Itsekästä kyllä, mutta muita?

[itsekäs]

Meille syntyi juuri esikoinen isoon sukuun. Kukaan ei kysellyt vointiani tai ollut kiinnostunut odotuksesta. Kukaan mieheni suvusta ei edes onnitellut minua, kun raskaudesta kerrottiin. Nyt kun vauva on syntynyt, häntä ollaan käyty katsomassa sairaalasa ja ekoina kotipäivinä, mutta ei sen jälkeen ollenkaan. Kukaan ei soita ja kysy miten jaksetaan ja miten vauva voi. Muuten sukulaiset kyllä muissa asioissa soittelevat ja yhteyttä pidetään molemmin puolin. Itse kyselen sukulaisten lapsien kuulumisia, mutta vastakaikua ei tule. Kun menemme kylään, kukaan ei halua pidellä vauvaa eikä kukaan kysele mitä vauvalle kuuluu. Se menee vaan siinä sivussa, kun lapsia on liuta suvussa muutenkin. Nyt on jo pian syntymässä suvun uusin jäsen, joten edes nuorimmaisen paikkaa ei kauaa saanut vauvamme pitää. Tiedän, että on itsekästä odottaa onnitteluja tai kiinostusta vauvaa kohtaan. Tosiaan, ei vauva ole enää sukulaisillemme iso juttu kun niitä on syntynyt viidentoista vuoden ajan tasaisesti. Mutta meille tämä on ensimmäinen, minua harmittaa että kukaan ei ota huomioon sitä. Meille tämä on ainutkertainen asia, vaikkei muille olisikaan. Koko raskaus ja vauva on vain kuitattu itsestäänselvyytenä, jota se tietysti onkin, mutta ei meille! Ja juu, ei tarvitse tulla sanomaan että itsekästä, tiedän kyllä että on.

 

[f]

No puhupa heille.

 

[ap]

No puhupa heille.

Olen yrittänyt kertoa kuulumisia, mutta he siirtyvät melko pian muihin aiheisiin. Olen yrittänyt sanoa, kuinka ihmeelliseltä kaikki tuntuu kun on ekaa kertaa "asialla".

 

[Kimalle84]

No aika tervettä itsekkyyttä ainakin, jos tota nyt voi itsekkyydeksi edes sanoa. Tosi inhottavaa varmasti teille

 

[vieraileva tähtönen]

Ei tietenkään oo itsekästä odottaa että muutkin huomaa sen mikä itselle on äärimmäisen rakas ja kallisarvoinen. Yritä kuitenkin olla katkeroitumatta ja nauti ihanasta vauvastasi. Ehkä hän sitten kasvaessaan ottaa oman paikkansa suvusta ja valloittaa muidenkin sydämet! :hug:

 

[vieras]

Onnittelut vauvasta =)

Tärkeintä että Hän on teille rakkainta ja kalleinta tässä maailmassa :heart:

 

[Eikö esikoinen ole yleensä vanhin...]

ja kuopus nuorin???!!!

 

[j]

Samaa mieltä!

Ei tietenkään oo itsekästä odottaa että muutkin huomaa sen mikä itselle on äärimmäisen rakas ja kallisarvoinen. Yritä kuitenkin olla katkeroitumatta ja nauti ihanasta vauvastasi. Ehkä hän sitten kasvaessaan ottaa oman paikkansa suvusta ja valloittaa muidenkin sydämet! :hug:

 

[Malla]

ja kuopus nuorin???!!!

Häh?

 

[vieras]

Onnittelut vauvasta =)

Tärkeintä että Hän on teille rakkainta ja kalleinta tässä maailmassa :heart:

juuri näin =) ei noita meidänkään lapsia oo niin ihmeenihmeellisinä suvun puolelta pidetty, kun ovat mun äidin ja isän lapsenlapset numero 6 ja 7...

 

[vieras]

Entä ap oma sukusi?

 

[ap]

Samaa mieltä!

Ei tietenkään oo itsekästä odottaa että muutkin huomaa sen mikä itselle on äärimmäisen rakas ja kallisarvoinen. Yritä kuitenkin olla katkeroitumatta ja nauti ihanasta vauvastasi. Ehkä hän sitten kasvaessaan ottaa oman paikkansa suvusta ja valloittaa muidenkin sydämet! :hug:

Nautimme kyllä ja ihanaa on, että meillä on myös ystäviä, jotka iloitsevat kanssamme ensimmäisistä hymyistä jne. Mutta useinhan lapsi saa varauksettoman rakkauden esim. isovanhemmiltaan, isovanhemmat kehuvat lasta jne. vaikkei hän oikeastaan olisi edes niin ihmeellinen. Mutta meillä ei kyllä isovanhemmat kiinnitä juurikaan huomiota, juuri tuossa joku kerta mummi mainitsi että se on kyllä ihan saman näköinen kuin kaikki tähänkin asti. Ei mielestämme kyllä ole ja vaikka olisikin, niin on hänkin oma ihana yksilö. Meille hän on tottakai ihanin ja kallisarvoisin! Sukulaiset eivät aina edes nimeä muista, vaan käyvät läpi vähintään suvun viisi nuorimmaista ennen kuin oikea nimi löytyy.

 

[mie vaan]

Eikö jokainen ihminen kuitenkin ole yksi ja ainutkertainen. Meillä ei ole montaa kymmentä sisarusten lasta huomiota jakamassa, mutta jo neljä kuitenkin. Silti ainakin itse olen jokaisen ainutkertaiseen persoonaan ihastunut ja heitä tasapuolisesti huomioin. Toivottavasti edes joku ottaisi puheesi kuuleviin korviisi ja antaisi lapsellesi sen huomion, mitä hän ansaitseekin. Ihanaa, että hän on teille tärkein!

 

[ap]

Entä ap oma sukusi?

Oman sukuni kanssa olemme tekemisissä vähemmän, mutta sama tilanne siellä. Mummulla enemmän omia kiinnostuksen aiheita, kuten myös tädeillä, enoilla, isoisovanhemmilla jne. Joskus puhelun lopuksi muistetaan kysyä, että ainiin, mites se teidän vauva..

 

[Keittiönoita]

Mä olen niin vanha, ettei kukaan tainnut edes ajatella, että pitäisi kysellä vointia. Siis raskausaikana. Raskaushan ei - ainakaan siihen aikaan - ollut mikään kovin paha sairaus. Mulla myös - molempien lasteni kohdalla - sairaalassa käytiin ja kerran pari kotonakin, mutta sen jälkeen mun annettiin olla rauhassa ja tutustua itse uuteen perheenjäseneen.

En muista, että kukaan olisi kysynyt, mitä vauvalle kuuluu. Olettivat varmaan, että jos kuuluu jotain huonoa, niin kerron itse. Ja jos en kerro, niin en halua kertoa. Oletusarvohan on, että vauvoille kuuluu vain hyvää: tissiä, kuivaa vaippaa ja unta.

Ja mun vanhemmillani ei edes mitään suurta määrää lapsenlapsia ole. Tänäkin päivänä vain 4.

 

[ap]

Mä olen niin vanha, ettei kukaan tainnut edes ajatella, että pitäisi kysellä vointia. Siis raskausaikana. Raskaushan ei - ainakaan siihen aikaan - ollut mikään kovin paha sairaus. Mulla myös - molempien lasteni kohdalla - sairaalassa käytiin ja kerran pari kotonakin, mutta sen jälkeen mun annettiin olla rauhassa ja tutustua itse uuteen perheenjäseneen.

En muista, että kukaan olisi kysynyt, mitä vauvalle kuuluu. Olettivat varmaan, että jos kuuluu jotain huonoa, niin kerron itse. Ja jos en kerro, niin en halua kertoa. Oletusarvohan on, että vauvoille kuuluu vain hyvää: tissiä, kuivaa vaippaa ja unta.

Ja mun vanhemmillani ei edes mitään suurta määrää lapsenlapsia ole. Tänäkin päivänä vain 4.

Mutta jos lapsesi/miniäsi olisi raskaana, etkö kyselisi hänen vointiaan? Tai mitä esim. ultrissa on sanottu? Kun vauva syntyy ja soittelet perheeseen, etkö samalla kysy mitä vauvalle kuuluu? Kun sinun luoksesi tullaan vierailemaan, kiinnitätkö mitään huomiota lapsenlapseesi? Kun tyttäresi/miniäsi ylpeänä esittelee kuinka vauva osaa jo hymyillä, alkaisitko puhua kasvimaan kitkemisestä hymyä kommentoimatta? Jos tosiaan et mitään noista tee, niin joku voisi pitää sinua aika kummallisena mummina.