääkärikäynnit ja mukana kun hoidoista on keskusteltu. Tuntuu vaan välillä että en jaksa enää tehdä ns. enempää. Munkin mielestä ystävyys on vastavuoroisuuteen perustuvaa ja jotenki oon tän antanu mennä näin yksipuoleiseksi kun oon hokenu itselleni et ystävällä on niin vaikeaa. Mutta nyt kun tiedän jo kohta tarkemmin ystäväni kiertopäivän kuin oman rv:ni niin tuntuu tosiaan että huh! Ja en varmaan ole ihan väärässä kun ajattelen että ystävyyden jatkumisen kannalta vauvasta on pakko puhua, koska kesällähän se jo syntyy..

No tottakai pitää olla ystävyyden vastavuoroista. Sinun pitää toki ajatella myös itseäsi.

 

[eräskin]

Kyllä oikea ystävyys kantaa läpi raskaiden aikojen ja vuorotellen kuunnellaan ilot ja murheet... Ei kukaan jaksa olla pelkkä olkapää! Ja minä lapsettomana olin vilpittömästi onnellinen ystäväni raskaudesta ja jaksoin kysellä ja olla mukana raskaudessa... Oli itseasiassa lohdullista, että sain elää toivoen, että kyllä minäkin vielä saan... Mutta totta sekin että ihmiset erilaisia, silti ap:n pitäisi saada iloita raskaudestaan ystävällekin!!!

 

[Kippuravarvas]

En tietenkään ole vaatimassa että ystäväni pitäisi suunnattomasti iloita raskaudestani, ja sitähän nimenomaan olen tehnyt: pitänyt raskaudesta matalaa profiilia, mutta kuten jo sanoin mitäs sitten kun vauva on täällä..yritänkö piilottaa sen ja vähätellä et ei tää lapsen kans oleminen niin kivaa ookkaan!? Tuntuu kohta et koko ystävyys perustui vaan lapsettomuuteen..

Mun mielestä on väärin että et saa ollenkaan iloita raskaudestasi kun ystäväsi on paikalla. Raskaus on iloinen ja upea asia, ei sitä kuuluisi vähätellä. :hug: